Kesäretki Vepsään

Kun Pekka Pouta ennustaa hellettä, kuuluu ruveta oitis suunnittelemaan ohjelmaa kyseiselle kesäpäivälle. Tällä kertaa retkiseurue kokoontui M/S Lilylle ja puksuttelimme paatilla leppoisasti Airistolle kohti Vepsää.





Reilun tunnin matka taittui jokirannan, telakan, Ruissalon ja Airiston maisemia ihastellen. Tai lähinnä niiden taloja, asuntoja ja mökkejä ihmetellen. Voiton veivät pienet herttaiset rantarakennukset, jotka näyttivät Martti Merimiehen kalastusvajalta tai Erkki Erakon verstashuoneelta. Viehättävin tönö kökötti yksin pikkusaarella. Voi Saariston lapset sentään.

Vepsässä on useita rantoja, me asetuimme kallioille. Kun vatsa kurisi, kaivoimme retkieväät kassista ja grillasimme. Kun olo kävi tukalaksi, pulahdimme. Merivesi oli selkeästi jo viilentynyt, vaikka vietimme vasta Jaakon päivän aattoa. Hyrr. Onneksi aurinko paahtoi. Kotimatkalla suunnittelimme hätäpäissämme rantareissua seuraavallekin päivälle. Saa nähdä mihin päädymme.

We took M/S Lily to a close by island, Vepsä, and spent the day lying in the sun, barbecuing and swimming. The water was cold but the weather was scorching. The boat rides were spent pointing at lovely houses by the shore. Lovely. 

Kiitos kuvista Pau ja Anni! / Thanks for the photos Pau and Anni!

-ioanna-

Hidastamisen hankaluus

Kuva täältä.

Olen yrittänyt todella paljon olla sellainen maailmaa syleilevä, elämää hidastava ja pieniä asioita arvostava ihminen. Olen hidastanut niin paljon, että tämän hitaammaksi ei voi enää etanankaan vauhti mennä.

Mutta mitä enemmän olen hidastanut, sen työläämmäksi on elämäni käynyt. Pienetkin asiat ovat alkaneet tuntua uurastuksilta, saati sitten että tekisi koko päivän jotakin kovalla temmolla, saisin kaiketi sydärin. Tosin en ole koskaan viihtynyt näin hyvin kotona. Kynnys lähteä mihinkään muualle kuin koiran kanssa lenkille on noussut suureksi. Kun ei jaksaisi, täällä on niin mukavaa, voisin ottaa vaikka tirsat.

Kuva täältä.

Nyt, kun minulla kerrankin olisi aikaa kirjoittaa omia juttujani, niin en saa sanaakaan ylös. Ennen, supertyöteliäänä, kirjoitin bussissa, töissäkin, joka paikassa, pieneen vihkooni päähän pompsanneita asioita ja ajatuksia, kauniita sanoja ja oivalluksia. Mutta nyt lyö tyhjää, tik tak, sanoo pää.

Minä en osaa kaiketi hidastaa oikein. Tai olla. Jotta saan itseni toimimaan kunnolla, minulla pitää olla paljon tekemistä ja töitä, jopa liikaa. Mutta sehän on väärin!

Vai onko?

Kuva täältä.

Meitä ei ole veistetty samasta puusta, sen nyt tietää jokainen. Miksi siis edes yrittää sulloutua trendikkääseen muotiin, jotta voisi rakastaa maapalloa ja itseään ja naapuria ja bussikuskia, kun siihen on aikaa? Minä en pysty siihen. Kartan kaikkea ja kaikkia tuntemattomia ja puolituttuja näinä hiljentämisen aikoina. En muutu yhtään sen sulokkaammaksi, päinvastoin. En ole koskaan ennen murissut näin paljoa pyöräillessäni kuin lähiaikoina. Jotta tajuan miten paljon mahtavia asioita ja rakkaita ihmisiä ympärilläni onkaan, minulla pitää olla helkatinmoinen kiire. Olen parhaimmillani silloin. Ja kun siitä vauhdista saa hetkeksi, yhdeksi illaksi, istua hengähtämään, niin voi moro, että olen onnekas!

Voisinhan toki tehdä urakalla töitä kotona. Mutta kun koti on minulla se uunoilupaikka. Se, missä ei valmistu kuin sämpylätaikina ja listoja. En halua töitä kotiin, haluan voida unelmoida täällä rauhassa. Työhuone-etsintäni onkin jo alkanut (jos tiedät jostakin nurkasta, mihin voisin sulloutua koneeni kanssa, niin vinkkaa!). Samoin suunnaton töiden etsintä. Haluan työkaverit, työpaikan, työmatkan, työväsymyksen, työstressin!

Onko se liian väärin?

-annu-

I don't know how to make life slower and be happy about it at the same time. I need too much things to do, so I can be me and be happy. That sounds little bit odd, I know. Maybe I just need people to work with sometimes, even though I enjoy being home alone. But that should be my free time, I don't want to work at home, all alone. 

Lettukestit

Kesällä kuuluu järjestää vähintään yhdet lettukestit. Se on varmasti laissa. Ja kun on hurahtanut Pinterestiin, ei lettuilu käy päinsä ilman värikkäitä pillejä, naurettavia koristeita ja älytöntä määrää lisukkeita. 

Tällä kertaa kokoonnuimme Paun luokse. Pau paisteli sekä suolaisia että makeita räiskäleitä ja Pauliina, Annu ja minä väsäsimme täytteitä ja sekoittelimme limonadia. Alkuperäinen idea oli pystyttää plättypirskeet Paun puutaloasunnon sisäpihalle. Väkertää viirejä ja virittää valosarjoja. Pirullinen tuuli ajoi meidät kuitenkin olohuoneen puolelle, joten ympäristön ehostamisen sijaan keskityimme syömiseen.

Suolaisten lettujen päälle lusikoimme tilli-tuorejuusto-savukalamössöä sekä suolakurkkuja. Makeita täytteitä olikin sitten vähän enemmän: vadelma- ja omenahilloa, mansikoita, punaherukoita, mustaviinimarjoja, mustikoita, karamellisoituja aprikooseja, kermavaahtoa sekä marianne-, hedelmä- ja turkinpippurirouheita. Hörpimme vuoroin kotitekoista limonadia, vuoroin kahvia. Lisäksi pöytään katettiin vesimelonisiivuja raikastamaan tuhteja annoksia. Aijai!

Parin tunnin herkuttelun jälkeen ei ollut ohukaisista tietoakaan. Paksukaisia sen sijaan löytyi yhden pöytäseurueen verran.

Summer calls for a crepe party. One with both savory and sweet toppings and way too many choices. We filled our crepes with an assortment of berries and jams, whipped cream and three types of sprinkles. We toasted with homemade lemonade and coffee and snacked on watermelon slices. Yum.

Kiitos ihanista kuvista kuuluu Paulle! / Lovely photos by Pau!

-ioanna-

Letikkäät!

Kampaaja-ystäväni näytti kolmelle päälle kolme erilaista lettityyliä. Hienoja, eikö!

Letti lähtee otsalta sivulle, jättäen kuitenkin muut hiukset auki. Tuuli tarttui tukkaan, siksi takaa pörhelössä.

Pitkän tukan unelmaletti.

Ja minun koko päätäni kiertävä letti. 

Letitellään!

-annu-

Three different kind of braids! Nice, aren't they?

Granit

Vivin Granit-intoilu sai aikaan sen, että viimeksi Helsingissä pyöriessäni löysin itseni Bulevardin ja Erottajan kulmasta hiplaamassa lasipulloja, päiväpeittoja ja saviruukkuja. Ruotsalainen sisustusliike on vihdoin rantautunut myös Suomeen ja sehän passaa.

Granitin tyyli on selkeä ja rouhea, paikoin industrial-henkinenkin. Pääasiassa Granit myy sisustustavaraa, mutta mukaan mahtuu myös kaikkea toimistotarvikkeista kahviin ja keinuista saippuaan. Tuotteet ovat käytännöllisiä ja materiaaleiltaan sekä väreiltään selkeitä. Hintatasokin on kohtuullinen.

  

Loman alettua minuun iski sisustuskärpänen (syytän siitä Pinterestiä), joten vierailu Granitissa aiheutti melkoisia himoja ja tuunausinnokkuutta. Tällä kertaa hillitsin itseni ja kiikutin kassalle ainoastaan aakkosleimasinsetin. Helsingin keskustaan avataan pian toinenkin liike, joten uskallan toivoa, että laajenemisaikeet ulottuvat ennen pitkä myös päkaupunkiseudun ulkopuolelle. Todennäköisesti ainakin verkkokauppa palvelee pian Suomessa. Sillä välin kannattaa varata puodille hetki Helsingissä käydessään.

Granit opened a store in Helsinki and I made sure to pop by on my last visit. The Swedish shop specializes in interior design pieces that are modern, simple, practical and often represent a sort of industrial style. This time I only bought an alphabet stamp set, but I found a lot of interesting products and felt inspired to restyle pieces at home. Make sure to visit Granit next time you're in Helsinki!

-ioanna-

Salon iltatorilla

"Täs on 500 autoo. Mulla on kotona vielä jotain 200."

Jos kaipaat oikein kunnon markkinameininkiä, osoita nokkasi kohti Salon iltatoria torstai-iltana. Lettuja tuolla, antiikkikauppiaita täällä, pomppulinna yhdessä nurkassa, metrilakua toisessa, kirppispöytiä pitkin poikin, herneitä ja mansikoita milloin missäkin, live-esiintyjäkin jossain ja väkeä kaikkialla.

Kuultuamme tästä satumaisesta toritaivaasta/-helvetistä lounaalla keskiviikkona Pau, Annu ja minä päätimme oitis lähteä joukon jatkeeksi. Paun ihana isä lähti kuskiksi ja viiden maissa kaivelimme jo kirpparipöytiä auringonpaisteessa. Rankan kiertelyn jälkeen palkitsimme itseme räiskäleillä. Markkinahengessä Annu jopa otti lättyynsä hilloa (kuulemma edelleen liian makeaa).

Isoisälläni oli aikoinaan kasa näitä autotallissa. 

Suuri osa pöydistä oli antiikkimyyjien hallussa ja iso osa "tavis"myyjistä kauppasi leluja ja lastenvaatteita. Myönnettäköön, että pois ajaessamme hoksasimme myyntipöytien vielä jatkuvan sillan yli sekä joen toiselle puolelle, joten kuka tietää, mitä kaikkea mahtavaa sieltä olisi löytynyt.

Vastalettuilleena kelpaa hymyillä.

Löysin komean nahkalaukun, juhlallisen skumppalasin sekä kesälukemista. 

Kotimatkan unet olivat makeat. Olisipa matka jatkunut pidempään!

We went to Salo evening market, a good old town event that takes place on summer Thursdays. It was super – antiques, crepes, flea market sellers, performances, strawberries, bouncy castle fun and tons of people. Make sure you visit if you happen to be near by!

-ioanna-

Pitsiä puntteihin

Löysin vatekaapistani kuudet farkkushortsit (mitä ihmettä?) joista kolmet olivat vielä melko samanlaiset: lahkeiltaan lyhyet ja leveät, väriltään farkun siniset. Kaksissa oli kaiken lisäksi valkoisia maalitahroja muistona Bossaliinan alkurempasta. Denimshortsiyltäkylläisyyden paljastuessa ajattelin muokata vähimmälle käytölle jäänyttä paria pitsillä. Samalla todella lyhyet puntit saivat lisäpituutta.

Ensimmäisenä poistin punttien sivuista vetoketjujen vetimet ja ompelin laskokset kiinni. Shortsien lisäksi keräsin pöydälle n. 2,5 m pitsinauhaa sekä tekstiililiiman. Käänsin shortsit nurin päin, levitin reilusti liimaa puntin reunaan sekä pitsille ja painoin pitsin paikoilleen. Jotta kankaat kiinittyisivät toisiinsa mahdollisimman hyvin, asetin juuri liimatulle pätkälle painot. Liimailin puntteja noin 30 cm kerrallaan.

Liimaukset ovat todella tukevat ja olen niihin erittäin tyytyväinen. Aikaisemmasta tuunailuprojektista tiedän, että liima sietää vesipesua ainakin 40 asteessa ja pakkaus lupailee kiinnitysten pysyvän jopa 60 asteessa. Ompelukoneettomana ja -taidottomana tämä liimailutouhu on erityisesti mieleeni! 

I found six pairs of denim shorts in my closet (how did that happen?) so I decided to restyle a pair by attaching some lace on the trim of each leg using textile glue. Cute, right?

-ioanna-