Naantalipäivä

Kesällä kuuluu viettää ainakin yksi Naantalipäivä; etenkin, jos asuu Turussa tai täällämain. Minun Naantalipäivääni kuuluu myös Anniina, aito ja aurinkoinen naanatalilainen. Naantalipäivänä kaikki on ihanaa ja aurinko paistaa, silloin poukkoillaan pitkin kaupungin kujia puutalojen lomassa ja haaveillaan omasta pikkukylästä, jossa elo olisi kuin Gilmoren tytöillä. Silloin herkutellaan ja käydään uimassa, annetaan leppäkerttujen kipittää pitkin käsivarsia ja viljellään pisamia. Silloin kaikkeen suhtaudutaan ruotsalaisella optimistmilla: merivesi ei ole kylmää vaan virkistävää, hyönteiset eivät ole rasittavia kiusankappaleita vaan mielenkiintoisia otuksia ja sunnuntai ei ole työviikon aatto vaan vapaapäivä.

Naantalipäivä on oikeastaan melko terapeuttinen kokemus. Se muistutti minua taas siitä, että maailma on paikoin todella hyvä ja kaunis paikka. Sellainen, jossa syödään köyhiä ritareita lounaaksi ja lähdetään sitten uimarannalle – vähän niinkuin asuisi Peppi Pitkätossun tai Melukylän lapsien maailmassa. Yhtäkkiä halusin vetää ylleni leningin, hakea sekatavarakaupasta rintasokeria ja ryhtyä leipomaan korvapuusteja.

Valitettavasti aidot Naantalipäivät ovat harvassa ja mahdollisuus niihin on vain ohikiitävä. Mutta kuvittele, jos keskellä mustinta marraskuun möötä voisi viettää Naantalipäivää? Tai lääkäri määräisi ylirasitukseen ja stressiin kolme Naantalipäivää?

Teetä ja köyhiä ritareita. 

Tytöt rannalla.

Uimaan!

Lisää pisamia kiitos!

Tuonne pitäisi rakentaa maja.

Mannerheimintien galleriasta kuului pianonsoittoa.

Wanha Naantali Kauppa myy mm. merkkareita.

Kuninkaallista posliinia.

Cafe Antonius tunnetaan Aatoksen unelma -kakustaan.

Täydellinen paatti merirosvoleikkeihin.

Tuliaiseksi rantatukka.

I spent Sunday in Naantali with Anniina. There's something so idyllic about the city that it automatically restores my faith in the world. In Naantali you have french toast for lunch and then go to the beach. You dream of small town life Gilmore Girls -style and imagine building a tree house. The water's never too cold, but rather refereshing and bugs aren't annoying but interesting little creatures. Sunday's don't feel like the eve of a work week but rather like a wonderful day off (as they should, by the way). It's so lovely, I wish I could spend a summery Naantali-day in the midst of dark November gloom.

-ioanna-

Magneettinen kirjanmerkki

Helsingin visiitillä poikkesin toki myös lempimuseokaupassaani Ateneumissa. Kassalla oli myynnissä hienoja magneettisia kirjanmerkkejä, jotka nappaavat sivun pihteihinsä. Mikä loistokeksintö! Kuinka usein olenkaan pudottanut kirjanmerkin paikoiltaan ja koettanut etsiä oikeaa kohtaa. Sitten luen pari sivua ja totean jo lukeneeni sen kohdan. Hyppään pari lukua eteen päin ja luen juonipaljastuksen ennenaikaisesti. (Myönnän, kuvailevani tässä First World Problems -laatuisia ongelmia, mutta olkoot.) Sitä paitsi olen kirjanmerkkien tarpeessa, sillä luen aina useita kirjoja samaan aikaan ja liian monen opuksen välissä on kuitti tai vanha ostoslista paikkaa pitämässä. Niinpä päätin kotiin palatessani ottaa magneettisen kirjanmerkit työn alle.

Kartonkia, magneettilevyä, kirjan sivuja, postikortti.

Kirjanmerkit voi valmistaa papereista tai kartongista. Itse käytin vanhan kirjan sivuja sekä postikorttia. Jos käytät ohutta materiaalia (kuten kirjan sivua), kannattaa paperi liimata tukevammalle materiaalille kuten kartongille. Näiden lisäksi tarvitset leikattavaa magneettilevyä (askarteluliikkeistä löytyy), sakset sekä mahdollisesti liimaa.

Postikorttikirjanmerkkiä varten leikkasin kortin kahtia pituussunnassa, taitoin osat ja liimasin sisäpuolelle palat magneettilevyä. Minun levyssäni oli toisella puolella teippitausta, joten liimapuikko jäi toimettomaksi. Muistathan liimata magneetit oikein päin, jotta ne tarttuvat yhteen!

Kirjan sivuista tehdyt kirjanmerkit vaativat kartonkivahvistusta. Liimasin sivut keskeltä kartonkiin, molemmille puolille. Sitten leikkasin sopivan kokoiset suorakulmat ja taitoin ne keskeltä.

Magneetit asetin kirjan sivun alle ja liimasin sitten paperin kartonkiin tikkuliimalla. Näin magneetit jäivät piiloon paperin ja kartongin väliin.

Ja valmista tuli! Laita sivu kirjanmerkin väliin, ja magneetti pitää sen paikoillaan seuraavaa lukukertaa varten. Näistä saisi myös hienoja lahjoja. Valokuvilla ja teksteillä voisi personoida merkin vastaanottajalle passeliksi. Joulua ajatellen...

I came accross magnetic bookmarks whilst visiting the museum shop at Ateneum in Helsinki. What a great idea! You can easily make them yourself by using magnetic sheet and whatever you want to make the bookmark out of. I used an old postcard for one (just cut it in half lenght-wise, fold it in half width-wise and attach pieces of magnetic sheet on the inside) and cardboard plus pages from an old book for the other (cut identical pieces of cardboard (1) and the pages (2), glue the paper onto one side of the cardboard, attach the magnets on the ends of the other side of the cardboard, glue the page onto the magnet side of the cardboard to hide the magnets, fold down). Just place the page you cant to add the bookmark on between the magnets of the bookmark and voila! A bookmark that wont slide off! What a great idea for a present as well! you could use pictures or write something on it. 


-ioanna-

Turku valokuvissa

Logomon Turku valokuvissa -näyttely on ollut kesän puuhalistalla vapusta lähtien. Rakastan Turkua ja vanhoja valokuvia, so what's not to like? Näyttely on Logomon aulassa ja ilmainenkin vielä, mutta esillä enää sunnuntaihin saakka, joten jos viikonlopuksi ei vielä ole suunnitelmia, lähde ihmeessä kurkkaamaan, millaisia otoksia Turusta löytyy viime vuosituhannen alkupuolelta.

Kierrokselle sai mukaan kartan, joka auttoi hahmottamaan tiettyjen kuvien sijainnin. Voi rakas Turkuni ja turkulaiseni, olettepa te muuttuneet! Missä ovat upeat hatut, komeat viikset ja kauniit autot? Mihin ihanat sekatavarakaupat ovat kadonneet? Ja voi miten ihanan väljää Turussa onkaan ollut! Idyllisiä puutalokortteleita ihan tuossa noin. Samalla tuntuu, että moni asia on säilynyt ennallaan: Kauppatori, taksipaikat, Turun Linna ja Aurajoki siltoineen. Toivon, että kuvat siirtyisivät jonnekin pysyvästi. Aika ajoin olisi mukavaa päästä vanhan Turun kadun varsille rauhoittumaan.

Puutorin bensiiniasema. Kuva: H. Anttila 1933.

Pirssikuskit Kauppatorilla.

Sekatavarakauppa T. Oiva. Kuva: H. Anttila 1929.

Maalaistenkauppa. Kuva C.J. Schoultz, 1890-luku.

Kuva: Turun Sanomat 1930-luku.

Eerikinkatu. Turun Sanomat: 1940-luku.

Perhepotretteja lukuisista turkulaisista ateljeista.

I visited the Turku in photographs -exhibition at Logomo yesterday, and you should too! I loved looking at the what life in Turku used to be like a hundred years ago. Although everything has changed so much, areas around the castle, river and market square where mostly the same back then. The exhibition is free but it closes on Sunday so if you can find an hour of time in your weekend you should definitely pop by.


-ioanna-

Ilmaista hupia 1

Saimme Ioannan kanssa oivan idean, kun mietimme kahvilassa notkuessamme mitä voisimme tehdä ilmaiseksi. Hautausmaa! Lähdetään hautausmaalle! Ja niinhän me teimme!

Hautausmaa on mitä mainioin paikka, kun haluaa lukea toinen toistaan mielenkiintoisempia nimiä. Ennen sitä uskallettiin! Yritimme vaientaa kieuntaamme kiviä kiertäessämme, sillä emme halunneet häiritä muita haudoilla kävijöitä.

Siellä kulkiessamme heräsi ajatus; miksi hautausmaalla ei saisi olla mukavaa? Minä ainakin kernaasti antaisin tuttujeni tulla haudalleni hihittelemään ja kertomaan hauskoja juttuja. Eikö tarkoituksena ole juurikin muistella kuolleen tuttavan tai sukulaisen hyviä hetkiä keskellämme? Muistot jäävät vaikka hän ei enää täällä olisikaan. Haluaisin olla iloisina ajatuksina rakkaitteni päässä, en mustana kivimöhkäleenä, jota tuijottamalla muistuu mieleen vain se hetki, kun lähdin pois. Sitä ennen elin ja hyvin elinkin! Eli pois päästä se iänikuinen luterilainen synkkyys!

Mikäs kauhu se siellä tuijottaa. Hyr!

Kaiken mukavan kiertelyn ohessa sain sydämen tykytyksiä vihaamistani otuksista. Oravista. Ne olivat aina kuin salakavalat rosmot silmieni kohdalla ohittamani puskan siimeksessä. Ja kuinka röyhkeitä ne ovatkaan! Mylläävät haudalta toiselle, sieltä kuin salama jalkoihin pomppimaan ja nopeasti puuhun! Hyi olkoon!

Olen toki eläinihmisiä. En ajaisi oravan päälle. En tappaisi oravan poikasia. Minä en vain pidä niistä. Mutta ei enempää oravista.

Ikivanhat hautakivet olivat suloisimpia. Merikapteenin hautakivi oli saanut simpukan koristeekseen. Monilla oli tuoreita kukkia. Mutta moni kivi oli niin yksin, suuren rehottavan ruohomättään takana. Surullista.

Hei, lähde haudoille! Turun hautausmaalta löytyvät eri alueet ortodokseille, muslimeille ja juutalaisille. Oi, kuinka olikin mukavaa. Niin saa sanoa hautausmaakävelystä, annan luvan!

-annu-

We were thinking about free things to do. And then we remembered; the cemetary! Let's go there! So we did and oh boy, it was fun! Old stones, old names. I hope that my loved ones come visit my grave with joy that I had a chance to live a happy life, not to think about my death. Go to the cemetary and enjoy the silence and beautiful graves!

En regnig dag i Björkboda

Kävimme vierailulla Paulan ja Mikon luona Kemiönsaaressa. Oli sunnuntai ja ulkona satoi vettä, koiralla oli menkat ja kaikkia laiskotti. Söimme hyvin kuten tapaan kuuluu ja vietimme päivän villasukat jalassa höpötellen, lehtiä selaillen, herkutellen, haaveillen, lojuen ja laiskotellen. Oli ihana päivä.

Mikä siinä on, että maalla automaattisesti rauhoittuu? Vaikka saaristossa toimii Instagram, Facebook ja televisio ihan yhtä lailla kuin kaupungissakin, vaihtaa siellä pienemmälle vaihteelle ihan automaattisesti. Kenties kun äänimaisemassa soi Ylen ykkönen, lattialankut narisevat, linnut laulavat, sade ropisee ikkunaan ja lehdet kahisevat, palaa itsekin yksinkertaisempaan tilaan. Ja se vasta tekeekin hyvää. Sitä paitsi Paulan ja Mikon luona on niin hurjasti katseltavaa ja ihmeteltävää, ettei siellä kaipaa ylimääräisiä leluja ja pelejä. Vanha talo on sisustettu hauskoilla vanhoilla esineillä, joista osalle on keksitty ihan uusia käyttötarkoituksia. Vaikka tyyli on retro, ei koti tunnu mummolalta vaan raikkaalta ja nykyaikaiselta. Ja niin kovin kotoisalta. Taidan kutsua itseni kylään pian uudelleen.

Maatuskat rivissa ikkunan välissä.

Vanha kelkka, uusi hylly.

Sekalainen seurue takan reunalla.

Villasukkia, koiruuksia, vilttejä ja kotoisaa oleilua.

Lamppu on Mikon käsialaa.

Kuohuviiniä, mansikoita ja naistenlehtiä.

Hilmalla oli kuukautiset ja sen kyllä huomasi.

Annu maistoi supertulista Naga morich -chiliä.

Kesäistä fetasalaattia. 

Papusalaattia.

Täydellisiä mansikoita! 

Pestopottusalaattia oman maan antimista!  

Jälkiruoaksi melonia ja raparperi-mansikkamuffinsseja. Oli aika hyviä.

Kauniisti rapistunut kaide.

Paulan kyhäämä hauska lamppu valaisee kuistia.

 

Sadepäivä pitsiverhon takaa.

We visited our friends Paula and Mikko et their lovely home in Kimitoön, in the archipelago. It was a rainy Sunday, the dog had it's period (and you could definately tell) and we all felt lazy. Our hosts prepared us a delicious meal and most of the ingredients were from their own garden! We ate, read magazines, had long conversations about nothing and everything and just lounged on the couch. It was so relaxing! And their retro home is so cosy, I really enjoyed just walking around and looking at stuff. I think I'm gonna invite myself over again soon!


-ioanna-