tiistai 1. lokakuuta 2013

Kasvopesun perusteet


Kaikenlaisia naamamömmöjä on kuulkaa tullut kokeiltua. Olen seissyt lukemattomia kertoja naama kirjavana Stokkan tädin edessä kuuntelemassa monologia siitä, miten se tai tuo uusi, monen kympin puteli tuo iholleni taivaskokemuksen. Ja laittanut pennoseni auliisti tiskiin.

Niin, ihoni. Se on perusvaikea. Pinnalta kuiva, mutta silti niin sinnikäs, että jaksaa työntää näppylöitä kaiken sen koppuraisuuden läpi. Liian tuhti ja maitomainen pesuaine tekee siitä rasvaisen ja näppyläisen, liian syväpuhdistava jytky kuivattaa entisestään.

Joskus ihotautilääkärille itkiessäni ihoni ongelmia, hän kaikessa viisaudessaan ohjasi minut pois kosmeettisesta suosta seesteisille vesille. (Itse asiassa kyseessä on sama nainen, joka kertoi minulle myös rakastamistani Grimasin meikeistä. Fiksu akka!)

Nimittäin perusvoiteen ja saippuan äärelle. Ja mikään ei ole ollut enää niin kuin ennen.

Ensin pesen meikit pois Aqualan L -perusvoiteella. Rasva on tarpeeksi kevyt, mutta kuitenkin lialle ja meikille armoton. Silmämeikinpoistoainetta en ole käyttänyt miesmuistiin.

Sitten pesen kasvot vielä Sebamedin Olive Face & Bodywash -"saippualla", jonka ph-arvo on mahdollisimman hipiäystävällinen. Se on mahtavan riittoisaa, vain tippa riittää. Pesun jälkeen kasvot oikeasti tuntuvat puhtailta.

Iho ei kiristele, mutta ei ole rasvainenkaan. Se tuntuu hyvältä, normaalilta iholta. Tällä hetkellä kosteutan kasvoni lahjaksi saamallani Mary Kay intense moisturising cream -voiteella, mikä on ollut kesäkäytössä hieman liian kosteuttava. Mutta talvella se on kylmyyden ja kuivan sisäilman äärellä loistava. Toisinaan ostan mummomaista Bellavitan a-vitamiinivoidetta, joka sekin on mitä parhain kosteusvoide.

Aqualan L ja Sebamed löytyvät apteekista. Suosittelen lämpimästi!

I wash my face with Aqualan L - emollient cream and Sebamed Olive Face & Bodywash. I love those products! My skin feels great; not too dry, but not too greasy either. I haven't used eye make-up remover for ages. You'll find Aqualan L and Sebamed from the pharmacy.

-annu-


sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Kasvissyöjä kuukaudeksi


Olen pitkään suunnitellut kasvisruokavalion kokeilua kuukaudeksi tai pariksi, sillä pidän vegesapuskasta todella paljon ja epäilen, ettei liha oikein sovi minulle. Jostain syystä homma on vain jäänyt, mutta Docventuresin innoittamana lokakuussa otan härkää sarvista! Tai tässä tapauksessa kai lanttua juurista.

Minusta lihan syömisessä ei itsessään ole mitään pahaa, mutta tehotuotanto on suorastaan kammottavaa. Siksi koetan jatkossa ostaa lihat luomuna ja läheltä sekä korvata lihaa kasviksilla. Esimerkiksi leivälläni tai pizzassani en lihaa tarvitse. Hyvä pihvi on hyvä pihvi ja lihapullissa liha on melko oleellinen aines, mutta esimerkiksi makaronilaatikon liha on vain täytettä, jonka tilalle voisin helposti valita jotain muuta.

Katsotaan, kuinka käy. Uskallatko lähteä mukaan?

I'm gonna try a vegetarian diet in October. Care to join me?

-ioanna-

PS Docventures on muuten parasta suomalaista tv:tä aikoihin. Suosittelen. YLE 2 tiistaisin klo 22.10 alkaen, ensin dokumentti ja sitten keskustelua aiheesta.

torstai 26. syyskuuta 2013

Music is what feelings sound like


Jos elämäni olisi elokuva tai tv-sarja, juuri tässä kohtauksessa soisi Sin Cos Tanin Limbo. Hillityn menevä, hieman haikea. Jotain alkusoiton ja epilogin väliltä. Tyyntä myrskyn edellä. Tai jotain.

If my life were a movie or TV-show, in this scene, Sin Cos Tan's Limbo would be playing in the background. Luckily, it's a wonderful tune. 

-ioanna-

maanantai 23. syyskuuta 2013

Alles Gute Vintage


Pääsin edellissunnuntaina varsinaiseen vintagen ihmemaahan. Sauvossa, jossain kiemurtelevien pikkuteiden ja peltojen seassa, eräs pariskunta pitää suuressa piharakennuksessaan vintageliikettä, jossa seinät, pöydät, hyllyt ja tangot notkuvat kalleuksia viime vuosituhannelta. Tavaraa on aivan tajuttomasti; olisin voinut viettää aarreaitassa vaikka koko viikonlopun.

Myymälä toimii vanhan aitantapaisen kolmessa kerroksessa sekä pihapiirissä, ja myynnissä on rekkikaupalla vaatteita, riveittäin asusteita, läjittäin koruja, hyllyittäin kirjoja ja lehtiä, kiitettävästi huonekaluja sekä valtava määrä pientavaraa. Hinnat ovat kohtuulliset ja omistajat asiantuntevaa sakkia. Kun ensi kerralla Sauvon suunnalla liikut, seuraa ihmeessä kirppariopasteita. Alles Gute Vintage palvelee kesällä joka päivä klo 10–20 ja talvellakin viikonloppuisin.

Tervetuloa tonkimaan!
Let there be light.
Takkitaivaassa roikkui turkkeja joka koossa ja mallissa.
Valikoimaa oli reilusti myös miehille.
Eräs kenkähylly.
Kunpa Eeva näyttäisi yhä tältä.
Katossa roikkui mm. prätkäkamoja, pukuja ja nahkaisia hapsuvaatteita.
Mukaani tarttui tuo vihreä villatakki sekä pinkit kasarikorvikset. 
Somewhere in Sauvo (about 40 km from Turku) there's a vintage haven and last Sunday I was lucky enough to rummage through its hidden stash. I could have stayed there for days. This time I found a green wool cardigan and some pink earrings from the 80's, but I'll be sure to return. Luckily Alles Gute Vintage is open throughout winter too.

-ioanna-



lauantai 21. syyskuuta 2013

Saunaan!


Saunassa on ihmisen hyvä olla. Siellä murheet ja huolet painuvat hetkeksi lauteiden alle ja keho sekä mieli saavat höllätä.

Meillä on taloyhtiössämme maailman mainioin sauna. Sitä tulee käytettyä aivan luvattoman harvoin. Se on sääli, sillä jokaisen saunakerran jälkeen on niin hitsin hyvä fiilis.




Varasin saunavuoron vain itselleni, kasasin pesuaineet ja naamiot ja eväät ja painelin keskellä kirkasta sunnuntaita saunomaan. Istuin lauteille ja kävin välillä (pyyhkeen kera!) pihalla nuuhkimassa syksyistä ilmaa.

Sunnuntai-sauna on vahvoilla. En pidä viikon päättävästä pyhästä, sunnuntaissa on ollut aina sellainen apea kaiku. Sunnuntai-saunassa saa pestä koko viikon pois ja kun olo on super-raukea, ei jaksa märistä turhista. Sen kun vain menee sohvalle pötköttämään ja on vain!

Omatekoinen kuorintavoide kosteusvoiteesta ja merisuolasta.



Lähde sinäkin saunaan! Yksin! Ja muista eväät!
Pappa-vichy ja smoothie olivat mainiot valinnat. Leivänkin jaksoin syödä, mutta suklaakakkusen kanssa teki jo tiukkaa.

We have very nice sauna in our condominium. We don't use it very often, but we definitely should. I went to sauna all by myself and it was very relaxing. I am planning to choose sunday as my sauna day, so I can just relax and let the new week start with high hopes. Sauna penches are comforting! 

-annu-

torstai 19. syyskuuta 2013

Munakoisokkaat


Perhaat keksinnöt ovat vahinkoja. Munokoisokkaani lukeutuvat ehdottomasti "hups-tulipa-mieletöntä"-kategoriaan. Ne syntyivät nälästä, kiireestä ja jämistä, mutta vastaisuudessa valmistan niitä varmasti myös aikomuksella.

Munakoisokkaat (pellillinen)

Munakoiso viipaloituna (n. 1 cm paksuisia paloja)
1 rkl oliiviöljyä
n. 2 dl tomaattikastiketta (esim. pastakastikkeen tai pizzakastikkeen jämiä)
1/2 kesäkurpitsa ohuina siivuina
pepperonisiivuja
juustoraastetta
oreganoa

Levitä munakoisoviipaleet leivinpaperin päälle pellille. Sudi siivut öljyllä. Levitä tomaattikastiketta siivuille ja sitten kesäkurpitsat ja pepperonit. Ripottele päälle juustoraastetta ja oreganoa. Paista 175 °C n. 10 minuuttia.

Täytteeksi voi lastata oikeastaan mitä vain. Think pizza. Passaa hyvin alkupaloiksi tai välipaloiksi. Tai jos on kova nälkä, koko pellillisen voi ilmeisesti syödä yksin.



I made the best dish kind of by accident. I was inspired by hunger, hurry, lazyness and leftovers. Basically I made tiny pizzas on eggplant slices instead of dough. So just slice up your eggplant, brush a little olive oil on the slices, pile on yummy fillings, top off with grated cheese and oregano and bake in the oven 175 °C for 10 minutes. It's the perfect starter, snack of finger food. Or if your famished, you can just devour the whole tray.

-ioanna-

tiistai 17. syyskuuta 2013

Murehtimisen maisteri


Minä olen kova tyttö murehtimaan. Enkä jätä asioiden märehtimistä vain niihin todellisiin, elämässä oleviin kinkkisiin juttuihin, vaan saatan murehtia jopa jo ennalta kaikenlaista. Kuka meistä kuolee ensimmäisenä. Jos se olen minä, niin miten muut pärjäävät. Jos se on joku muu, niin miten minä pärjään. Tulenko koskaan pääsemään eläkkeelle. Saanko syövän tai jonkun muun kamalan taudin. Milloinkohan hampaaseeni tulee reikä ja on pakko mennä hammaslääkärille.

Lapsellista. Tai itse asiassa sitä tämä ei lainkaan ole, vaan ihan typerän aikuista. Ja jollain tasolla kauhean itseriittoistakin. Mitä se auttaa, minua tai ketään muutakaan, että myllään päässäni ikäviä asioita, joille en voi mitään? Olenko muka todella niin viisas, että yhtäkkiä keksisin ratkaisun syväjäädytykseen, että en menettäisi ketään läheistäni tai löytäisin taikasauvan, jolla parantaa kaikki hirveät sairaudet?

Suomalaisissa suonissa virtaa huoli ja murhe. Yhteiskuntamme pursuaa sääntöjä ja holhouksia, jotta mitään ei nyt vain pääsisi käymään. Murheessa on myös aina vähättelevä sävy negatiivisuuden lisäksi. Pelätään aina sitä kaikkein kamalinta vaihtoehtoa, koska me kaikki olemme kuitenkin niitä epäonnistujia, Aku Ankkoja.

Listasin omia tapojani taittaa murehtimiselta se kaikkein terävin kärki. Jos sinulla on omia kikkojasi murheen peittoamiseen, kuulisin niistä mieluusti. Annetaan huolien ja murheiden näivettyä kasaan!

Murheet multaan -lista:

Kirjoita aamusivuja. Olen varmasti vouhkannut sivuista aiemmin. Eli kun heräät, kirjoita aukeaman verran ihan mitä mieleesi tulee. Älä sensuroi, äläkä missään nimessä lue aiempien aamujen kirjoituksia. Anna käden viedä, nollaa aivot ja rationaalinen tapa pistää asioita ylös. Älä nolostu omista jutuista. Aamusivut herättävät, tuovat toivoa, sivuille tulee pistettyä yön aikana päässä muhineet murheet kuin huomaamatta ja päivä alkaa keveämmin.

Meditoi, hiljenny, rukoile. Uskot sitten mihin tahansa tai olet uskomatta, suosittelen hiljentymistä. Eräs tuttuni pistää vanhan meditointikasetin pyörimään, toinen keskittyy vain hengittämiseen. Tee tästäkin tapa. Kymmenen minuuttia aamulla tai illalla tekee ihmeitä ololle.

Luovu tavarasta. Päästä irti turhista kamoista. Parempi omistaa liian vähän kuin asua ahtaasti roinan keskellä. Siisti koti on puoli voittoa. Silloin omassa pesässä on paljon rentouttavampaa olla.

Kirjoita listoja. Mikä murheesi on? Pistä se paperille. Voitko tehdä sille jotakin? Kirjoita vaihtoehtoja ylös. Jos murheen ratkaiseminen ei ole käsissäsi, kirjoita sekin ylös. Muistuta itseäsi siitä.

Tee aarrekartta. Minä tein karttani nelisen vuotta sitten. Ja voinen sanoa, että kaikki karttaan laittamani asiat toteutuivat. Uusi kartta pitäisi tehdä pian, jo nyt jännittää mitä siihen tulee.

Ulkoile, liiku. Talvi tulee ja ajatus siitä, että lähtisin räntäsateessa rämpimään kohti kuntosalia tuntuu epämiellyttävältä. Mutta silti, se kannattaa. Vaikka tämä on ihan kaikkien tiedossa, että liikunta tekee mielelle hyvää, ainakin minun pitää välillä muistutella itseäni asiasta.

Laita kynä suuhun ja hymyile väkisin. Endorfiinit puskevat liikkeelle pelkällä tekohymylläkin. Joten vedä lärvi virneeseen, se on hyvää tekohengitystä kamalimpaan tuskaan.

Nuku pimeässä. Nuku tarpeeksi. Kadehdin muumeja, jotka saavat (vaikkakin fiktiivisinä olentoina) nukkua talviunta. Nukutaan mekin, tarpeeksi kauan ja pimeässä. Omat silmälappuni ovat minulle tuikitärkeät. Älä ainakaan nukahda sohvalle telkkarin siniseen valoon. Se ei tee unelle hyvää.

Kehu, naura, leiki. Kehu itseäsi, naura itsellesi ja jutuillesi, uskalla pelleillä ja hassutella.

Me olemme täällä vain tovin. Sadan vuoden päästä tällä pallolla on vain muutama ihminen, ketkä tietävät meidät nimeltä. Muutoin olemme unohtuneita, entisajan haamuja. Kamala ajatusko? Mielestäni myös helpottava. Se, mitä tänään murehdin, ei ole tässä maailmankaikkeudessa loppujen lopuksi tärkeää. Anna itsellesi siis lupa höllätä, antaa olla. Jokaiselle päivälle on oma murheensa, turha koko viikkoa on raahata mukanaan.

Leppoisuutta elämään!

Don't worry so much. Meditate, sleep enough, exercise, laugh, play, write morning pages. Be kind to yourself! 

-annu-