Maanantaimuusa: Autio talo, hylätty sielu

Se, että jokin tavara tai tila, joka on ollut ihmisten käytössä, on paljon surullisempi näky hylättynä kuin upouusi, vielä koskematon talo tai vehje. Ikään kuin tavarasta tai tilasta löytyisi silloin oma sielu, tai ainakin rippeitä niiden ihmisten sieluista, jotka ovat sitä joskus käyttäneet. Kuvat hylätystä huvipuistosta ovat surullisen irvokkaita. Joskus siellä naurettiin, mutta nyt ei huvita enää pätkääkään. Iloinen menneisyys tuntuu luissa ja ytimissä, tunnelman täyskäännös pelottaa. Miksi täällä ei ole enää ketään? Miksi kukaan ei halua käyttää tätä tavaraa?

Turhia kysymyksiä, myönnän. Jos surisimme jokaista hylättyä tavaraa tai tilaa, tulisimme hulluiksi, eikä aikaa jäisi enää mihinkään muuhun. Hylätyt ihmiset pitäisi priorisoida etunenään. Yksinäisen ihmisen huomaaminen onkin paljon vaikeampaa kuin hylätyn talon. Hän kulkee ihmisten keskellä, elää varsin tavallista elämää muiden mukana, mutta voi sisuksissaan olla maailman hylätyin.

Se, että menisin "pelastamaan" yksinäistä ihmispoloa, on naurettavaa. Silloin nostaisin itseni astetta ylemmäksi. Ja miksi? Koska minulla on perhe? Ja ystäviä? Toki olen maailman onnellisin läheisistäni, mutta se ei saisi tehdä minusta ketään muuta parempaa ihmistä. Olisiko minun seurani yksinäiselle ihmiselle parempi kuin hänen oma aikansa itsensä kanssa? En voi olla niin itseriittoinen, että kuvittelisin omat juttuni ja hölmöilyni toisen elämää ja ajatuksia paremmaksi.

Uuden ihmisen tapaaminen on aina jännittävää. Se on kahden kauppa, josta molemmat saavat jotakin. Molemmat voivat jakaa omasta elämästään, kertoa niistä asioista, joista he ovat rakentuneet sellaisiksi kuin ovat. Haluaisin kuulla myös tavaran taustaa, löytää ihmisen käytetyn mekon tai korun takaa. Missä elämäntilanteessa hän on tätä käyttänyt. Mihin ollut menossa, mitä ajatellut. Silloin en keskity itse fyysiseen tuotteeseen, vaan siihen sieluun, joka on antanut tavaralle merkityksen ja itselleen suojan ja ilon.

Menipä vakavaksi. Joskus maanantait ovat sellaisia.

-annu-

Hylätty majakka-parka.

Yksin nököttävä vuoristorata.

New Orleansin hiljainen huvipuisto.

Hylätyn laivan kanttiini.

Asumaton talo Detroitissa.

Abandoned houses and things make me sad. Why doesn't anyone want to use them anymore? It feels like abandoned houses or things have a soul, or a bit of someone's soul who has used it.
I know should think about abandoned people instead of things. Who is lonely? It's hard to tell. Because usually we are so focused on ourselves, that we are not capable of seeing other people outside ourselves. 
But I also shouldn't put myself in the position of a savior. Is it any better for a lonely person to listen to my stupid stories than to be alone? New people are always a gift. It's great to get to know someone, and it doesn't matter if he or she has been lonely and abandoned or not. They have their history which is always interesting. 
This is definitely a very deep Monday. 

-annu-

Omituiset opukset

Sain taannoin viettää päivän antikvariaatin myyjättärenä! Olen aina rakastanut kirjoja myös tavaroina. Minulle lukemiseen kuuluvat oleellisena osana paperin tuoksu, musteen painojälki ja tekstin asettelu. Ja kansikuvat ja selkämykset! Niinpä kun Omituisten Opusten Leea tarvitsi messupäivän ajaksi tuuraajaa puotiinsa, tarjouduin oitis työvoimaksi kirjakauppaan.

Tutustuin Omituisiin Opuksiin Bossaliinan kautta. Antikvariaatin entinen ja nykyinen omistaja olivat kanta-asiakkaitamme: Antti haki meiltä säännöllisesti kahvia ja Leea kaakaota. Ihanan puodinpitäjän ohella arvostan Opuksissa erityisesti esillepanoa, sillä toisin kuin antikvariaateissa yleensä siellä kirjat ovat järjestyksessä! Hyllyistä löytää yleensä etsimänsä melko nopeasti ja kirjoja on helppo selailla. Tarjolla on Tarzaneita, akkareita, Viisikoita, Keltasen kirjaston klassikoita, matkaoppaita, vanhoja tietosanakirjasarjoja, rokkilegendojen elämänkertoja, Mitä Missä Milloin -kirjoja, eeppisiä opuksia, Waltareita, Hitler-teoksia, taidekirjoja, leffaopuksia, runoutta ja vaikka mitä kaikkea. Antikvariaatin perustajan jäljiltä puodin nurkassa on hylly, jonka aihepiiri on meri.

Kun vain suinkin ehdit, tee matka Omituisiin Opuksiin Puutorin laidalle. Saatat löytää sieltä vanhan rakkaan tai uuden ihastuksen kotiin viemisiksi.

Klassikoita?

Mmmmmmm....

Suuren hyönteiskirjan edustaja. 

Karttapallo.

Myyjätär taitaa olla kirjojen kätköissä.

Herra Hemingway valvoo seinällä.

Nahkakansi.

I had the chance to work at my friend's second hand bookstore a while back. I love books, both the stories and the way they smell, feel and look. In addition to the lovely shop keeper Leea, Omituiset Opukset is great because it's organized! You can easily find what you're after and make lots of great discoveries between the shelves. The selection's great and there are plenty of English language books as well. So next time you're feeling booky and you have a minute, make your way to Omituiset Opukset, I guarantee you'll love it!

-ioanna-

Pääsiäinen kuvina

Tänä vuonna pääsiäinen oli tehty...

herkkuaterioista

sitruunakanasta

vaatekaapin siivouksesta

nostalgisista elokuvista

vanhan collegen leikkelystä

yllätyksistä

ikimuistoisista hetkistä

pääsiäisnameista

sushin rullailusta

punaviinistä

Aulan jazzbrunssista

ja kieputuskiharoista!

This year my Easter was made up of memorable moments, Easter sweets, sushi, red wine, Aula's jazz brunch, no heat curls, nostalgic movies, cut up sweatshirts, surprises, organizing my wardrobe, lemon chicken and delicious meals. Hope you had a great Easter as well!

-ioanna-

Maanantaimuusa: Liian valoisa taivas

Kun eräänä iltana olimme Ioannan kanssa saaneet kahvilan kiinni ja istuimme toviksi turisemaan niitä näitä, meni kaikki pimeäksi. Olo oli epätodellinen, ympärillä oli pelkkää mustaa. Harhailimme kädet ojossa ulko-ovelle ja menimme kadulle seisomaan. Koko keskusta oli säkkipimeä. Ja sitten havahduimme katsomaan ylös. Tähtiä!

Keskusta on aina valoisa, oli mikä vuorokauden aika tahansa. Ja maapallon valosaaste sen kuin vain lisääntyy vuosi vuodelta. Keinovalo saa eläimet ja luonnon äimistelemään, meidän omasta hormonituotannosta puhumattakaan. Ja sitten ne tähdet. Niiden perässä joutuu menemään joko pimeämmille seuduille tai planetaarioon.

Kuva täältä.

Itseäni häiritsee pienikin valopilkku, kun olen nukkumassa. Siksi silmälaput ovat mitä mainioin keksintö, en pystyisi nukkumaan ilman niitä! Käväisin kerran apteekissa kysymässä myyvätkö he silmälappuja. Apteekkari katsoi tovin mietteliäänä ja meni sitten kaivamaan laatikkoa. Hetken päästä hän tuli takaisin pidellen kahta silmälappua. Siis sellaisia yksittäisiä merimiesräiskäleitä. "Jos näitä ottaa kaksi, niin saa molempiin silmiin." Keino sekin!

Allaolevassa kuvasarjassa on kuvattu New Yorkia 10 tunnin välein samasta kohdasta, päivällä ja yöllä. Joidenkin kuvien kohdalla joutuu tarkistamaan kumpi puoli kuvasta oikein on mitäkin vuorokauden aikaa. Valoa vaikka millä mitalla.

Valot pois ja laput silmille, helppo tapa oman hormonituotannon tasapainon ylläpitämiseksi varsinkin nyt, kun valo luonnonkin toimesta lisääntyy kesää kohden. Pimeys on terveellistä! Krooh!

 

Kuvat täältä.

Once all light's went off from Turku's centrum. It was unrealistic, because usually there are lot's of light's on during the night. It was possible to see the stars in the sky and that is very rare view in the city. Picture's above has been taken in day and night in New York. You can see slight light difference in the photo. But it really show's how much we have light around us, no matter what time it is. 
Light is important but so is the darkness. When you go to sleep, turn of the light, put eyepatches on and enjoy the darkness! It is healthy!


-annu-

Tyttö, sinä olet Tähtibaarissa

Olen mieltynyt sisustukseltaan pysähtyneisiin, mutkattomiin, yksityisiin kahviloihin. Turusta niitä löytyy minun tietääkseni kaksi, Golden Cafe Kauppiaskadulta ja Tähtibaari Puutarhakadulta. Tähti on hieman kahvilamaisuudesta huoltamompi, sieltä saavat raksamiehet, vanhukset ja minä lounasta, joka on hintansa väärti. Lautanen on ääriään myöten täynnä, kun se kipataan eteen. Reunoja on turha yrittää edes etsiä, sen kun kauhoo vain ruokaa suuhunsa.

Olin äimistynyt ruokalistan laajuudesta. Keittiössä kun näytti häärivän vain yksi henkilö ja kassalla toinen. Ohitseni kiikutettiin eri sorttisia pihvejä, kanaa, nakkisoppaa, kinkkukiusausta ja vaikka mitä muuta kotiruokaa ja lisukkeetkin sai valita mielensä mukaan. Kokopottuja, muusia, höyrytettyjä vihanneksia, kermaperunoita, ranskalaisia, salaattia. Olisin halunnut tunkea pääni luukusta, josta keittiössä touhuava nainen työnsi lautaset kuljetettavaksi pöytiin. Miten suuri keittiö hänellä siellä onkaan ja millainen työtahti, sillä ruokaa tuli luukusta hirmuista vauhtia. Huh, en saanut melkein syödyksi ihmettelyni lomasta.

Tiskiltä löytyi euron hillomunkkipusseja. Euron pussit ovat mahtavuutta! Hieman jo klöhmääntyneet ja toisiinsa tarttuneet munkit maistuvat silti vaikka eivät ole priimaa ulkonäöltään. Ruoka kiertoon ja suihin, niin kuin olisi jo!

Hurraa, Golden Cafe! Hurraa, Tähtibaari! Jaksakaa taistella tylsien, pakastepullia tarjoavien ketjukahviloiden sumassa. Älkää koskaan muuttuko. Älkää koskaan kadotko.

-annu-

Puhviverhon katveesta katselin taivasta.

I love oldfashioned, stagnant cafes. Here in Turku there are two, Golden Cafe and Tähtibaari. It feels like you are going back to the 70's or 80's. And the food is good! Also you will be served so much of it that it is impossible to see any part of the plate under it. I was amazed at how long the menu was at Tähtibaari. I wanted to sneak into the kitchen and see how fast the old lady was preparing everything. Hooray for her! And hooray for these little, funny places! I hope they will never disappear.
-annu-

Maanantaimuusa: Maanantai ja lumi

Jerusalemin lumiset kuvat vuodelta 1921 ovat surkuhupaisia. Ja vaikka me olemme tottuneet maata peittävään valkoiseen vaippaan yhden vuodenaikamme elementtinä, sai takatalvi kaikki kuohahtamaan. Että kehtaakin, mokoma lumi! Pyöräni seisoo hangen alla nolona ja minä vedän talvimonoja uudestaan esiin kaapin perukoilta. Eihän tässä näin pitänyt käydä! Se sulaa ihan kohta pois, eikö sulakin?

 

Kaikki kuvat täältä. 

-annu-

I can't believe this. Just when I started riding my bike and enjoying spring, winter came back. Even though snow is so familiar to us, we don't want to see it any longer! Melt away, please?
These photos are from Jerusalem on year 1921. Snow doesn't belong there and it definately doesn't belong here in April either! Stay in the sky, stupid snow! And come back in November!

These are a few of my favourite things / maaliskuu

Kun on talven sirotellut ruokiinsa kuivattuja yrttejä, tuoreet maistuvat ihanan raikkailta ja voimakkailta. Sitä paitsi kauniit kasvit piristävät keittiön ilmettäkin mukavasti. Sorrin koju on tehnyt paluun Turun Kauppatorille, suosittelen ostamaan kaikki vihreälehtiset ehdottomasti heiltä. Salaatit ovat suuria ja mehukkaita ja tuuheat yrittipuskat jatkavat kasvua kotonakin, kunhan saavat hiukan valoa ja vettä. 

Kuva / photo

Shameless (US-versio) on parasta, mitä televisiolle on tapahtunut vuosiin. Se kertoo Gallagherin perheen arjesta Chicagossa, siitä miten kuusilapsinen perhe selviää ilman vanhempia, koulutusta tai juurikaan rahaa. Etenkin William H. Macyn ja Joan Cusackin roolisuoritukset ovat poikkeuksellisia, mutta lähes jokainen sarjan hahmo on mainio omalla tavallaan. Samassa jaksossa saattaa nauraa vatsansa helläksi, tirauttaa muutaman kyneleen ja järkyttyäkin sen verran, ettei lopputekstien jälkeen tiedä, miten pitäisi olla. Toistaiseksi Suomessa sarjaa on esitänyt Canal+, toinen kausi alkaa kanavalla ensi lauantaina, 7.4.  

Kuva / photo

Maaliskuun paras herkku oli epäilemättä Jannan Talvipavlova. Söimme sen kokonaan eikä omatunto soimannut ollenkaan! Aloitimme sivistyneen kokoisista viipaleista ja lopuksi ahmimme koko koreuden. Joku varmasti nuoli lautasen lopuksi, niin hyvää tuo marenkinen herkku oli.

Kevät aiheuttaa minussa välittömän kesäfiilistelytilan. Oleellisena osana siihen kuuluu festarimusiikin kuuntelu vaatekaapin sesonkisiivouksen ja kesävaatteiden kokeilun lomassa. Band of Skulls sopisi kuumaan ja tahmeaan festarimeininkiin mitä parhaiten ja siksi olenkin kuunnellut Light of the Morning -levyä lähes jokaisena maaliskuisena kevätpäivänä.

Postcrossing on verkkopalvelu, jonka kautta voi lähettää ja vastaanottaa postikortteja. Koska posti tuo nykyään vain laskuja, yllätyspostikortti yllätyshenkilöltä yllätysmaasta piristää arkea mukavasti. Kortteja voi lähettä silloin kuin haluaa, joten aktiivisuus on itsestään kiinni. Kortteihin kirjoitetaan koodi, joten kaikki lähetetyt ja vastaanotetut kortit kirjautuvat järjestelmään. Lempparikorttini tuli 60-vuotiaalta saksalaisnaiselta, joka kertoi istuttaneensa pihalleen postikortin orvokkeja.

My TOP 5 things for March are fresh herbs (buy them at the market place and grow them in your kitchen!), Shameless US (the best thing that's happened to TV for years), Janna's winter pavlova (which we devoured in its entirety and most certainly licked the plate afterwards), Band of Skulls (festival music!) and Postcrossing (a web service that connects postcard writers and has them mail each other cards across the globe). Try them out, I'm sure you'll love them too!


-ioanna-