Julkinen paheemme

Emme ole Ioannan kanssa järin viisaita kierrellessämme kauppoja yhdessä. Meistä kumpikaan ei kiellä toista ostamasta turhaa ja kallista. Päinvastoin. Myötäilemme kuin aivottomat kanat toisen hinkua hankkia kotiinsa sinne mahtumaton, lompakkoa aivan liikaa rasittava tavara, kertarätti tai lila huulipuna. Mutta kaikista suurin yhteinen paheemme on sushi.

Kauppahallin Kado-sushiravintolan tarjoilijat tarkistavat (valehtelematta) aina tilauksemme. "Kyllä, meille tulee se neljän hengen Party Platter." Myös Yasukon keittiössä palattiin tiskin takaa tarkistamaan olemmeko nyt aivan varmoja siitä, mitä haluamme syödä. Tai siis miten paljon haluamme syödä. "Juu-u, ensin ne neljäkymmentä palaa makia ja sitten kaksisataa muuta. Ja saisimmeko tripla-annoksen inkivääriä."

Ylensyömisestä tulee paha olo niin henkisesti kuin fyysisestikin. Mutta sushin kanssa kaikki on toisin. Vaikka sitä söisi kuinka paljon tahansa, se ei mene mihinkään mahaan. Emme ole vielä kertaakaan ryömineet ulos sushiravintolasta vatsojamme pidellen (kuten kävi useasti Mansikkapaikasta poistuessamme. Oi, miksi sitä paikkaa ei enää ole! Harmitus!).

Olen tehnyt sushia kotona kolmesti. Riisi on ollut hivenen liian puuroista, mutta muuten kaikki on sujunut vallan mainiosti. Sen lisäksi, että sushia on hauska valmistaa ja se tulee kotona halvemmaksi, välttyy myös vieraiden ihmisten tyrmistyneiltä katseilta, kun ahtaa itseensä monen hengen sushiannosta. Ei sillä, että me Ioannan kanssa välittäisimme kenenkään mulkoilusta. Omissa silmissämme sumenee, kun on kyse tuosta japanilaisesta herkusta.

Kokeilkaa ihmeessä Kadoa ja Yasukoa, jos ette ole vielä niin tehneet. Palvelu ja tunnelma ovat kyseisissä paikoissa erilaiset, mutta oikeinkin hyvät. Meidän listallamme seuraavana on Sakura. Ah. Kuola valuu jo pelkästä ajatuksesta.

Hyvää viikonloppua, murut!

-annu-

Itsetehtyä sushia. Oi, oli hyvää!

We have no brains when we go shopping. For example if Ioanna asks from me if it is wise to buy something expensive or meaningless, I just nod and push her to buy it. But our biggest weakness is definately sushi. We could eat humongous amounts of it without feeling full at all.
The waiter checks our order every time. "Yes, we really want to eat the Party Platter for four people."
I have made sushi three times at home. I still have some difficulties with the rice, but I'm getting better. It's cheap and fun!
Have a great weekend! Eat some sushi in Yasukon keittiö or Kado sushi bar! We haven't tried Sakura yet. Hopefully soon!

Maanantaimuusa: Learn Something Every Day

Aina voi oppia jotain uutta. Vaikka joka päivä! Siksi Learn Something Every Day. Vaikka suuri osa sivuston tarjoamasta nippelitiedosta on turhaa, arkistoja plärätessä (ja Googlen kanssa väitteitä tarkistaessa) vierähtää helposti vahingossa tunti jos toinenkin. Suosittelen.

There's always something to learn. That's why I love Learn Something Every Day. Go on, give it a go. You'll find yourself digging the archives for hours (and googling stuff just to make sure).

-ioanna-

Tahmeaa ja suklaista

Olin sunnuntai-iltana yksin kotona jännittämässä presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen tuloksia. Noin vartti ennen lähetystä päätin, että hermoni tarvitsevat suklaata. Niinpä kaivoin reseptikirjahyllystäni Leivo herkkuja helposti -kirjan, pläräsin pikaisesti suklaaleivonnaisten sivuille ja päätin kokeilla Nopeat suklaarudut -ohjetta. Nopeus ja suklaa taisivat tässä olla avainsanoja.

Nopeat suklaaruudut

150 g voita

3 dl sokeria

1,5 dl vehnäjauhoja

2 tl vaniljasokeria

4 rkl kaakaojauhetta

2 munaa

2 rkl rouhittuja saksanpähkinöitä

Sulata voi ja sekoita joukkoon loput aineet. Levitä taikina leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan (20 x 30 cm). Paista 200 °C noin 15 minuuttia. Älä paista levyä liikaa, se saa jäädä sisältä hiukan kosteaksi. Jäähdytä ritilällä ja leikkaa neliöiksi. Tarjoile sellaisenaan tai vaikkapa vaniljajäätelön kera. Ruuduista saa kauniita tomusokerilla tai koristelemalla ne vaikkapa suklaakastikkeella kiinnitetyillä saksanpähkinöillä. Mutta hyviä ne olivat ruminakin. Nam!

About fifteen minutes before the tv-broadcast for the results of the first round of the presidentail elections began, I decided my nerves needed chocolate to get me through the excitement. I came accross this really easy recipe in a lovely recipe book I found on my shelf. After a quick skim through the pages I chose to try these Quick Chocolate Squares. Quick and chocolate being the key words here.

Quick Chocolate Squares

150 g butter
3 dl sugar
1,5 dl flour
2 tl vanilla sugar / extract
4 rkl cocoa powder
2 eggs
2 rkl crushed walnuts

Melt the butter and mix in all the other ingredients. Spread the batter onto a baking tin (20 x 30 cm) lined with baking paper. Bake in 200 °C for 15 minutes.  Don't over bake it! Cool on an oven grid and cut into pieces. Serve as such or with vanilla ice cream. You can dress up the pieces with powdered sugar or decorate them by using melted chocolate to stick walnuts on them. Nevertheless, the ugly versions were pretty delightful too! Yum!  

-ioanna-

Tee tupsu!

Koiramme oli kotona itsekseen ollessaan saanut hampaisiinsa huolimattomasti jättämäni uuden pipon ja retusoinut sitä uuteen uskoon. Hieno tupsupiponi oli enää hieno pipo, sillä tupsu oli tuhantena langan raatona pitkin lattiaa. Pipo on ajanut asiansa ilman tupsuakin, mutta nyt päätin korjata asian ja antaa pipolle menettämänsä identiteetin takaisin.

Tupsujen tekoa varten on olemassa oma muovinen härvelinsä, joka on käyttövalmis kerta toisensa jälkeen. Mutta koska en sellaista omista (enkä ehkä haluaisikaan), aloitin tupsunteon ala-asteelta oppimani yksinkertaisen tavan mukaan.

Tässä ohje helppoon tupsuiluun:

Mieti minkä kokoisen tupsun haluat tehdä. Itse otin mukin malliksi.

Piirrä ja leikkaa kaksi samankokoista ympyrää. Piirrä mallien keskelle pienet ympyrät ja leikkaa. 

Valitse lempilankasi. Leikkaa kerästä pitkä pätkä ja aloita langan pujotus renkuloiden ympäri. Mitä paksumpi lanka, sen nopeammin tupsu valmistuu. Jos leikkaamasi lanka loppuu ennen kuin rinkula on kierretty täyteen, leikkaa uusi pätkä lankaa ja solmi se edelliseen pätkään. Roikkuvat langanpäät saa tasattua tupsun valmistuttua.

Kun rinkulat ovat tiiviisti täynnä kierrettä lankaa, aloita leikkuu pahvien välistä. Kaksi eriväristä mallipahvia auttavat siihen, että näet tuikata sakset niiden väliin helpommin. Kun olet saanut kaikki langat leikattia, pujota pitkä lanka mallipahvien välistä ja solmi tiukasti kiinni. Poista pahvit. 

Jätä tupsun ympäri solmimasi langan päät pitkäksi. Voit ommella tupsun pipoon kiinni niitä käyttäen.

Valmis!

Make a pom-pom! 

My dog ate the pom-pom from my new woolly hat. Of course I was able to use it without the pom-pom, but it kept bothering me. So I decided to make a new one.

How to make a pom-pom:

Cut two circles from paper. Make round holes in the middle of the circles. Choose thread and start to thread it through the hole. When the circles are full of thread push scissors in between the two circles and cut the threads. Put a long thread between the circles and tie it tightly. Remove the circles. Sew the new pom-pom to your woolly hat. Ready!

-annu-

Maailmaa seinällä

Haluaisin kotiini suuren vanhan kartan. Sellaisen, jota maantiedon opettajani sohi puisella karttakepillä 80-luvulla. Sellaisen, jonka syvän kirkkaat värit kutsuvat lähemmäksi sitä tutkailemaan, kunnes nenänpää on painomusteessa.

Vanhat kartat ovat paitsi kauniita, myös kiehtovia. Maailma on niissä erilainen, nuorempi ja tuntemattomampi. Se ei ole vielä nähnyt Neuvostoliiton hajoamista tai napajäätiköiden kutistumista. Amazonin sademetsä on niissä yksi suuri tuntematon vihreä mysteeri.

Jotkut kartat herättävät mielikuvia tuhannen ja yhden yön tarinoista, villistä lännestä ja ihmisiä syövistä alkuasukaskansoista. Toiset kertovat tarinoita valloituksista ja ristiretkistä, imperiumeista ja sodista. Jotkut kartat ovat rauhallisen luonnontieteellisiä: tuossa on erämää, tässä vuoristo, tuolla meri on syvä ja täällä viidakko tiheä. Yhteistä kartoille on se, että ne yrittävät jokainen tavallaan ymmärtää maailmaamme. Ehkäpä juuri siksi ne minua kiehtovat.

Tintån seinän upea kartta.

Kuva täältä.

Kuva täältä.

Kuva täältä.

Kuvat täältä ja täältä.

Kuva täältä.

I've been looking for a vintage map to hang on my wall. I love old maps. There's something really beautiful and fascinating about them. Deep colors, mysterious areas not yet explored, countries that no longer exist. Some maps make me think of Ali Baba and his 40 thieves, the wild wild west and tribes of cannibals. Others remind me of crusades, European empires and wars. Some maps are just geographical, concerned with this river and that desert, how deep the ocean is here and how dense the jungle is there. Whatever the map may be like, they all try to make sense of this world we live in. I suppose that's why I find them so intriguing.

-ioanna-

Maanantaimuusa: Varjokuvat

Yksinkertainen, ilmainen ja helppo tapa piristää omaa ja muiden päivää, on tehdä varjokuvia. Tein niitä lapsena paljonkin, mutta sormien asettelu joutseniksi, koiriksi ja linnuiksi on tyystin jäänyt aikuisiällä. 

Virtuaalinen maailma on pullollaan ohjeita varjokuvien tekemiseen. Tässä muutamia löytämältäni sivulta. Väännä sormia ja leiki hivenen verran!

 

 

An easy, cheap way to make a day less boring for you and your mates is to make shadow hands. I used to do these a lot as a child. Here are some tips! Play a little!

-annu-

Sitruunainen kanakookoskeitto

Flunssa iski ja teki minusta räkäpäisen poloisen. Eikä kipeänä sovi mussuttaa, mitä vain. Ehei! Sairaana syödään kanakeittoa. Äitini kreikkalainen kanakeitto on maailman parasta (fakta) ja sillä on poikkeuksetta parantava vaikutus. Valitettavasti emoni ei asu aivan lähellä ja tuon taikakeiton valmistus on monituntinen urakka (onhan resepti peräisin isoäidiltäni, joka on viettänyt noin 30 vuotta elämästään keittiössä). Niinpä jouduin taas turvautumaan omaan kanasoppareseptiini.

Alkuperäisen ohjeen sain vanhalta työkaverilta, mutta olen muokannut sitä hieman. Kanaliemen ohella valko - ja punasipuli, sitruuna ja chili vahvistavat vastustuskykyä ja tekevät hyvää. Itse suosin lehtipersiljaa, mutta se kikkaraversiokin kelpaa. Soppa on nopea valmistaa ja pottujen sijaan voi käyttää myös nuudeleita.

Sitruunainen kanakookoskeitto

250 g kanasuikaleita
6 dl kanalientä
400 g kookosmaitoa
1 suuri punasipuli
1 suuri porkkana
1 chilipalko
1 valkosipulinkynsi
4 keskikokoista perunaa
1/2 sitruunan mehu
1 tl suolaa
parsiljaa

Pese, kuori ja pilko sipuli, porkkana, chili ja perunat. Kuumenna kanaliemi ja kookosmaito kattilassa kiehuvaksi. Lisää joukkoon kasvikset ja purista mukaan valkosipulinkynsi. Paista seuraavaksi pannulla kanasuikaleet öljytilkassa. Kun kasvikset ovat kypsiä, lisää kanapalat joukkoon ja mausta keitto suolalla ja sitruunamehulla. Tarjoile persiljasilpun kera. Nam!

Syökää ja voikaa hyvin!



I caught a cold. And everyone knows that when you're sick you need to have some chicken soup. My mom makes the best greek chicken soup, but since she lives far away and that dish takes the whole day to prepare, I now have to count on my own lemony and coconutty version Enjoy!

250 g chopped chicken fillet
6 dl chicken broth
400 g coconut milk
1 large red onion
1 large carrot
1 chili
1 garlic clove
4 medium sized potatoes
1/2 lemon juiced
1 tl salt
parsley

Wash, peel and chop up the vegetables. Heat up the broth and coconut milk. Once they boil, throw in the vegetables. While they are cooking fry the chicken in some oil. Once the vegetables are ready add in the chicken, lemon juice and salt. Serve with some fresh parsley. Yum!


-ioanna-