Parsaa pekonikääreessä

Tässä veljeltäni opittu helppo ja maukas alkupala: kääräise tuoreen parsan ympärille pekonisiivu ja paista 200 asteessa noin vartti, kunnes pekoni on kypsynyt (ei kuitenkaan ihan rapeaksi asti). Veikka kiehauttaa aina mukaan pari löllöä kananmunaa ja dippailee parsatankoja keltuaiseen. Nam!

Here's an eyasy yet yummy recipe from my brother: wrap fresh asparagus in bacon and bake in the oven in 200 °C for about 15 minutes until the bacon is cooked but not crispy. For some extra taste prepare some soft boiled eggs and dip the asparagus in the yolk. Yum!

-ioanna-

Kynnysmaton tervehdys

Meillä on putiikilla vanha tylsä Ikean kynnysmatto. Eräänä hiljaisena päivänä se sai kirjaimia koristeeksi.

Metodi oli kovin yksinkertainen. Piirsin paperille kirjaimet ja leikkasin ne mattoveitsellä irti, kas siinä sabloona! Sitten vain teippasin muotin paikoilleen ja suihkin spraymaalia koloihin.

 I revamped our old booring doormat. I just wrote the text on a paper and cut it out to make a stencil. Then I taped the stencil put and spray painted the words. Easy peasy.

-ioanna-

Yö herra Oscarin seurassa

Elokuvaintoilijana katson yleensä aina Oscar-gaalan livenä. Elokuvateatterivuosinani Oscar-valvojaiset olivat yksi vuoden odotetuimpia tapahtumia. Silloin koko leffateatterin henkilökunta kokoontui jakamaan omat palkintonsa (kuten paras poppaaja), kemuilemaan, katsomaan lähetystä valkokankaalta ja kilpailemaan siitä, kuka veikkaa eniten voittajia oikein.

Tänä vuonna seurasin Hollywoodin suurinta elokuvatapahtumaa kaverin sohvalta runsaan noutopöydän  läheisyydestä. Tarjolla oli mm. merkkareita, dippiä ja dippailtavia, juustoja, hummusta, taikaleipää, kotitekoista Bountya, kotitekoista limonadia, kattilapopparia sekä kahvia ja Piin elämän kunniaksi myös tiikerikakkua.

Kuva / Photo

Olimme varustautuneet punaista mattoa varten arvostelulomakkein ja varsinaista lähetystä varten bingolapuilla ja veikkauslipukkeella. Omat suosikkipukuni olivat Amy Adamsin upea vaaleanharmaa röyhelötaivas Oscar de la Rentan tapaan, Naomi Wattsin Armani Prive -futuristimekko ja Jennifer Anistonin punainen Valentino. Suurimmat trendit olivat vaaleat puuterivärit, metalli ja kimalle, merenneitolaahus sekä selkeästi muotoiltu (usein tissikupillinen) yläosa. Niitä kauppojen rekit kai sitten notkuvat vuoden kahden päästä.



Bingolappua ruksittiin sitä mukaan, kun "Jennifer Lawrence voittaa pystin parhaasta naispääosasta", "joku voittajista sanoo amazing", "Sean Connery vilahtaa", "Adele esiintyy", "palkinnon luovuttajalla on sininen mekko", "juontaja sekoilee sanoissaan", "orkesteri keskeyttää kiitospuheen" jne. Hauskaa, vaikken itse päässytkään huutamaan bingoa (sillä kukaan voittajista ei kaivanut kiitospuhettaan varten silmälaseja taskustaan, komentanut lapsiaan menemään nukkumaan tai puhunut epäselvällä korostuksella).

Kun Ben Affleck oli saanut pidettyä tunteellisen kiitospuheensa parhaan elokuvan pysti kädessään, aurinko oli jo noussut ja kello lyönyt seitsemän, julistauduin veikkauskisan voittajaksi 14/24-tuloksella. Vuoden päästä uudestaan!



I always watch the Oscars live, even though the show airs during the night here in Finland. This year my Oscar night involved a huge spread of dips and dippables (that's a word, right?), too many sweets (like homemade Bounty!), a red carpet report card (my favourites were Amy Adams, Naomi Watts and Jennifer Aniston), Oscar Bingo (with categories like "presenter flubs line" and "orchestra cutsoff winner's speech") and and the Oscar ballot of course (I won with 14/24 right!). Can't wait till next year!

-ioanna-

Valitusvirrestä irti!

Valitusvirren laulaminen on joskus niin huomaamatonta. Sitä vain levittää ikävää ja kalsaa tunnelmaa ensin oman päänsä ja sydämensä täyteen, jonka jälkeen poksauttaa suunsa auki ja pilaa kaikkien muidenkin elämän. Tai turhan dramaattista, ehkä sitä pilaa vain muiden päivän tai sen hetken. Tuskin kenenkään sanoilla on niin suurta vaikutusta, että koko elämä menisi muusiksi. Toivottavasti.

Uusin Trendi sisälsi jutun valittamisen lopettamisesta – juuri siitä aiheesta, jota olemme Retrobotissamme miettineet. Valittaminen loppuu, kun tiedostaa valittavansa. Siitä on tullut monelle tapa, johon ei edes kiinnitä huomiota, joten siitä irti pääseminen vaatii ensimmäiseksi oman käyttäytymisen ja puhumisen tarkkailun.

Omat keinoni turhan negatiivisuuden suoltamiseen ovat seuraavat:

Kirjoita joka aamu kirjaan kolme sivua ajatusvirtaa, kuten taannoin yhdessä postauksessa kerroin. Kun ei ajattele kirjoittamistaan sen enempää, siirtää huolet ennen päivän aloitusta sivuille. Tämä jo vähentää valitusta!

Kuuntele itseäsi. Mitä tuli taas puhuttua? Ja miksi? Eikö asioihin voisi vaikuttaa niin, että valittaminenkin loppuisi?

Valitatko siksi, että se nyt vain on tapana omassa lähipiirissäsi? Valitatteko usein yhdessä? Onko se, että ei valitakaan, paremminkin särö yhteiselossa kuin tervehdyttävä tapa? Pyri keventämään valitusta. Jos se ei tuttaville sovi, vaihda seuraa.

Onko valittaminen helpompi reitti kuin asioihin tarttuminen? Oletko aina halunnut vaihtaa työpaikkaa, mennä opiskelemaan unelmiesi alaa, aloittaa uuden harrastuksen? Unelman toteuttaminen on joskus niin pelottavaa, koska kukaan ei voi olla varma mitä niiden takana on. Oliko unelma realistinen vai tuliko taas petyttyä? Se riski on kuitenkin otettava, varmoja emme voi olla mistään, jos emme vain kokeile, pety ja kokeile silti taas.

Kynä suuhun! Päämme on sen verran huijattavissa, että tekohymykin saa aivojen serotoniinituotannon liikeelle. Kynä suussa tulee hymyiltyä suuresti, joten paska päivä voi pelastua pelkästään tällä taktiikalla. Huijaa siis päätäsi!

Sano kivoja asioita! Kun kehut muita, oma olosikin kohenee. Ja kun kehuttava saa hyvän mielen, hänkin toivottavasti jatkaa samalla linjalla. Lumipalloefekti on valmis!

Ja miksi kuvat termarista ja kahvikupista liittyvät tähän? No, olen valittanut kahvinkeittimestämme jo pidemmän tovin. Se keittää ihan hyvää kahvia, mutta polttaa kahvin pannuun kiinni ja on sitten kitkerää ja kamalaa. Uuden kahvinkeittimen ostaminen ei ole vaihtoehto, kahdesta syystä. En halua ostaa mitään. Ja toiseksi, olen tällä hetkellä niin köyhä, että jos ostaisin kahvinkeittimen, haluaisin sijoittaa hyvään, joka on kovinkin kallis. Ja mitä sitten eräänä virttyneenä aamuna keksin? Termarin! Kahvi on siinä pehmeää ja kuumaa, eikä tuo mintunvihreä pallero ole ollenkaan pöllömpi näky pöydällä. Kas, kun lopetin valittamisen ja mietin ratkaisua ongelmaani, parani aamuni pienellä keinolla.

Että tällaista tällä kertaa! Älä valita!

-annu-

Sometimes it's easier to complain than to think positive. But believe me, and I think you already know, a positive attitude towards life is healthier and gives you energy, happiness and hope! What could you do about the things you complain about? Start changing your life by concentrating on you and the things you talk about. Say positive things, compliment others and yourself, write down your worries, put a pencil to your mouth and smile! Easy little things for a better life.

Yöpöytä

Äitini vanha tuoli toimi yöpöytänäni pitkään. Tai oikeastaan se ei toiminut lainkaan, sillä pehmustettu istuin oli epävakaa alusta lampulle ja istuintaso oli epäkäytännöllisen korkealla lattialla lepäävään sänkyymme nähden. Kun jälleen kerran onnistuin unissani yöllä kaatamaan lampun päälleni, päätin keksiä yöpöytäni uudelleen.

Maalasin äidin vintiltä löydetyt vanhat limukorit joskus aikoinaan valkoisiksi ja pinosin niistä hyllyn keittiöön. Hain yhden puukorin yöpöydäksi ja se toimii paremmin kuin hyvin. Yksinkertainen ja käytännöllinen. Ja toistaiseksi yöllisistä valaisinkamppailuista ei ole ollut tietoakaan.





My previous side table was an old padded chair. The padding was an unstable surface for my lamp and it was too high all together as our bed is low on the floor. So after once again being hit on the head by a knocked over lamp I decided it was time for a change.

I found these old wooden soda crates in my Mom's attic once, painted them white and piled them into a shelves in the kitchen. So I just took one of them and turned it into a new bed side table. So far I'm liking it. Simple and practical. And no more mid-night head injuries with lighting appliances.

-ioanna-

Selkä kuin morsian

Olen pitsikäs. Rakastan pitsiä! Sisälläni asuva vanha mummo hihkuu, kun heitän pöydän tai itseni päälle tätä kädentaidoista jalointa lajia.

Tiedän, että Raumalla valitaan joka vuosi pitsimissi. Pitsimissi! Olisin ehkä paras! Mutta jos se pitää sisällään nypläystä, pitää minun valitettavasti jättäytyä kisasta. En ole koskaan nyplännyt ja se näyttää niin haastavalta hommalta, että voi pojat. Hatunnosto vain teille kaikille nyplääjille. Teitä on lukijoiden joukossa varmasti tolkuttomasti.

Kävin Eurokankaassa hivelemässä kangaspakkoja. Ja vaikka kuinka katselin kaikenlaisia kuoseja, niin suuntani oli vankasti pitsiläjään suuntaava. Sulloin käteni kangaskasaan ja vetelin toinen toistaan ihanampaa pitsiä esiin. Ja sieltä se löytyi, juuri sopiva pitsi paitaani!

Jaa niin mihin paitaan? No, ihan tavalliseen kauluspaitaan, josta purin selkäosan irti. En ole maailman taitavin ompelija, mutta tämä johtuu vain siitä, koska äitini on ammatiltaan ompelija ja tuli aina hirnumaan selkäni taakse, kun raivosin ompeleeni äärellä. Tästäkin huolimatta yritän aina sinnikkäästi! (Äiti antoi kyllä aina omia pikkuhommiaan minulle tehtäväksi. Osaan esimerkiksi purkaa ja piirtää kaavoja ihan hemmetin hyvin.)

Niin, purin selkäosan ja käytin selkäkappaletta kaavana pitsiin. Leikkasin pitsistä leveyssuunnassa hieman suuremman, jotta sain yläreunaan rypytyksen. Ompelin pitsin paitaan, tein helmasta pyöreän ja valmista tuli. Hankalin kohta oli kankaan istuttaminen hihakappaleisiin, mutta aijaa hei, pystyin siihenkin. Tämä olkoon positiivinen läimäisy sellaiselle, joka pelkää kaikkea ompelukoneeseen liittyvää. Se vaatii vain hieman kärsivällisyyttä! Jos hermot menee, niin ei hätää! Se menee parhaimmillakin ompelijoilla!

Kuvasin paidan ilman minua sen sisällä. Kuvautin itseäni siipallani kahteenkin eri otteeseen, mutta se meni loppujen lopuksi Tää ei oo hyvä, ota uus -sähläykseksi ja vaikka kuvia oli tuhottomasti, olivat ne kuitenkin jotenkin pöllöjä. Vaikka paitahan ei ole lainkaan pöllömpi, eihän?

Ihanaista päivää, murut! Pitsillä tai ilman! (Pitsillä pliis!)

-annu-


I loooove lace. In Rauma they choose Miss Lace every year at the Lace Week carneval. I would totally be the best! 
I sewed some lace onto the back of one of my blouses. It turned out fine, didn't it? It is nice to make  changes to ordinary clothing to give it a little enhancement.

Printtifarkut

Lopputuloksen ihailua.

Kaupat ovat täynnä printtifarkkuja. Yksiä koristavat tähdet, toisia pallot. Koska kaapissani lojui kahdet lähes identtiset farmarit, nappasin toiset, kaivelin askartelukaappiani ja painelin pöksyt täyteen vaaleita sydämiä. Seuraavana päivänä puin ylleni printtifarkut!

Hommaa varten tarvitset farkut, kankaanpainoväriä sekä leimasimen. Koska en löytänyt oikeanlaista leimasinta, tein sellaisen itse. Sen ohjeet löydät täältä.

Sitten itse asiaan! Levitä vaate tasaiselle alustalle, levitä painoväri leimasimeen ja paina kuvio kankaalle. Yksinkertaista. Anna värin kuivua ennen kuin käännät housut ympäri takapuolen leimailua varten. Kun väri on kauttaaltaan kuivunut, kiinnitä kuviosi silittämällä housut ohuen kankaan läpi (tai nurjalta puolelta, jos farkku ei ole liian paksua). Ja kas – printtifarkut ovat valmiit!

Ennen.

Jälkeen.

I've been admiring print jeans lately, so I decided to make my own. All you need is a pair of plain jeans, fabric paint and a stamp (I made my own, you can take a look here). Just spread out the jeans and stamp your heart out! Wait for the paint to dry before turning them over. Once the paint has dried all over, iron the jeans through a thin cloth to set the colour. And there you have it – printed jeans in your very own design!

-ioanna-