Kotiviili

Kesäloman jälkeen kukkaroni ammottaa tyhjyyttä. No oikeastaan se tursuilee kuitteja, mutta lopputulos on sama: nyt pihistellään. Koska ruokaa on pakko syödä, täytyy keksiä edullisia tapoja täyttää jääkaappi. Ensimmäisenä omaksuin opiskeluajoilta tutun käytännön ja ryhdyin itse valmistamaan viiliä.

Kuulostaako kummalta? Muistan itsekin ihmetelleeni touhua ensimmäisellä kokeilukerralla, mutta koska viilin osoittautui ällistyttävän yksinkertaiseksi puuhaksi, otin sen nopeasti osaksi keittiörutiineja. Ja niin aion tehdä nytkin. Viili kun on niin hyvä aamu-, väli- ja iltapala, eikä siihen kyllästy, sillä marjoilla, hedelmillä, pähkinöillä yms. saa aikaiseksi vaikka mimmoisia annoksia. Arkena herkullinen viili käy jälkkäristäkin.

Kotiviili, 6 annosta

1 prk maustamatonta viiliä

1 l maitoa

Sotke viili ja maito tasaiseksi seokseksi kulhossa ja jaa annoskulhoihin. Anna seistä huoneenlämmössä yön yli tai työpäivän verran. Siirrä viilit jääkaappiin. Sanoinhan, että resepti on yksinkertainen.

Viilin ja maidon rasvapitoisuuden voit valita mieltymyksesi mukaan. Itse käytän tavallisia kevytversioita, joten en tiedä, miten homma toimii laktoosittomien tai vähälaktoosisten tuotteiden kanssa. Luomumaitotuotteiden säilyvyys on tavistuotteisiin verrattuna hieman lyhyempi. Kun viilikippoja on jäljellä enää yksi, käytän sen uuden satsin tekemiseen – kätsyä, eikö?

Thanks to my vacation, I'm broke and trying to be stingy with what little money I have. So I started making my own viili (a yogurt-like Finnish milk product)! Just mix together 1 viili and 1 l of milk (whichever nonflavoured kind you like), divide it up into little bowls, let it sit in room temperature overnight, and then keep it in the fridge! Oh and eat it, obviously, with berries, honey, fruits, nuts, granola or whatever you prefer. 

-ioanna-

Oi Flow, kuinka sinua rakastankaan.

Rakastan kirkkaita valojasi ja pimeitä öitäsi. 

Rakastan värikästä ja mukavaa kansaasi, joka osaa juhlia rennosti ja siististi räyhäämättä ja örveltämättä.

Rakastan näyttäviä puitteitasi ja sisävessojasi.

Rakastan lyhyitä jonojasi ja poreilevia juomiasi.

Rakastan Lämpön terassia, josta löytyi aina tilaa istua ja josta näkyi suoraan päälavalle.

Rakastan Alicia Keysiäsi.

Rakastan vetovoimaasi, joka saa rakkaat kokoontumaan kesätaivaan alle.

Rakastan urbaaneja kulmiasi, joissa skeittilaudat rullaavat ja riippukeinut, öö, riippuvat ja keinuvat.

 

Rakastan koristeltuja pintojasi ja maata, joka ei koskaan muutu mudaksi.

Rakastan tanssia tahtiisi.

Rakastan löytää uusia tuttavuuksia lavoiltasi.

Rakastan letkeää ilmapiiriäsi, jonka ansiosta jaksan nauttia sinusta lopen uupuneenakin.

Rakastan artistejasi ja heidän tunnelmiaan.

  Rakastan värejäsi.

Rakastan sitä tunneta, kun musiikki vyöryy päälle, enkä voi kuin antautua huojumaan, hyppimään, sheikkaamaan, laulamaan tai taputtamaan.

Rakastan peanutbutter chocolate cupcake -luomuksiasi, ninjaburgereitasi ja sienilettujasi sekä diskopallolla valaistua ruokapaikkaasi havisevien oksien varjossa.

Rakastan yllättäviä nurkkiasi.

Rakastan viihdyttäviä esiintyjiäsi.

Rakastan, että saat meidät urpoilemaan.

Rakastan suurenmoisia näyttöjäsi, joilta näki esityksen seisoipa missä tahansa ja miten pitkän kaverin takana hyvänsä.

Rakastan, että hetken mökötettyämme mahduimme sittenkin Haimin keikalle.

Rakastan Haimin tyttöjä entistä enemmän.

Rakastan, että artistitkin nauttivat annistasi meidän muiden seassa.

Rakastan, että Balloon 360° Stagella kaikki muu unohtuu ja maailmassa on vain se hetki siinä.

Rakastan, että Junip vei minut johonkin kauas ja todella lähelle yhdellä kertaa.

Rakastan, että tarjoat alati jotain uutta ja erilaista.

Rakastan tyylikkyyttäsi.

Rakastan kokea sen kaiken osana suurta joukkoa.

Rakastan, että kesä loppuu kanssasi.

 I love you Flow. 

-ioanna-

PS  Kuvaajina lisäkseni myös Salla, Mimmi ja Hanna.

Päänvaivaa

Varoitus yliherkille: teksti sisältää kutinaa ja hilseilyä!

Kuva täältä.

Olen ehkä toisinaan maininnut, että pääni on oikea murheenkryyni. Ajoittain sisäisestikin, mutta nyt puhun lähinnä ulkokuoresta, eli päänahasta. Se voi koko ajan huonosti. Hilseilee, ei normaalisti (mikä on normaalia hilseilyä?) vaan paksusti, laattamaisesti.

Kyse ei ole siitä, ettenkö hoitaisi päätäni ja jaksaisi kokeilla erilaisia tököttejä. Milloin pääni on uinut kookosrasvassa yöt läpeensä, milloin saanut pinnalleen kortisonivoidetta ja Aqualan L:ää. Olen kokeillut niin apteekin kuin kampaamonkin shampoot ja hoitovoiteet. Tuloksetta. Aina vain hilseilee ja vaivaa.

Kävin lääkärissä kuulemassa sen, minkä ajattelinkin ihoani vaivaavan. Minulla on psoriasis-pannahinen. Tämä ei ollut mikään yllätys, sillä sitä on suvussamme muillakin. Ja toisaalta lääkärin toteamus ei tuonut muuta apua kuin sen, että se nyt vain on näin. Psoriasikseen kun ei ole mitään parannusta. Joku hoitomuoto tai tökötti sopii jollekin, toiselle taas välttämättä ei. Aurinko ei ole tuonut päälleni mitään helpotusta. Suomen ilmasto on kesän lämmöstä riippumatta joko liian kuiva tai suolaton, etelän ilmasto voisikin helpottaa oloani hieman.

Koska toivoni on lähes tulkoon tipotiessään ulkoisten tököttien suhteen, olenkin alkanut kiinnostua sisäisistä hoitomuodoista. Että mitä syömällä ja mitä syömättä jättämällä voisin mahdollisesti vähentää ihoni oireilua.

Aloitan tutkimusmatkan päännahkani hyvinvointiin ravinnon kautta. Sain lainaksi Paula Heinosen kirjan Vihdoinkin hyvä olo. Tällä viikolla tapaan ravintoterapeutin, jonka kanssa katsomme ruokailutottumuksiani läpi. Mielenkiintoista ja toivottavasti tuloksellista.

Palaan asiaan aiheen tiimoilta, kun olen taas viisaampi. Toivottavasti terveen päänahan kera!

-annu-

My scalp is a disaster. It's been flaky for ages and I have tried to make it better in many different ways without any help. The doctor told me that I have psoriasis. It didn't come to me as a surprise, it was expected. Now I'm trying to find a cure through food. What should and shouldn't I eat? An interesting and hopefully successful way to go!

Pizzaa!

Hyvä pizzapohja on ohut ja rapea, mutta silti pehmeä. Tomaattikastikkeen taas tulee olla maukas ja sopivan makea. Aikaisemmat kokeiluni ovat olleet kovin keskinkertaisia, mutta näillä Leila Lindholmin ohjeilla sain aikaiseksi niin hyvää pizzaa, että sylkirauhaset aktivoituvat jo pelkästä ajatuksesta. Leila ei kyllä petä koskaan. Alkuperäiset reseptit ovat hänen kirjastaan Vielä yksi pala!, mutta jouduin hieman soveltamaan raaka-aineiden suhteen.

Peruspizzataikina, 4 pizzaa

1/2 pss kuivahiivaa (alkuperäisessä ohjeessa 15 g tuorehiivaa)
3 dl käden lämpöistä vettä
2 tl sokeria
1 tl suolaa
2 rkl oliiviöljyä
6 1/2 dl vehnäjauhoja (alkuperäisessä ohjeessa 1 dl durum- ja 5 1/2 dl erikoisvehnäjauhoja)

Liuota kuivahiiva veteen. Lisää sokeri, suola ja öljy. Lisää jauhot vähän kerrallaan ja alusta taikinaa koneella (tai käsin) noin 10 minuuttia, kunnes se on kimmoisaa. Ripottele hiukan jauhoja taikinan pinnalle ja kohota sitä liinan alla noin 45 minuuttia tai kunnes se on kohonnut kaksinkertaiseksi. Kuumenna uuni 225°C. Jaa taikina neljään osaan ja kauli taikinapalloista mahdollisimman ohuet pizzapohjat. Mausta pohjat makusi mukaan ja kypsennä pizzoja uunin keskiosassa noin 5 minuuttia.



Tomaattikastike pizzaan, 4:lle pizzalle

2 valkosipulinkynttä
5 tomaattia
1 rkl voita
1 rkl juoksevaa hunajaa
1 tl valkoviinietikkaa
suolaa
mustapippuria

Viipaloi valkosipulinkynnet ohuiksi siivuiksi ja leikkaa tomaatit pieniksi kuutioksi. Kuumenna kattila ja hauduta valkosipulit kevyesti voissa. Lisää hunaja ja kuutioidut tomaatit. Keitä kastiketta noin 20 minuuttia tai kunnes tomaatit ovat pehmeitä ja kastike saennut. Mausta kastike viinietikalla, suolalla ja mustapippurilla. Jäähdytä.


I made the best pizza using Leila Lindholm's recipe (from her book One More Slice!) for both the crust and tomato sauce. Laila's recipe's are the best.

-ioanna-

Tuliaiset Pirkanmaalta

Tulin pikaiselle reissulle alkukotiin (Ioannalta opittu tapa puhua kodista, jota asuttavat vanhemmat) Nokialle. Olin suunnitellut pitkää lomaa Pirkanmaan sydämessä, jotta voisin luuhata ystävien luona, käydä Tampereella lempikahviloissa ja -paikoissa ja istua takapihalla marjapuskien välissä iltamyöhään. Mutta tällä erää työt antoivat höllätä vain parin päivän verran. Ehdin kuitenkin pikaisesti kirpparille. Seuraavalla kerralla, toivottavasti pian, tapaan teidät kaikki Pirkanmaa-ihmiset.

Yhden samanmoisen peltipurkin omistajana halusin toki toisenkin. 

Makkelle reppu!

Rumankaunis joutseneni sai heti alkuunsa karvaan kohtalon. Oi voi.

Paras mukaani lähtenyt asia oli kuitenkin seuraavan kuvan saalis: mummuni minulle ostama ihana viltti. Se on äitini mukaan kuulunut minulle vauvasta lähtien, mutta vasta nyt sain tietää siitä.
Mummulla oli silmää, totta Mooses.

-annu-

I went to Nokia and bought some treasures! The last picture is about blanket, which my grandmother bought me when I was newborn. 

Tuliset karjalanpiirakat

Hank oli oiva isäntä.

 En ole koskaan tehnyt karjalanpiirakoita ja hyvin harva ystävistänikään on niitä rypytellyt. New Yorkista kotoisin oleva ystäväni Tonya päätti, että asialle pitäisi tehdä jotain, joten hän piti kodissaan meille suomalaisille epämartoille karjalanpiirakka -illan. Kuulostaa varsin naurettavalta, mutta myös niin realistiselta. Oma kulttuuriperintö jää helposti unholaan ja sitä väsäilee kaiken maailman pöperöitä paljon hanakammin. Joten, pulikka kauniiseen käteen ja Manhattanin kasvatin oppiin!

Piirakoiden riisipuurotäyte sai joukkoonsa tulta ja ekstramakua.

2 dl vettä
2 dl puuroriisiä
1 l maitoa
1,5 tl suolaa
5 valkosipulin kynttä
jalapenoja oman maun mukaan

Kiehauta vesi ja lisää riisi. Anna kiehahtaa pari minuuttia. Lisää maito. Keittele hiljalleen noin 40 minuutin ajan välillä hämmentäen.
Lisää jäähtyneeseen puuroon suolaa, puristetut valkosipulin kynnet sekä haluamasi määrä jalapenoja.

Taikina tehtiin perinteisesti.

loraus öljyä
3 dl ruisjauhoja
3 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
vettä

Lisää öljyn ja jauhojen joukkoon vettä hiljakseen ja myllää taikinaksi. Taikinan tulee olla oikein kiinteää, joten varovasti nesteen kanssa!

Kauli taikinasta haluamasi kokoisia lättyjä. Lado kaulitut pohjat odottamaan riisin jäähtymistä.
Kun riisi on tarpeeksi viileää, alkaa rypytyshommat. Kauho taikinalevyn keskelle muutama ruokalusikallinen riisiä. Aloita rypytys yläpäästä. Älä ole turhan kriittinen, ryppyilyn oppii vain tekemällä.

Paista 275 asteisessa uunissa 5-10 minuuttia. Valmiit, jäähtyneet piirakat pyöräytetään vielä pannulla voisulassa, muista sivellä voisulaa myös päälle.

Nam!
Aloimme jo pohtia mitä kaikkea muuta riisin joukkoon voisikaan seuraavalla kerralla laittaa.  Piirakkarakkauteni syttyi!

-annu-

My friend from New York had pie making party where she teached us finns how to make Karelian pies. We put some jalapenos and garlic into the rice porridge and it was so good! What would you like to add to porridge? 

Jääkahvi

Kuuma ilma, kylmä kahvi. Viime viikkoina jääkaappini perustarpeistoon on kuulunut kannullinen jääkahvia, josta sekoittelen viileitä latteja pitkin päivää. Tässä helppo perusohje, kokeile sinäkin!

Jääkahvi

1 l kylmää vettä

1 dl jauhettua kahvia (mitä hienompaa, sitä tujumpaa)

n. 1 tl mausteita makusi mukaan (omat suosikkini ovat kaneli ja kardemumma)

maitoa

jäitä

hunajaa tai makusiirappia

Sekoita vesi, kahvi ja mausteet. Anna tekeytyä yön yli jääkaapissa. Kaada juoma suodattimen läpi kannuun – valmis! Tarjoile maidon, jäiden sekä valitsemasi makeutuksen kera (ilman makeutusta kahvi maistuu helposti kitkerältä). Kylmä kahvi pysyy herkullisena jääkaapissa pari päivää, mutta meillä kannu tyhjenee yleensä jo päivässä. Kippis!

Hot weather, cold coffee. Am I right? Make your own ice coffee by seeping 1 dl of coffee and 1 ts of spices (cinnamon and cardamom are my favourites!) in 1 litre of water over night. Filter out and serve with milk, ice and honey or flavoured syrup. Yum!

-ioanna-