Taidottoman soittopelit

Soittimet ne vasta kivoja on. Ja siksi olen niitä hankkinutkin nurkkiin pölyttymään aimo läjän. Jokaista yksilöä hankkiessani olen aina vannonut, että "tätä mä opettelen soittamaan" ja siihen se on jäänyt. Joka kerta.

Tai no, kerran siippani yritti opettaa minua soittamaa kitaraa. Se meni sen sortin riitelyksi, että kun siinä uudenvuoden yönä kinasimme ja yksi kielikin katkesi, vaihtui uusi vuosi täysin ääneti. Mutta ei siitä vuodesta sen huonompi tullut. Joten kaikki pakko vaihtaa vuosi tosi makeesti, että siitä ei tule huono -argumentit ovat täyttä hölynpölyä. Itse asiassa, jos riitelee oikein mojovasti heti uuden vuoden kunniaksi, voi olla sovussa pitkän aikaa. Varsinkin jos rikkoo tavaroita ja tekee itsestään naurettavan, sitten ei edes kehtaa riidellä hetkeen. En ole koskaan rikkonut mitään. Kai pitäisi ostaa joku riita-astiasto.

Ensin toin lapsuudenkodistani mukanani huuliharppuja. Niiden läpi osaan hienosti hengittää. Sitten löysin kirpparilta suupianon. Mikä sen oikea nimi on? Sen jälkeen sain siipalta lahjaksi kitaran, kun olin sitä tarpeeksi kauan vinkunut. Sen jälkeen oli pakko saada ukulele, koska Marilynilläkin on sellainen Piukat paikat -leffassa ja se näyttää helpommalta soittaa kuin kitara. Ja tällä viikolla hankin kirppisreissullani mandoliinin. Se vain oli niin hienon näköinen.

Mitä tästä pitäisi oikein ajatella? Olen selvästi kiinnostunut musiikista ja sen tekemisestä hankinnoistani päätellen. Ja olenhan kamalan innokas laulamaankin. Mutta miksi en saa opeteltua soittamaan?

Tähän pätee kaiketi sama ruoskimis-metodi kuin liikunnassakin. Tarvitsen opettajan. Olen käynyt salilla itsekseni, mutta että se olisi tarpeeksi tehokasta, on aina jonkun muun ansiota. Mukavuudenhaluni voittaa, mutta jos joku käskee vieressä, tottelen kiltisti.

Tänne siis, ukulele-opettaja, huuliharppu-opettaja, kitara-opettaja, mandoliini-opettaja ja suupiano-opettaja! Onko liikaa vaadittu, jos yksi ja sama ihminen voisi opettaa minulle kaikki nuo? Ilmianna itsesi, jos haluat oppilaan tai tiedät jonkun täällä Turussa, joka on kyseiseen hommaan kyvykäs. Parasta on, jos opettaja on hieman pelottava, jotta en ala lusmuilla. Nyt on aika ottaa haltuun nuo pelit ja vehkeet!

-annu-

I love instruments. I have a guitar, a ukulele, a mandolin, a mouth organ and a mouth piano (what's the real word for it?!). But I can't play any of them. It is impossible to learn to play all by myself. My husband tried to teach me once, but we just ended up fighting. I need a teacher! Someone with whom I can't fight and who I'm a little bit scared of. If you know someone, let me know! I really need to learn to play or I'll have to sell all of my instruments! :)

Viime aikoina

– Mitä kuuluu?

– Noh, viime aikoina olen...

 

...tuskaillut aamuheräämisien kanssa. Hohhoijaa.

...käyttänyt paljon kumisaappaita. Ihan kuin syksyä olisi jatkunut jo puoli vuotta.

...työskennellyt moinoshommien parissa. Puolet viikosta kirjoittelen ja suunnittelen konttorilla.

...juonut kuppikaupalla vihreää teehelmistä haudutettua teetä. Tee halaa sisuksia syksyn vaatimalla tavalla ja teehelmien hidas purkautuminen on jännää. Kenties nautintoon vaikutta myös tieto siitä, että joku on käärinyt teelehdet palleroiksi käsin.

...laatinut kymmenittäin listoja ja aikatauluja. Muuten mistään ei tule mitään.

...kuunnellut BBC Radio 6 Music -kanavaa, jonka koko ohjelmisto rakentuu erilaisista musiikkiohjelmista. DJ-kaartiin kuuluu mm. Jarvis Cocker.

...häärännyt putiikilla pesten, silitellen, järjestellen, askarrellen ja höpötellen mielenkiintoisten asiakkaiden kanssa tästä tuosta ja ihan mistä hyvänsä.

...viihtynyt keittiössä ja testaillut reseptejä. Lisää herkkuja luvassa!

...katsellut sarjoja ja leffoja. Ihan parasta! Tämän hetken lemppareita ovat Dexter, Parenthood, sekä Hyvät ja huonot uutiset.

...naputellut kovasti, myös huvin vuoksi.

...koettanut viettää leijonanosan vapaapäivistäni ja -illoistani hyvässä seurassa. Tätä lisää!

Lately I've had trouble with early (well, earlyish) mornings, used my wellies a lot (we're definitely stuck in a rain rut here), worked at the office doing copywriting and other advertising-related stuff, drank severe amounts of green gunpowder tea (it hugs my insides and I need that now), done lots of lists and timetables (getting organized is key when trying to get anything done ever), listened to BBC Radio 6 Music a lot (DJs include Jarvis Cocker!), worked at the shop (I love our customers!), been cooking a lot and trying out tons of new recipes (stay tuned...), enjoyed tv (Dexter, Parenthood and That 70's Show!), worn out my keyboard, and spent a lot of time hanging out with loved ones. 

-ioanna-

Pumpkin pie

Kävin Englantilaista koulua ja me vietimme aina Halloweeniä. Joka vuosi vanhemmat oppilaat järjestivät nuoremmille jännittävän koulua kiertävän Spooky trail -radan, jossa sitten peloteltiin pikkuiset kuoliaaksi esimerkkiksi hyppäämällä muumioasussa (=WC-paperiin käärittynä) siivouskomerosta tai nappaamalla nilkoista kiinni kierreportaissa. Illalla oli Halloween Ball -juhlat ja parhaat puvut palkittiin.

Kuudennella luokalla matematiikan opettajamme Sister Claire Ann (kyllä, meitä opettivat myös nunnat) asteli tuttuun tapaan luokkaan virsiä lauleskellen suuri teemuki kourassa, mutta tällä kertaa hänellä oli toisessa kädessä piirakka. "I made you some pumpkin pie, wanna try a bit?" hän kysyi luokallta ja kuten arvata saattaa, mehän halusimme! En muista mausta juuri mitään, mutta se jäi mieleen, että piirakka oli todella hyvää eikä muistuttanut mitään aikaisemmin maistamaani.

 

Kun viime kesänä näin jossain hypermarketissa kurpitsapurkin piiraspalan kuva kyljessä, muistui Sister Claire Annin herkku mieleen. Nappasin purnukan mukaan ja se odotti kiltisti lokakuuta, kurpitsan luvattua kuukautta.

Kahlasin läpi kymmenkunta ohjetta, kaikissa käytettiin purkkikurpitsaa sekä kondensoitua maitoa. Molempia myydään suurissa marketeissa sekä etnisissä ruokakaupoissa. Kurkkaa jenkkihyllyt, säilykeosasto ja kaiken varalta vielä leivonta- ja kahvihylly. Jos ei löydy niin kysy vielä myyjältä, sillä maitotiiviste hyllytetään milloin mihinkin.

 

Valitsin ohjeen, jossa ei ollut ylimääräistä sokeria ja valmistin myös piirakkapohjan sokeritta (jos olet laiskalla tuulella, käytä valmista piiraspohjaa). Koska raaka-aineet ovat jo niin valmiita, piirakan täyte vain sekoitetaan tasaiseksi – tämän helpompaa piirakkaohjetta tuskin on! Maku on ihanan mausteinen ja sopii tummiin syysiltoihin teekupposen seuraksi paremmin kuin hyvin. Mutta malta antaa piirakan jäähtyä ja mielellään vetäytyä yön yli jääkaapissa ennen kuin alat ahmia. Tiivistyneenä pumpkin pie on parhaimmillaan!

Pumpkin pie

Pohja:
150 g voita
3 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa

Täyte:
1 prk kurpitsaa
1 prk kondensoitua maitoa
2 munaa
1 tl kanelia
0,5 tl inkiväärijauhetta
0,5 tl muskottipähkinäjauhetta
0,5 tl suolaa

Paloittele huoneenlämpöinen voi kulhoon. Mittaa vehnäjauhot sekä ripaus suolaa voin joukkoon ja nypi aineet tasaiseksi taikinaksi. Käri taikinapallo kelmuun ja anna jähmettyä puoli tuntia jääkaapissa. Sekoita kaikki täytteen aineet tasaiseksi massaksi. Ota taikina jääkaapista ja painele se voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Kaada täyte vuokaan. Paista piirasta ensin vartti 200°C, laske sitten lämpötila 175°C ja anna paistua vielä noin 40 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt ja pohja on saanut hieman väriä. Anna jäähtyä ja tarjoile kermavaahdon kera. Säilytä jääkaapissa.

I made my very first pumpkin pie this year and it was delicious! Beautifully spicy and so flavourful! Plus it's super easy to do, basically you just mix everything together. I used this recipe. Just make sure you let the pie cool down or preferably settle in the fridge over night before you attack it. And have some whipped cream handy too. Enjoy!

-ioanna-

Pyhäinpäivän mietteitä

Kävin lauantaina hautausmaalla täällä Turussa. Tuhansia kynttilöitä lukuunottamatta oli pilkkopimeää. Miten ihanan tunnelmallista. Siellä täällä vierailijat etsivät rakkaittensa hautoja. Joku jutteli edesmenneelle vaimolleen, toinen asetteli kukkasia äitinsä leposijalle. Lapset tuumivat otsa rutussa koko kuolemisasiaa. Lapset ja minä.

Mitäköhän minulle lopulta käy? Lähdenkö yhtäkkiä vai sinnittelenkö satavuotiaaksi? Asun Turussa mutta olen kotoisin Helsingistä ja sukuani on haudattu Kouvolaan sekä Patmokselle Kreikkaan. Jos tämä olisi nyt tässä, mihin tämä ihmiskasa päätyisi? Mieluiten kai palaisin poroksi. Osan tuhkistani voisi haudata sukuhautoihin etelään ja pohjolaan ja loput säilöä kauniiseen vanhaan peltipurkkiin, joka haudattaisiin kotipihalleni jonkin puun juurelle. Vielä minulla ei ole kotipihaa tai tarpeeksi merkityksellistä puun juurta elämässäni, mutta toivottavasti ehdin sellaiset vielä hankkimaan.

Entä mitä sitten? Mihin tämä sielu päätyy? Saanko ilmestyä lasteni uniin tai kummitella kavereille?  Tapaanko enää muita? Selviääkö minulle jokin suurempi totuus? Vai katoaako kaikki viimeisen hengenvedon mukana? Siellä hautuumaalla, kaikkialla ympärilläni ja vain pari metriä jalkojeni alla, oli muistot kymmenistä tuhansista, jotka olisivat osanneet vastata kysymykseeni. Mutta siellä oli hiirenhiljaista. Eiköhän sekin asia joskus selviä, eihän kukaan vielä ole selvinnyt elämästä hengissä.

We celebrated All Saints' Day on Saturday and I visited the cemetery. It was completely dark except for thousands of candles. What a beautiful sight. All around me people were prettying up the graves, lighting candles and talking to their dead relatives. Kids were trying to understand the whole death thing. Kids and I.

I wonder how I'll go and where I'll end up. And what then? Will I get to meet other souls? Can I spook friends that are still alive? Or is it all over just like that? I suppose it'll all be clear to me one day – no one's survived life yet.

-ioanna-

Mikä mikä maa, missä luuraat?

Kuva / Photo

On tullut aika jälleen kysyä: MIKSI KUKAAN IKINÄ ASETTUI TÄHÄN JULMETUN MAAHAN? Ulkona on ihan kamalaa. Eikä siinä vielä mitään, ehei! Kohta on vielä pimeämpää ja vielä kylmempää ja sataa vielä enemmän ja vielä kylmempää. Huomaan aina tässä vaiheessa vuotta ajatuksieni karkaavan Bora Boralle palmun alle. Tai Keniaan safarille. Tai Karibialle etsimään aarrekirstuja. Tai johokin muuhun seikkailuun, kuten vaikkapa...

Kuva / Photo

... amerikkalaiseen nuortenkirjaan, jossa lähdetään uimaretkelle joen poukamaan tyttöjen kanssa ja aurinko paistaaa ja on ihanaa ja me uimme ja syömme eväitä ja puhumme leningeistä ja huulipunasta ja muista turhakkeista, kunnes ne ärsyttävät pojat (joista oikeasti tykkämme kauheasti) pilaavat kaiken (eli kruunaavat päivän).

Kuva / Photo

.... astridlindgrenmaiseen reippaiden lapsien kertomukseen, jossa soudamme saaressa asuvan mummon luo ja pidämme talon pihalla pikkuleipäkestit ja laulamme härskejä merimieslauluja ja pelaamme korttia ja mummo kertoo tarinoita merikapteenimiehestään, joka katosi miehistöineen Intian valtamerelle.

Kuva / Photo

... värikkääseen Tim Burton -elokuvaan, jossa kierrän romanialaisen sirkuksen mukana paukkumaissityttönä, kunnes eräänä iltana taikuri häviää tyystin ja pellen johdolla sirkuksen henkilökunta koettaa ratkaista hänen mystisen katoamisensa. Pelleä näyttelee luonnollisesti Johnny Depp ja taikurin apulaista Helena Bonham Carter.

Kuva / Photo

... surrealistiseen satukirjaan, jossa päädyn Stockmannin sovituskopin kautta ihmemaahan. Siellä portaat soivat, taivaalta sataa limonadia ja ihmiset ratsastavat kirahveilla!

Kuva / Photo

... Indiana Jonesin kanssa selvittämään antiikin mysteerejä ahneiden konnien (unohdetaan ne natsit, jooko?) koettaessa ryöstää arvokkaan historiallisen pergamentin Petran Al Khasne -aarrekammion salakäytävien uumenista.

Kuva / Photo

... villin lännen tunnelmiin aavikon keskelle, missä saan töitä majatalosta ja autan sheriffiä nappaamaan pankkirosvojengin ja sitten koko kylä juhlii ja tanssii rivitansseja viulumusiikin tahtiin ja juo liikaa viskiä.

Kuva / Photo

Voi kunpa huomenna heräisin jostan ihan muualta, kaukana harmaasta arjesta. Kuulkaas Narniat, Ihmemaat, Ozit ja Tylypahkat: nyt olisi oiva hetki tulla löydetyksi vaatekaapin takaa tai kaninkolosta! Ihan vaan tiedoks.

The gloomy weather always makes me wonder – who the hell ever decided to settle here? I find myself dreaming about far away places and fantastic adventures. You know, like solving the mystery of the dissapearing magician in a Romanian circus, helping the county sheriff catch the bank robbers in the wild west or trying to figure out ancient myths with Indiana Jones while a group of baddies (not nazis though) try to steal important artifacts. I wish I'd wake up some place different tomorrow. Hey Narnia, Never Never Land, Oz and Hogwarts – this would be the perfect time to get discovered at the back of my closet or in a rabbit hole! Just saying.

-ioanna-

Hello, yellow!

Tartuin kirppisreissulla kirkkaan keltaiseen toppiin. Se ei ole mikään tavallisin väri vaatekaapissani, mutta tämä kyseinen vaatekappale kutsui minua puoleensa vahvasti.

Ja onneksi niin! Sillä voi pojat, että se päälläni olen kuin joku muu! Jakomielitautisuutta en lähtisi heti diagnosoimaan, mutta olen kyseisen topin kanssa enemmän hymyävä. Enemmän iloinen. Olen vakuuttunut värin antamasta energiasta vaikka aiemmin olen karttanut kaikenlaisia höpöhöpö-voimaannuttamisjuttuja. Mutta onhan se nyt järkeen käypää, synkän syksyn keskellä heilua keltaisessa paidassa ja kokea olonsa hitusen energisemmäksi. Kuin olisin pukeutunut aurinkoon.

Hieman ryppyinen, mutta niin naurettava! Toppini siis.

Suosittelen värikylpyä (kamalaa, että käytän tuollaista sanayhdistelmää, niin imelää!)! Harmaus on silloin ainakin muutaman sentin kauempana!

-annu-

I bought a bright yellow top. It is not a very common colour on me but it was definately a very good piece of clothing to pick up. I feel so much happier and more energetic when I'm wearing it. I recommend trying on somenthing bright coloured instead of black and grey!

Ruokaostoksilla

Joka puolella joristaan nyt ruoasta: sen hinnasta, laadusta, alkuperästä, eettisyydestä, myynti-paikasta ja niin edelleen. Minun neuvoni (ainakin Turussa asuville) on tämä: käy torilla, kauppahallissa sekä pienissä erikoisliikkeissä ja hae loput Lidlistä. 

Turun kauppatori on aneemisesta ulkomuodostaan huolimatta ruokaostosten paratiisi. Tarjolla on runsaasti lähellä tuotettuja hyvyyksiä ja kesäisin myyjinä on myös pienviljelijöitä. Vihannesten, hedelmien, marjojen ja sienien ohella torilta saa myös aina tuoretta kalaa. Hinnat ovat todella edullisia esim. tällä kertaa puolukat maksoivat 2€/litra ja luumut 1€/litra.

Sorrin pisteestä haen yleensä vihreät (valitettavasti koju palaa tutulle paikalleen vasta keväällä), tällä kertaa pakkasin kassiini kaksi salaattia, rosmariinin, sitruunamelissan sekä pari naurista. Sorrin myyjä sai juuri kuulla, että hänet on julistettu uusimmassa Glorian Ruoka & viini -lehdessä Suomen parhaaksi vegevaikuttajaksi, joten kojussa oli tavallistakin iloisemmat oltavat. Kävin myös vakiotorimyyjilläni (kojut tulivat Bossaliinan aikaan tutuiksi) hakemassa vielä sitruunoita, puolukoita, luumuja, granaattiomenoita ja perusomppoja. Koko torireissu kustansi noin 15€.

 

Kauppahallissa on tarjolla monenlaista hyvää ruokaa. Jos en rullaile sushejani itse, käyn kauppahallin Kado Sushissa lounaalla. Haen sieltä myös teet, sushiriisit, kuivatut hedelmät sekä silloin tällöin köntin Kultasuklaan chilisuklaata. Viisas hakisi myös ainakin kalat ja lihat, kenties myös leivät ja juustot. Tällä kertaa kaipasin teehelmiä, joten määränpäänä oli Turun Tee ja Mauste. Valitsin helmieni mauiksi mustikka ja granaattiomena.

 

Finska ja Luomuidylli yhdistyivät samoihin tiloihin, joten nyt luomu- ja lähiruokavalikoima löytyy yhdestä osoitteesta Eerikinkadulta. Täältä kannattaa hakea erityisherkkuja kuten jäätelöä, mehua, erikoisolutta tai maustetahnoja. Täältä saa myös ostaa luomumunia irtokappaleina. Minä tulin hakemaan purnukan maapähkinävoita näitä ihania keksejä varten. Olisi tehnyt mieli kantaa kotiin myös suuri timjamipensas, mutta koska kassissa oli jo kaksi yrttipuskaa, päätin jättää rehun tällä kertaa hankkimatta.

Tadaa! Tällainen saldo tällä kertaa, kuvaan ei kyllä mahtunut kuin murto-osa koko saaliista. Iso läjä hyvää, ihan läheltä ja paikallisilta pienyrittäjiltä. Rahaakaan ei palanut kauppareissulla kuin 25€. Pelkäänpä pahoin, että vastaavan laajuinen (mutta heikomman laatuinen) kokonaisuus olisi sittarissa veloittanut lähes kympin enemmän. Joten menkää rakkaat kauppaostoksille Turuille ja toreille – se kannattaa!

Turku has plenty of great places to go grocery shopping. I recommend the market square (cheap, fresh, local and really good quality), the market hall (great quality sushi, meat, fish, chocolate, tea etc. by local small businesses) and small speciality shops like Luomuidylli and Finska (local produce, ecological). Trust me, compared to the big supermarkets it's cheaper and better quality. And while you're at it you're supporting local food and business owners. Win win!

-ioanna-