Tunnelmia Kreikasta

Reissun jälkeen on tapana kysellä, millaista matkalla oli. Yleensä kysymys esitetään innostuneena ja odotetaan kuvailuja mielettömistä kokemuksista ja uskomattomista elämyksistä. Tai ainakin ihanasta ilmasta, hyvästä ruoasta ja mahtavista nähtävyyksistä. Koska reissuihin lähdetään yleensä päästäkseen pois jostain tavallisesta johonkin parempaan, on tuo olettamus varmasti ihan ymmärrettävä, olenhan itsekin syyllistynyt siihen lukuisia kertoja.

Valitettavasti tällä kertaa reissuni ei kuitenkaan ollut ihan niin ihana kuin toivoisi. Lähdin Kreikkaan ties kuinka monetta kertaa, mutta perillä odotti monella tapaa vieras maa. Tiesin jo lähtiessäni, ettei matkasta tule helppo. Rakas isoäitini, Yayani, voi huonosti ja koko maa sairastaa. Todellisuus oli silti pysäyttävä. Liiketiloja oli tyhjänä suunnilleen yhtä paljon kuin käytössä. Isoäitini kadun varrella sijaitsevaan suureen villiin puistoon (kuin Helsingin keskuspuisto pienoiskoossa) oli rakennettu pieniä asutuksia peitoista ja laudanpätkistä ja asukkaat olivat ihan tavallisia ateenalaisia. Serkkuni mies kertoi eräänä päivänä nähneensä kreikkalaisen naisen kaivamassa kadulta roskiksesta ruokaa lapsilleen. Terveyskeskuksen ajanvaraustiloissa oli varoitus varkaista, Yaya pyysi minua siellä seisomaan lähellä, sillä edellisellä visiitillä häneltä oli pihistetty lompakko.

Tämän naapurissa on Kreikan pankki.

Mansikat ovat onneksi edullisia: 2€/kg.

Valtio ottaa rahat sieltä, mistä ne helpoiten saa: eläkkeistä, julkiselta sektorilta ja veroina. Bensa maksaa nyt Ateenassa 2€/l, siitä suurin osa on veroa. Valtio keksi myös lanseerata upouuden tonttivuokran omistusasunnoille, jotka eivät sijaitse yksityisesti omistetulla maalla, joten isoäitini saa nyt maksaa 200€/kk valtiolle, koska asuu omistusasunnossa Ateenassa. Tätini, isoäitini sekä serkkuni vanhempien eläkkeitä on leikattu jo kolmanneksella ja lisää kiristyksiä on luvassa. Terveyskeskusvisiitillä yhdessä huoneessa huudettiin kilpaa, lääkäreille annettiin kuulemma juuri kenkää. Yritykset ovat ongelmissa, sillä verotus kiristyy, asiakkailla ei ole varaa maksaa laskujaan ja valtion velkojen takia vienti on vaikeutunut. Tämän johdosta hinnat nousevat ja/tai yritykset lopettavat toimintansa. Isoäitini sähkölasku on 125€/kk, satasen enemmän kuin minulla, joka lämmittää asuntonsa 30 asteen pakkasilla yli 20 asteiseksi. Sekä setäni että serkkuni miehen työpaikat lopettivat toimintansa yhtäkkiä. Kierre on pelottava ja tekee tilanteesta toivottoman. Ja vaikka monessa maailman kolkassa elämä on huomattavasti karumpaa kuin Kreikassa, on järkyttävää nähdä länsimaa, jossa kehitys on lähtenyt perääntymään. Tätä menoa kauanko Kreikkaa voi edes länsimaaksi kutsua?

Kahvilla Verdessä.

En missään nimessä puolustele sitä, miten Kreikassa on hoidettu asioita. Harva kreikkalainenkaan on koskaan sitä puolustellut. Muistan kuulleeni jo lapsena siitä, miten rikkaat mediajätit, laivanrakentajat, poliitikot ja muut mogulit ovat varastaneet julkisia rahoja, ottaneet vastaan lahjuksia, tehneet laittomia diilejä ja säätäneet ties mitä muuta sikamaista tavallisten kansalaisten kustannuksella. Ja sehän tässä raivostuttaakin: tavalliset kreikkalaiset saavat kärsiä ja eliitin elämä ei ole muuttunut miksikään. Itse asiassa he ostavat nyt pilkkahintaan yrityksiä, taloja, veneitä ja autoja ja vaikka mitä.

Serkut silloin...

... ja serkut nyt.

Mutta vaikka tilanne vaikuttaa toivottomalta ja elämä on vaikeaa, ovat kreikkalaiset yhtä ihania kuin aina. Onneksi. He ovat elämäniloisia, tanssivat, nauravat, nauttivat ruoasta, pitävät huolta toisistaan, osaavat arvostaa niitä pieniä asioita, eivät huolehdi turhasta ja ovat tyytyväisiä vähään. Isoäitini kampaaja soitti ja kyseli Yayan kuulumisia. Hän oli ihmetellyt, kun huolitellusta rouvasta ei ollut hetkeen kuulunut ja kysyi korttelin apteekkarilta mummon kuulumisia. Apteekkari kertoi Yayan joutuneen sairaalaan ja antoi kampaajalle tämän numeron, jotta huolestunut tukkatohtori saattoi soittaa isoäidilleni ja kysellä tämän vointia itse. Tuo samainen apteekkari tuo Yayan lääkkeet hänelle kotiin saakka. Joskus ovikelloa soittaa jonkin ystävättären tytär tai poika, joka tuo milloin mitäkin herkkuja heikkovointiselle mummolleni. Ihanaa, ettei hän ole ihan yksin, vaikka liian yksin onkin.

Let's dance!

Serkkuni mies ja lapset.

Vaikka matkaa varjosti euron mallinen synkkä pilvi, oli ihanaa olla kreikkalaisten keskuudessa sekä viettää aikaa rakkaiden kanssa ja jakaa heidän kanssaan vuoden suurimmat juhlapäivät. Sain leikkiä serkkuni lasten kanssa, ihastella Barbeja ja tehdä kävelyharjoituksia. Sain viettää tunteja serkkuni kanssa muistellen lapsuutemme kesiä, analysoiden sukulaisiamme ja naureskellen miehillemme. Sain hemmotella Yayaa pedikyyrillä ja manikyyrillä hänen kertoessaan minulle tarinoita suvustamme. Sain tuntea kuuluvani suureen yhteisöön pitkäperjantain kynttiläkulkueen tunnelmissa ja muistelen yhä lämmöllä niitä torimyyjien lempeitä naljailuja, kun tyydyin napsimaan heidän runsaista vihannesröykkiöistään ja kalasaaliistaan vain valokuvia.

Yaya.

Happy feet postpedicure.

Ennen matkaani kitisin sunnuntai-iltana siitä, että maanantaina on töitä. Koulutusta vastaavia vakituisia töitä, joista ihan nautin. Haluamme toteuttaa unelmamme ja vastoinkäymiset haaveiden toteuttamisen tiellä tuntuvat usein kohtuuttomilta. Samalla serkkuni on onnellinen siitä, että taloudessa edes toisella on töitä. Ihan mitä tahansa töitä. Ennen matkaa valitin, "kun on vähän viluinen olo". Ateenassa Yaya iloitsi, että murtunut selkänikama sattui torstaina ainoastaan paljon eikä valtavasti. Ennen matkaa marisin, ettei ole varaa käydä syömässä sushia ravintolassa vähän väliä. Kreikassa, vaikka kaikkien rahat ovat tiukoilla, kaikki sukulaiset ja ystävät sekä heidän sukulaisensa ja ystävänsä ovat tervetulleita pääsiäisen juhla-aterialle. Kaikki mitä on jaetaan, kyllä siitä riittää jokaiselle. Ja vakuutan, että tunnelma päihittää hienoimmankin illalliskutsujen atmosfäärin!

Joten oli miten oli, rakastan Kreikkaa. Sillä loppujen lopuksi paikassa on aina kyse ihmisistä. Toivon vain sydämeni pohjasta, että tämä sotku riko heidän sisintään.

Joku löysi isän tupakat ja tätini.

Serkkuni ja hänen siskonpoikansa huvittelevat.

Vanha kuva isoisästäni naamiaisissa. Häntä on ikävä.

My trip to Greece wasn't quite as wonderful as holidays usually are. I knew when I left that things there were a mess, I just didn't quite realise the extent of that mess. Prices, taxes and fees are rising while companies are shutting down and pentions, salaries and subsidies are being cut. I saw Greeks living in shacks in the park. My cousin's husband told me he'd seen a Greek woman look for food in the trashcan on the street.

I realise that the situation has arisen for a reason, and I don't know one Greek who'd defend their government. Actually, ever since I remember I've heard locals complain about how the rich politicians, media moguls, ship builders, business men and other members of the elite have made sour deals, taken bribes, embezzled public money etc. usually at the cost of regular people. And that's what kills me. This is killing the average Greek, but meanwhile the rich keep getting richer. They're having a feast buying companies, houses, cars and whatever they can get their hands on for a fraction of the price.

Luckily though, Greeks are still true to their nature: they love life, sing, dance, laugh, look after each other, enjoy the small things, don't complain much and refuse to worry about details. Before I left, on Sundays I'd complain about going to work the next day, meanwhile my cousin's relieved at least one person in her family has a job. Before I left, I'd moan about a possible cold. My grandma was happy her broken backbone only hurt a lot instead of immensly. Before I left, I whined about not being able to afford going out for sushi more often. Yet, although everyone's broke in Greece, every family member and friend, and all of their family members and friends, are welcome to join for Easter lunch, and whatever food there is is shared. And let me assure you, the atmosphere around the dining room table makes even the fanciest dinner party seem dull.

So no matter what, I love Greece. Because at the end of the day it's all about the people. I just pray to God this mess doesn't break their spirit.

-ioanna-

Maanantaimuusa: Majaleikkejä

Vietimme helmikuussa vuosipäiväämme majassa. Siis minä ja poikaystäväni, emme Annun kanssa (koskakohan Annun ja minun vuosipäivä edes on?). Rakkaani rakensi sohvastamme majan lakanoiden, jääkiekkomailojen ja USB-kaapelin avuin (älä kysy) ja söimme rakennelman tunnelmallisessa miljöössä hänen valmistamaansa herkullista paahtopaistiateriaa sekä katsoimme nostalgisia elokuvia. Se oli mahtavaa! Koskaan ei ole liian vanha rakentaakseen majaa sanon minä. Majassa tavallisistakin asioista tulee jännittävämpiä. Koetapa vaikka lajitella puhtaita sukkia majasa, se on heti huomattavasti hauskempaa kuin tavallisesti! Itse viihdyin majassa niin hyvin, että jätimme sen tönöttämään muutamaksi päiväksi, kunnes rakennustarvikkeille tuli muuta käyttöä.

Kuva / Picture

Kuva / Picture

Kuva / Picture

Kuva / Picture

Kuva / Picture

Kuva / Picture

Kuva / Picture

Kuva / Picture

Me and my boyfriend celebrated our anniversary this year in a fort! It was great! He'd made me dinner and then he built me a fort around our sofa using ice hockey sticks, sheets and some USB-cable (cause that's what was handy at the time, don't judge!). So we had dinner and watched childhood movies in the comfort of our fort. I highly recommend it, cause everything's a lot more exciting in a fort. I bet even folding laundry is fun in a fort. I loved it so much, we didn't take it apart for a few days, until we needed the building materials for something else.

-ioanna-

Kreikkalainen pääsiäinen, Paskha

Kahviloinnin vuoksi ihanat sukulaisparkani ovat jääneet valitettavan vähälle huomiolle viime vuosina. Niinpä päätin lähteä Ateenaan sukuloimaan ja viettämään pääsiäistä. Ja siellähän sitä vasta vietettiinkin! Pääsiäinen on ortodoksisen kirkkovuoden suurin juhla ja sitä vietetään näkyvästi kaikkialla Kreikassa. Koska Kreikassa käytetään juliaanista kalenteria, pääsiäistä vietetään yleensä viikkoa myöhemmin kuin Suomessa, joten jos järjestää asiansa kuten minä, voi pääsiäistä viettää kahdesti!

Matkalla.

Pääsiäistä edeltää suuri paasto, vakaimmat noudattavat silloin 40 päivää yksinkertaista vegaanista ruokavaliota (ei siis mitään tofuherkkuja tai soijaversioita). Isäni ja serkkuni perhe paastoavat vain kuusi päivää Suurella viikolla, lapset ja heikkokuntoiset syövät tietysti aivan tavallisesti. Paasto on jokaiselle henkilökohtainen asia, sen tarkoitus on yksinkertaistaa ja elää hiukan niukemmin. Usein luovutaan vain jostain, esimerkiksi lihasta, tupakasta, herkuista, alkoholista tms. Paaston jälkeen juhla tuntuu sitäkin suuremmalta, ikään kuin se olisi koko vuoden karkkipäivä!

Serkkuni kotikatu.

Saavuin Kreikkaan kiirastorstaina, jolloin pääsiäisvalmistelut ovat huipussaan. Serkkuni kotona kävi vilske: tätini ja serkkuni tyttö olivat leiponeet koko päivän koulourakia-keksejä, tuloksena kaksi suurta vadillista leivonnaisia. Koulourakiat ovat kuivia sellaisenaan mutta herkullisia teehen tai kahviin upotettuina.  Ilta kului munien värjäilyssä ja kiillottamisessa, kananmunia oli kuulemma 60 (että varmasti riittävät)! Niistä tuli todella kauniita.

Munien värjäystä.

Koulourakia-pääsiäiskeksejä.

Pitkäperjantaina on tapana syödä niukasti, ruokapöytään katetaan silloin kasviksia, leipää sekä linssi- tai tomaattikeittoa. Sahaaminen ja vasarointi ovat ehdottomasti kielletty. Televisiosta tulee Jeesuselokuvia, tuli katsottua Ben Hur ja vähän Spartacustakin. Ilmassa on odotusta ja jännitystä.

Spartacus.

Pitkäperjantain ilta huipentuu kynttiläkulkueeseen, joita lähtee jokaiselta kirkolta (ja niitähän on Kreikassa muutama). Voit siis kuvitella, miten ihanan näköistä on, kun sadoittain ihmisiä kulkee katuja kynttilöiden kanssa rumpujen pauhatessa ja pappien saarnatessa. Me menimme serkkuni lähikirkolle ja seurasimme kulkueen loppuun saakka kynttilät kädessä. 

Kulkue ulottui useita satoja metrejä kirkolta.

Pyhä valo.

Tapahtuma oli todella tunnelmallinen ja erityisen lämpimän siitä tekivät ihmiset. Kirkon pihalla törmättiin kampaajaan, ystäviin, partiokavereihin, naapureihin ja kaupan tätiin, kaikki vaihtoivat kuulumisia ja toivottivat hyvää pääsiäistä. Satapäisessä kulkueessa olivat mukana kaikki vauvoista vaareihin ja siellä oltiin yhdessä, vaikkei vierustoverin nimestä olisi tietoakaan. Säännöllisin väliajoin joku pappa muistutti ajatuksissaan olevaa lapsukaista varomaan hiuskiekuroiden lähellä lepattavaa kynttilän liekkiä ja mustiin pukeutunut mamma kaivoi laukustaan nenäliinan viressään tallustelevale räkänokalle. Kaikki yhtä iloista perhettä.

Serkkuni tytär sytyttää kynttiläni.

Lauantaiaamuna halukkaat käyvät kirkossa ehtoollisella. Päivä vietetään valmistellen pääsiäisyön ateriaa ja koristellessa pöytiä pään kokoisilla suklaamunilla, koriste-esineillä ja niillä värjätyillä munilla tietysti. Hiukan ennen puoltayötä ihmiset lähtevät jälleen kirkoilleen kynttilät käsissä. Kun vuorokausi vaihtuu, pappi julistaa "Khristos anesti" (Kristus nousi kuolleesta) ja juhla alkaa. Papin tulesta sytytetään kynttilöitä ja tuli lähtee leviämään kynttilästä toiseen. Ilotulitteet ja raketit paukkuvat. Ihmiset toivottavat toisilleen "Khristos anesti!", johon vastataan "Alithos o kirios!" (Totisesti nousi!). Sitten lähdetään kynttilän kanssa kotiin juhlimaan!

Ennen puoltayötä...

... ja puolen yön jälkeen, kun pyhä valo sytytetään.

Sisällä kynttilällä sytytetään ikonia valaiseva öljylamppu tai kynttilä ja tämä valo, Agios fos (Pyhä valo) koetetaan saada palaamaan koko vuoden. 

Pyhä valo ja ikoni.

Sitten munataistelut alkavat! Jokainen ottaa yhden kananmunan käteensä ja niitä kopautetaan rakkaiden kanssa vastakkain, kunnes kaikkien paitsi voittajan munat ovat särkyneet molemmin puolin. Meillä setäni vei voiton, minun munani särkyi heti ensi kopautuksilla.

Taistelussa haavoittunut munaparkani.

Munasodan jälkeen laitoimme kreikkalaista saarimusiikkia soimaan taustalle ja istuimme ruokapöytään nauttimaan kreikkalaista kanakeittoa, keitettyjä kasviksia, paistettuja perunoita, perunasalaattia, juustopiiraita, viiniä ja tietysti niitä kananmunia. Voi mitä herkkuja!

Tiropitakia eli juustopiirasia.

Kanakeiton kasviksista ja kanasta tehty salaatti.

Kreikkalaista ruokaviiniä.

Pääsiäissunnuntaina minua odotti juhlalounas serkkuni anoppilassa. Varttuessani kyytiä kadulla auringonpaisteessa, saattoi pääsiäisen tuntea kaikilla aisteilla. Ihmisiä ei juurikaan näkynyt missään ja kaikki kaupat olivat kiinni. Katu täyttyi erilaisten liharuokien tuoksuista, aaaaaah mitä aromeja nokkaani leijailikaan! Sieltä täältä korviini kantautui saarimusiikkia, astioiden kilkettä sekä kovaäänistä keskustelua, kinaa ja naurua. Aurinko lämmitti kasvojani ja houkutteli pisamia esille. Ihana kevät.

Munia, anyone?

Serkkuni anoppilassa parvekkeen grilli kävi kuumana ja pöytä notkui toinen toistaan herkullisempia ruokia. Lammasta, kanaa, lihanyyttejä, perunasalaattia, kreikkalaista salaattia, raastesalaattia, paistettuja perunoita, juustoa, kinkkuja, tulisia makkaroita tomaattikastikkeessa, jauhelihapihvejä. kermaista pekonipastavuokaa ja tietysti kananmunia. Musiikkia! Munasotaa! Naurua! Lahjoja lapsille! Ota lisää -kehoituksia! Kehuja! Maiskutusta! Viiniä! Ja sitten jälkiruoaksi loukoumades-palleroita! Ugh.

Salaattia ja perinteisiä makkaroita tomaattikastikkeessa.

Grillattuja lampaan kylkiä.

Hunajassa ja kanelissa pyöriteltyjä loukoumathes-palleroita.

Lepuuttelua parvekkeella juhlalounaan jälkeen.

Pääsiäismaanantaina heräsin haitarinsoittoon, kun viereisen korttelin hampaaton pappa oli päättänyt alkaa itse esittää niitä saarikappaleita. Naapurusto yhtyi lauluun ja taputteli tahtia parvekkeilta. Mahtavaa! Pappa oli niin suuri suksee, että hän lähti pikku kiertueelle pitkin Gizin katuja. Maanantaina oli luvassa juhlalounas numero kaksi, tällä kertaa tätini luona. Ruokapöydän ympärille ahtautui 12 henkeä syömään lammasta, kananmunia ja muita pääsiäisruokia. Maanantaina jälkiruoaksi oli luvassa serkkuni anopin bravuuri: galaktoburiko-piirasta. Ja tietysti suklaakakkua, koulourakia-keksejä, tsoureki-pullakakkua, marenkikeksejä...

Pottuja, salaatteja, munia...

Galaktobouriko eli maitovanukaspiiras.

Pääsiäinen yhdistää lempiasiani Kreikasta: rakkaat ihmiset, hyvän ruoan ja elämäniloisen meeiningin. Siksi päätin, että joskus kun minulla on oma perhe, meillä vietetään pääsiäistä kreikkalaiseen tyyliin kymmenine kananmunineen, jeesusleffoineen, kynttiläkulkueineen ja juhlalounaineen. Mutta siihen on vielä aikaa. Pitää varmaan toistaiseksi tyytyä viettämään pääsiäiset Ateenassa!

I hadn't  seen my lovely Greek family for too long so I decided to travel to Athens for Easter. Oh boy do they celebrate Easter! I arrived on Holy Thursday, which is the day of preparations. My aunt had baked bucket loads of koulurakia Easter biscuits and the evening was spent dying eggs.

On Holy Friday evening we went to the church for Epitaphio, a ceremony during which the whole congregation carry candles and walk around the streets around the church while the priests preach and carry lanterns and crosses. It was really beautiful and what I enjoyed most was the sense of community that was was born during the ceremony, we were all there together even if we didn't know who it was that was walking next to us. We bumped into neighbors, friends, family members, hairdressers etc., everyone exchanged Easter greetings and their latest news. It was truly wonderful. 

Saturday night was the big thing. We went to the nearby church and at midnight the priest declared that Christ has risen – that's when the fun started! Fireworks went off, everyone started greeting eachother by saying "Christos anesti!" (Christ has risen) and the holy light (Agios fos) was passed from candle to candle starting from the priest. The flame was taken home and it is kept for as long as possible. Then we put on some Greek island music and battled with our eggs (everyone takes an egg and they are tapped together, the one whose egg stays whole wins), unfortunately I lost. Then we ate and ate  and ate some more on Sunday at my cousin's mother in law's house and on Monday at my aunt's house. It was lovely. Lamb, salads, chicken, potatoes, pasta cassarole, bifteki, koulourakia, loukoumathes, galaktobouriko etc. Not to forget the eggs. Lots of eggs.

I really enjoyed Easter in Greece. In fact I decided that when I have a family, we're definitely gonna celebrate Easter Greek style. Until then though, I guess I'll just have to go to Athens for Easter. 

-ioanna-

Shampanjaa! (ja sitä sushia)

Sain viime lauantaina ihanan vieraan. Yhteistä aikaa liikenee kaikista kiireistä johtuen nykyään harmillisen vähän, joten yritämme aina tavatessamme tehdä näkemisestämme juhlan. Kuurasin töllimme siistiksi ja tein, mitäs muutakaan kuin sushia. Punasin huulet ja suin koiran edustuskuntoon. Kop, kuului ovelta (ovikellomme ei ole toiminut viiteen vuoteen) ja siellä hän oli! Ja mitkä tuliaiset mukanaan! Kassista löytyi koiruudelle herkkuja läjittäin ja meille shampanjaa sekä tulppaaneja. Hykertelin, kuten kunnon kotirouvat tapaavat tehdä ja hain kannuja kukille ja laseja meille.

Ja nyt seuraa tunnustus. En ole koskaan maistanut shampanjaa. En ikinä, koskaan, milloinkaan, missään tilanteessa. Kuohuviiniä kyllä, mutta en shampanjaa. Pyörittelimme hetken silmiämme ja päivittelimme asiaa, kunnes ystäväni poksautti pullon auki ja sain korjata tämän suuren epäkohdan.

Ja ah, kuinka hyvää se olikaan! Pyöri suun joka kolkassa, pehmeästi, ilman mitään kulmia. Maku oli aistikas, tyylikäs ja hurmaava. Meillä oli niin lystiä! Hauskuuden pistän shampanjan sijaan meidän kunniaksemme, sillä hyvän ystävän seurassa on mainio olla vaikka olisi pannuun palaneen kahvikupposen äärellä Sastamalan huoltoasemalla. Mutta tohdin kuitenkin sanoa, että laadukkaat puitteet (onko kotimme laadukas? No jaa, kotoisaksi sanoisin) ja maistuvat kylkiäiset korostavat ystäväpitojen autuutta.

 Voiko sushia syödä ihan joka tilanteessa, minkä juoman seurassa tahansa? En odota kysymykseeni vastausta, sillä koska päässäni asuu sushivamma, vastaus on minulle vain ja ainoastaan kyllä. Annu, kyllä voi! Vammani kiljuu kallossani ja olen tyytyväinen. Koskaan ei ole vääryys rullailla tuota taivaallista ruokaa! Ja koskaan ei ole myöskään vääryys ahtaa kaikkea itseensä, jos vieras ei jostain syystä pidä sushista. Ystäväni sai rieskarullia syödäkseen, onneksi olin vääntänyt myös niitä tarjolle! Muutoin näky olisi ollut hieman vinksahtanut. Emäntä ahmimassa kaikkea tarjolle asettamaansa omaan suuhunsa, kurlaten muonat vieraan tuomalla juomalla alas.

Mulle..

.. ja sulle!

Ei kahvia, vaan soijaa.

Vaikka kotikekkeröintiä tuleekin harrastettua, en koskaan lopeta päivittelemästä sitä, kuinka hauskaa se on. Puhua maat ja taivaat läpi ihan rauhassa, parhaassa seurassa. Kun vielä saisin joskus toteutettua siskonpetikyläilyn, olisi kotoilu kaikessa loistossaan!

Ja voi, kuinka vihaan sanaa kotoilu. Mutta tyhmistä sanoista joskus toiste!

-annu-

My dear friend came to my house and we had a chance to spend some quality time together. We try to make our time special, because we don't see each other very often. This time my friend brought champagne and flowers. And also goodies for our dog. We were all very happy!

I have to confess something. I have never tasted champagne. Sparkling wine yes, but not champagne. But now I had a moment to fix this awful loss! And oh boy, it was good! So tasty, soft, sofisticated. I had made sushi (of course, what else would I do?) and tunarolls. We ate, drank and talked about everything. Friends, what would we do without them? Nothing, I say, nothing!

-annu-