Viiden pennin kiitollisuus

Kuva täältä. 

En tiedä miksi valittamisesta on niin hankala päästä irti. Tai että ei katsoisi asioita aina negatiivisesti ja näkisi lasia puoliksi tyhjänä. Surkuttelu ja omassa itsesäälissä ryteminen on toki joskus hauskaa, myönnän. Mutta että kaikki on huonosti koko ajan. Se on mielestäni ihan liikaa.

Kouluni loppuu noin kuukauden kuluttua. Olen elänyt kädestä suuhun monta kuukautta ja se on ajoittain kovin turhauttavaa, koska mitään uutta ei voi hankkia. Mutta minulla on ollut mahdollisuus opiskella lisää. Se on mahtava etuoikeus. Kiitän siitä.

Ja kun koulu sitten on ohi, en tiedä mitä elämässä tapahtuu. Saanko töitä heti vai enkö saa pitkään aikaan, kuka tietää. Töitä en taatusti tule saamaan siten, että murehdin yöt läpeensä työllistymistäni. Jokaiselle päivälle olkoot omat pienet murheensa, turha koko tulevaisuutta on kantaa harteillaan kaiken aikaa. Tulevaisuus on auki. Kiitän siitä.

Kuva täältä.

Minulla ei ole työhuonetta, kotimme on liian pieni, minun on hankala kirjoittaa omia tuotoksiani täällä. Mutta koska emme pysty juuri nyt muuttamaan, työhuoneet ovat kalliita ja kiven alla, niin luovun tavaroista, heitän turhia papereita roskiin ja siirtelen huonekaluja siten, että saan itselleni työpisteen. Omille tekemisilleen laittaa joskus tahtomattaan esteitä, jotta ei tarvitsisi alkaa oikeasti tekemään unelmistaan totta. Nyt en suostu siihen, vaan työstän olosuhteitani siten, että saan parhaan mahdollisen työpesän aikaiseksi. Luovuutta se vaatii. Kiitän siitä.

En ole koskaan oikeastaan uskonut "inspiraatioon". Tai no, se on väärin ilmaistu. Uskon ideoihin ja pään päälle syttyviin hehkulamppuihin, mutta en usko, että saisin jotakin aikaiseksi vain silloin, kun saan suuren ahaa-elämyksen ja tunnetilan. Otan kalenterin esiin ja kirjoitan tietyille päiville aikoja, jolloin kaivan kaiken luovuuteni ja teen itse oman inspiraationi. Kiitän siitä.

Kuva täältä.

En ole täysin terve, en ole parhaimmassa kunnossa fyysisesti, haluaisin olla hoikempi ja syödä terveellisemmin. Toivoisin olevani pedantimpi, ahkerampi, urheilevani enemmän, saavani aikaiseksi asioita, joita haluan saavuttaa, keskittyväni hyviin asioihin itsessäni. Tällaisena vajavaisena, toisinaan epäonnistuneena, minulla on vielä kaikki mahdollisuudet toteuttaa suunnitelmiani, lähteä lenkille ja ottaa suklaan sijasta salaattia. Kiitän siitäkin.

Ja kun lähipiiri on joskus ällö, sillä sellainen se vain aina toisinaan sattuu olemaan (kuten minäkin olen taatusti usein ällö muiden mielestä), en anna ällöajatuksen kasvaa suureksi. Näen oikean ja rakkaan ihmisen, enkä keskity moittimiseen tai ällöämiseen. Kiitän pääni sisällä ihmisistä ja lupaan kiittää myös ääneen. Yksin olisi toisinaan työlästä olla.

Jas miksi kuvia Rockystä? Ne ovat niin pannahisen voitokkaita! Häviämisenkin hetkillä Rockyssä on toivoa. 

-annu-

I want to be more thankful. I, and all of us, have lots of good things in our lives. It is more important to have the right attitude even in the time of sorrow than let the negativity to take the lead.

Paras kuukausi

Elokuu on ihana. Vielä lämmin, mutta iltaisin pimeä. Sato on kypsää ja puiden lehdet tummanvihreät. Jotakin loppuu, mutta jotakin uutta myös alkaa. Sellainen on syksyn tuntu.

Kauppojen ovet ovat auki, pihalla päivystävät myyntipöydät ja kukkaset.

Kahvia elokuun auringossa!

Kunpa elokuu olisi läpi talven. Jo nyt hieman hirvittää tuleva vuodenaika, joka kestää mielestäni pienen ikuisuuden.

Mutta en mieti sitä vielä. Nautin nurkan takana kurkkivasta syksystä.

-annu-

I love August. Still warm, but the evenings are dark. I have always loved autumn, maybe because I was born then. But for me fall is the time of year when something new begins.

Komediakaverit

Pidätkö 30 Rock tai Konttori -tyyppisestä huumorista? Tässä sinulle kaksi kirjavinkkiä amerikkalaisen komedian kärkinimiltä: Tina Feyn Bossypants ja Mindy Kalingin Is Everyone Hanging Out Without Me (And Other Concerns).

Molemmat kirjat ovat omaelämänkerrallisia, tyyliltään kevyitä ja hulvattomia. Sekä Tina että Mindy kirjoittavat lapsuudestaan, nuoruudestaan sekä uransa alkuvaiheista mutta teosten parasta antia ovat ohjeet (Tina opastaa mm. miten muotilehdissä poseerataan) sekä paljastavat meuhkat (kuten Mindyn pohdinnat siitä, mitä "hooking up" oikeasti tarkoittaa).

Tinan kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta muistan aloittaneeni sen jälkeen 30 Rock -maratonin, sillä ohjelmasta löysi uusia näkökulmia kirjan jälkeen. Mindyn välitön ja anteeksipyytämätön rehellisyys taas vakuutti minut siitä, että voisimme olla bestiksiä. Oikeasti.

Nopealukuiset kirjat hotkaisee kertaistumalta, joten seuraavalla kerralla vaihda yksinäinen leffailta kirjakaveriin.

Do you enjoy 30 Rock and The Office? If so, you should definitely read Tina Fey's Bossypants and Mindy Kaling's Is Everyone Hanging Out Without Me (And Other Concerns). I love these women's work and talent, and I'm convinced Mindy and I could and should be BFFs. Seriously.

-ioanna-

Kirjahyllyt puoliksi

Kirjamme ovat jo vuosia asuneet IKEA:n korkeissa Billy-hyllyissä. En ollut lastulevyhirmuista koskaan erityisen innoissani, mutta ne olivat edelliseen asuntoomme kooltaan sopivat ja lähes ilmaiset, joten hankimme ne väliaikaratkaisuksi.

Nykyisessä asunnossamme kirjahyllyille ei koskaan löytynyt hyvää paikkaa. Mustat ja korkeat hyllyt kärsivät muutossa ja hankala kokonaisuus oli ruma ja sekava. Pinterestistä löytyi vaikka mitä hienoja ratkaisuja, mutta valtaosa niistä oli rakennettu erillisistä hyllyistä suoraan seinään, eikä se vuokra-asunnossa tule kuuloonkaan.

Vierailtuani Nooran ihanassa kodissa viime talvena, innostuin matalien hyllyjen ajatuksesta. Suunnittelin jo hyllyjen teettämistä, mutta budjetti ei sitä juuri nyt salli (omaan kotiin sitten joskus!). Koska ajatus uusien matalien Billyjen hommaamisesta, vanhojen hyllyjen hävittämisestä ja yhden väliaikaratkaisun vaihtamisesta toiseen tuntui vastenmieliseltä, päätin nikkaroida vanhoista uudet.



Periaatteessa sahasin sivulaudat ja leikkasin taustalevyt 80 cm korkeita hyllyjä varten ja sitten hakkasin nauloja kauheasti kaikkialle, säädin hiukan lisää ja maalasin sahatut reunat mustaksi. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta olen lopputuloksesta erittäin mielissäni. Harva asia saa minut myhäilemään yhtä tyytyväisesti ja omahyväisesti, kuin vanhan saattaminen uuteen muotoon. Etenkin, kun koko homman hinnaksi kertyi vain viiden euron lasku rautakauppaan.

Kirjat järjestelin väreittäin, jotta kokonaisuus ei olisi niin sekava. Tykkään! Oikean kirjan löytäminen saattaa tosin kestää hiukan pidempään kuin ennen...

I've been wanting to switch our tall crappy IKEA shelves into new low bookshelves. Since I can't afford to have them made to order right now, and the idea of buying another temporary solution as well as getting rid of the old shelves was unappealing, I decided to restyle our shelves into lower version. A day of sawing, measuring, nailing, painting and reorganizing later, I have new shelves! I'm really happy with how they turned out and psyched that the whole ordeal only set me back 5€! I decided to organize our books according to colour to make the whole unit look less messy. Looks good, doesn't it? Restyling is the best. 

-ioanna-

Kolmen tunnin nollaus

Aloitin uuden harrastuksen syksystä ja uudesta lukuvuodesta inspiroituneena (kyllä, käsittelen vuodenkiertoa yhä kouluvuoden mukaan). Nyt käyn kerran viikossa kuvataidetunneilla; joskus luvassa on maalausta joskus vaikkapa kuvanveistoa. Pääasia on, että joka viikko joudun tekemään käsilläni jotain ihan vain tekemisen vuoksi ja luomisen ilosta. Se tekee hyvää kaltaiselleni tehokkaalle ja käytännölliselle tyypille.

Ensimmäisellä kerralla vietin illan valkosipulipuristinta tiiraillen ja koettaen ymmärtää, mikä kohta on tumma, mikä vaalea ja miten ne varjot oikeasti lankeavat. Ensin en saanut edes suoraa viivaa piirrettyä, mutta loppuillasta olin onnistunut jopa hiukan varjostamaan. Aika harvassa asiassa kehittyy ihan noin nopeasti. 

Vaikka itse piirtäminen miellytti ja edistystäkin oli havaittavissa, illan paras juttu tapahtui piirtämisen sivutuotteena. Kun nimittäin keskittää silmänsä tutkimaan muotoja, valoja ja varjoja ja kätensä jäljentämään näkemäänsä, ei aivojen kapasiteetti yksinkertaisesti riitä mihinkään muuhun. Ei huoliin, ei laskuihin, ei töihin, ei velvollisuuksiin, ei nälkään, ei mihinkään. Mikä voisikaan olla rentouttavampaa?

Tunnin päätyttyä haukottelin koko matkan kotiin, kömmin sänkyyn ja hetken kirja kädessä nuokuttuani nukuin sikeimmät yöunet naismuistiin.

I started a new hobby, and now take art lessons once a week. I spent the first lesson drawing a garlic press. I started off struggling to produce a straight line but by the end I had even managed to draw some shadows. Quick progress! The best thing about the evening, however, was that concentrating on trying to understand light, shadow and shapes, and focusing on trying to reproduce them with a wobbly hand left no brain capacity for anything else. I swear, I couldn't think about anything else all evening. And that, my friend, is super relaxing. 

-ioanna-

Mokaa!

Kuva täältä.

Hain äskettäin vanhaa työpaikkaani, mistä taannoin lähdin. Sillä hetkellä se tuntui tovin nöyryyttävältä, koska mieleeni nousi kuva siitä mitä muut ihmiset minusta sitten ajattelisivat, jos pestin saisin. "Kas vaan, ei oo sit saanut muita töitä, niin piti tänne palata!"

Se ei siis riittäisi, että pidin työstäni. Pitäisi nousta ylemmäs ja tehdä edes hieman parempaa työtä. Koska olenhan muuten vain epäonnistunut ihminen, kun en keksi elämälleni mitään muuta sisältöä kuin saman vanhan.

Kun ei etene, niin mokaa. Kun elämä junnaa, on jo mokannut. Täällä ei saa mokata. Muuten voi menettää kasvonsa ystävien ja sukulaisten edessä. Aijai. Miten sä nyt noin mokasit?

Matti Nykänen on surullinen näky. Ei siksi, että hän olisi surkuteltava ihminen noin yleensä, olihan hän alansa huippu, vaan siksi mitä hänen ympärillään tapahtuu. Ihmiset nauttivat alkoholisoituneesta, silmin nähden vaivaantuneesta laulajasta ja juoksevat hänen keikoilleen. Onhan se nyt hauskaa nauraa ressukalle, joka laulaa vähän miten sattuu ja puhuu hölmöjä. Jokainen toki voi itse valita oman tiensä, tuskin kukaan Mattia lavalle on pakottanut. Mutta nyt puhunkin yleisöstä, en itse tähdestä.

Nokia on paska, mitäs meni irtisanomaan väkeä ja viemään meidän työt ulkomaille. Mutta kenellä kaikilla valittajista edes on ollut omaa nokialaista?

Marimekko on ihan kaamea, koska ne nyt plagioi ihan kaikkea. Pitää ehkä boikotoida.

Helkama siirsi kaiken tuotantonsa Suomeen, mutta niiden alumiinirungot tulevat ulkomailta, koska Suomesta niitä ei yksinkertaisesti saa. Mutta ihan sama, moka silti. Pitää tilata pyörä Englannista.

Mokaajalle käännetään selkä ja heitetään vielä tikarilla perään. Sehän vasta ylevää ja viisasta on!

Me elämme mieheni kanssa hänen edesmenneen yrityksensä konkurssin selvittelyaikaa. Konkurssista on jo tovi, mutta nyt vasta selvityksessä. Konkurssi oli monen epäonnisen asian summa. Mutta intoa yrittää uudelleen hän ei ole onneksi menettänyt. Eräs tuttuni virkkoi minulle, että ei varmaan enää kannata yritystä perustaa, kun noin on käynyt. Miksi ei? Koska hän varmasti kävelisi samaa reittiä ja tekisi juuri samat ratkaisut, samojen ihmisten kanssa?

Mihin on kadonnut ajatus siitä, että vahingosta voi viisastua?

Kuva täältä.

Jos en pääse vanhaan työhöni takaisin, ei se mitään. Silloin kaiketi entinen pomoni on sitä mieltä, että hän ei halua palata samaan. Tai joku toinen on yksinkertaisesti parempi kuin minä. Ja se on ihan ok.

Aion hakea vain sellaisiin työpaikkoihin, joissa nautin olla. Arvoni ei vähene ystävieni silmissä sen perusteella missä palkkani ansaitsen. Se onkin hyvän ystävän mitta.

Mokataan ja viisastutaan!

-annu-

Make mistakes! Why? Because it is not healthy try not to. Life isn't perfect, some mistakes comes along.  So let go, live and let life teach you!

Rautainen rusetti

Talvella tulee tehtyä enemmän käsitöitä. Ehkä siksi, että en ole talven ylin ystävä ja kun lumi sataa maahan, haluan hautautua kotisohvalle ja mörköillä tyynyjen välissä.

Niin, sitten otan kyllä asiakseni valmistaa rautalankaisia hiuspantoja! Ostin kuvan pannan Seppälästä viidellä eurolla. Pysyy hyvin päässä ja pannan päät saa rusetille tai villistä pystyyn. Kreisiä!

-annu-

I bought this hairband from Seppälä. Steel wire makes it to stay put in head easier. Maybe I am going to make those by myself in winter.