Luukku 9: löydä uusi maku

Muistatko, kun maistoit ensimmäistä kertaa hunajaa? Valitettavasti en minäkään. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän saa kokea uusia makuja. Eksoottisetkin ruoat ovat jo niin arkisia, ettemme ole enää inkivääri-currysta tai chilisistä jättikatkaravuista moksiskaan.

Mutta mitäpä, jos voisitkin kokea aivan uuden maun? Nappaa tänään kaupasta mukaan vieras hedelmä tai yrttipuska, pala outoa juustoa tai vaikkapa osteri, jos et sellaista koskaan ole nauttinut. Ja ei kun maistelemaan!

-ioanna-

Tamarillo eli puutomaatti, punainen banaani ja punainen kiivi. Maistui!

Ruokaa ja pukuja (ja ruokaa)

Kokoonnuimme tyttölaumana itsenäisyyspäivän kunniaksi Ioannan kotiin (miespuolinen asukas oli lähtenyt livohkaan) hyvän ruoan äärelle. Ja tietenkin katsomaan Tarja Halosen vieraita! Jokainen toi mukanaan jotakin syötävää, joten pöytä notkui herkuista kaikkien saavuttua paikalle. Oli salaatteja, ruisnappeja erilaisin täyttein, suolaista piirakkaa, leipää, juustoja, uunijuureksia, hedelmäsalaattia, suklaakakkua, muffinsseja, jellyshotteja, suklaata, ja ja.. Niin, ja niitä pukuja. Raatimme oli ajoittain kovaääninen, mutta tasaisen yksimielinen. Minkä sille sitten voi, jos kaikilla on niin hyvä maku!

Paun ihanaista glögiä!

Ehtoisa emäntä jellyshottiensa kera.

Pukuraati keskittyy, televisioon ja syömiseen.

 

 

Mietimme minkälaiset asut me laittaisimme päällemme, jos joskus saisimme kutsun Linnaan. Pohdimme myös sitä, miksi kukaan ei käytä juhlissa turbaania? Läsähtäneet hiukset voisi suosiolla piilottaa upeaan, kankaiseen tötteröön!
Ja sitten me taas söimme. Ähkyyn asti!

Luukku 8: klassinen tauko

Olen musiikin suhteen lähes kaikkiruokainen, mutta unohdan usein klassisen musiikin olemassaolon täysin. Kenties siksi, etten kohtaa klassista musiikkia kovin usein. Vaikka osaan arvostaa Mozartin konserttoja ja Beethovenin sinfonioita, nautin eniten puhtaista, yksinkertaisista ja rauhallisista kappaleista. Ne hiljentävät hetkeksi ja rauhoittavat mielen kuten veden liplatus tai nokkaunet äidin sohvalla.

Ota tänään hetki itsellesi ja keskity kuuntelemaan toviksi klassista. Alla on minun suosikkini, Claude Debussyn Clair de Lune.

Kaunista ja rentouttavaa torstaita murut.

-ioanna-

Puola osa 3: Jozef K

Kaikki ne Gdanskissa käyneet ystävämme, jotka kuulivat meidän matkustavan kyseiseen paikkaan, saivat Jozef K -hepulin. Silmät revähtivät auki ja ääni nousi falsettiin. Ja sitten alkoi armoton selitys ja touhotus siitä, kuinka meidän olisi ihan PAK-KO mennä Sopottiin ja siellä olevaan Jozef K -kahvilaan. Pakkohan heitä oli uskoa, joten otimme yhtenä päivänä suunnaksi Puolan Rivieran. Sopot oli jo itsessään mahdottoman suloinen. Onneksi myös muutama rähjäinen taloparka löytyi siistien ja söpöilevien talojen välistä, eihän sitä imelyyttä olisi muuten tällainen karski suomalainen pystynyt sulattamaan. Mutta siis, asiaan. Sinne kahvilaan.

Sisään astuessa tuli tunne kuin olisi kävellyt suoraan lavasteisiin. Kaikista tuoleistakaan ei voinut olla varma: "Voiko tuohon istua vai ei?" Viivyimme kahvilan sohvalla tuntitolkulla ja tuijotimme ympärillemme. Lattian läpi kasvoi puu, kattoparrujen päällä oli rivissä mustia, täytettyjä lintuja, nurkassa suhisi vanha televisio lumisadetta. Kaikki paikat olivat täynnä tavaraa. Kehuessamme kahvilassa työskentelevälle tytölle, että hänellä on aivan ihana työpaikka, hän huikkasi siihen mennessään: "I know!"

Jatkamme Jozef K -mantraa ja kehotamme (pakotamme) käymään Puolassa ollessasi täällä. Huh, mikä kahvila, sanomme me.

-annu- 

Kuvia katossa, sehän on selvä.

Luukku 7: satukirja auki

Satukirjat ovat ihania. Eivät toki kaikki ollenkaan, mutta omasta mielestäni lempikirjani luonnollisesti ovat. Uskon vakaasti, että minusta olisi kasvanut erilainen ihminen, jos lapsuuttani ei olisi höystetty Astrid Lindgrenin kirjoilla. Luen satuja vieläkin. Ne muistuttavat minua itsessäni asustavasta, heittäytyvästä unelmoijasta, joka voi tehdä lähes tulkoon ihan mitä tahansa, jos vain oikein kovasti haluaa ja uskaltaa.

Jos joskus muutun liian vakavaksi, minua saa tulla kajauttamaan päähän suurella satukirjalla.
Ota hetki päivästäsi ja istahda lempisatukirjasi ääreen. Minä haluan uskoa, että jokaisella meistä ihan varmasti löytyy oma lempisatukirja omasta kirjahyllystä.

-annu-

Luukku 6: piparit uuniin!

Herkkuja pöytään, piparit koreiksi, itsellekin huulipunaa ja tyllihame päälle. Ja sitten television ääreen. Miten muuten sitä voisi itsenäisyyspäivää viettää?
Antoisaa itsenäisyyspäivää! 

Puola osa 2: herkkuja ja tunnelmaa

Parasta ihanassa Puolan maassa olivat ehdottomasti ainutlaatuiset kahvilat ja ravintolat. Gdanskin vanhassa kaupungissa on kortteleittain jännän näköisiä juottoloita, kiehtovia kahviloita ja herkullisia ravintoloita. Kylminä alkutalven päivinä puolalaisilla ravintoloitsijoilla oli tapana pysyä visusti sisällä ja pitää raskaat etuovet kiinni, verhot raollaan ja valot himmeällä. Arka matkailija olisi voinut luulla useiden paikkojen olevan kiinni. Uteliaita kun olemme, me emme kuitenkaan ensivaikutelmiin kompastuneet. Kurkittuamme tarpeeksi monen ravintolan ikkunoista sisään ja temmottuamme kiitettävää määrää ovia aloimme vihdoin uskoa, että kyllä vanhassa kaupungissakin on elämää, hiukan piilossa vain. Voin vain kuvitella, miten viehättävä kävelykatu on kesäisin, kun terassit ovat auki, suihkulähteet pulppuavat ja ihmiset viihtyvät ulkona.

Ioanna odottaa pizzaansa Yesterdayssa.

Ensimmäisen ja viimeisen iltamme vietimme Yesterday-nimisessä Beatlesien ja 60-luvun innoittamassa

kortteliravintolassa. Paikka oli värikäs ja tunnelmallinen ja sen seinillä oli paljon katseltavaa aina levynkansista instrumentteihin. Ikkunaruutuihin oli maalattu ilmeisesti Beatlesin jäseniä, vaikka yksi hahmoista muistutti ennemminkin Tommi Läntistä ja toinen Zach Galifianakista. Taustalla soi rock n'roll, ajoittain myös puolalainen (se toi mieleen lähinnä Euroviisut). Arkisin vain katutaso oli auki, mutta Yesterday jatkui myös ylä- ja alakerroksiin. Keikkajulisteista päätellen paikka on parhaimmillaan viikonloppuisin, voisin kuvitella sen olevan paikallinen ruokaa tarjoileva Dynamo.

Suosittelen tilaamaan pizzaa, se on todella juustoista eli mielettömän hyvää pizzaa. Yesterdaysta sai myös Coka Colaa suloisen pikkuisista lasipulloista, mutta varo halpaa punaviiniä, se muistutti sekä maultaan että väriltään mehua.

Martin Luthr King Jr. viihtyy myös Yesterdayssä.

Valitsimme Gdanskista lempipaikkamme heti ensimmäisenä iltana ja palasimme kotoisaan Pi Kawa -kahvilaan joka päivä. Se sijaitsi aivan Yesterdayn naapurissa Piwna-kadulla. Pi Kawa muodostui neljästä eri huoneesta. Vaikka kahvilan tunnelma oli yhtenäinen, jokainen huone oli sisustettu hieman eri lailla. Pi Kawassa huonekalut olivat välillä eri paria ja sisustuselementteinä oli niin mankeli kuin akvaario.

Elukoita ikkunalaudalla.

Puolalaiset taitavat makeat herkut ja etenkin herkkujuomat todella hyvin. Pi Kawan listalla oli pääasiassa juomia sekä muutama makea leivonnainen, mutta tarjontaa oli silti niin paljon, että tilauksen tekeminen oli joka päivä yhtä vaikeaa. Rommikaakao oli taivaallista, samoin kirsikkakaakao. Teet maustettiin hunajalla,neilikalla, kanelilla ja tuoreilla hedelmillä (slurps!). Kahviin sai piparkakkua, mausteita, siirappeja, kermavaahtoa ja ties mitä namia. Pi Kawasta, kuten kaikista muistakin kahviloista, sai myös viiniä (Suomi, ota opiksi!) ja omenapiirakka-annoksen, joka oli mahdollisesti parasta, mitä omenasta voi tehdä. Ja kaiken kruunasi ihana lauma tarjoilijoita, jotka kahvilaa pyörittivät. Puolassa oli todella paljon eteviä ihania tyttöjä.

Kirsikkakaakao kermavaahdolla.

Maailman paras omenapiirakka-annos kruunataan vaniljajäätelöllä,
vaahterasiirapilla, kermavaahdolla ja kanelilla.

Katonkin voi tapetoida.

Ristikon läpi tunkeutuva valo loi tunnelmaa.

Pi Kawan psykedeelinen vessa.

-ioanna-