perjantai 31. elokuuta 2012

Hitusen hienompi hiuskampa


Hiusasustepurkissani (kyllä, minulla on sellainen) lojuu useita hiuskampoja. Kammoilla saa hiukset kivasti sivuun ja irtohiukset pysymään paikoillaan, mutta omat kampani ovat niin tylsiä, ettei niitä juurikaan ole tullut käytettyä. Niinpä päätin ehostaa poloisia hieman nauhalla. Toiseen käytin keräämiäni ohuita ripustinnauhoja, jotka leikkaan lähes aina pois vaatteista. Toisen koristelin leveämmällä nauhalla. Hommaan soveltuisi varmasti myös nahkanyöri tai vaikkapa paksumpi lanka. Koko homma vei noin 10 minuuttia ja mikä parasta: nauhat voi poistaa tai vaihtaa halutessaan aivan yhtä helposti!


Tältä kammat näyttivät ennen ehostusta.

Tältä kieputusjälki näyttää takaa / Tältä kieputusjälki näyttää edestä.
Valitse nauha ja ala kieputtaa! Piilota päät kieputettavan nauhan alle. Halutessasi voit toki liimata nauhan pään, mutta se ei ole tarpeen (ja nauha on helpompi poistaa/vaihtaa myöhemmin, jos hoidat homman liimatta). Vaihtaessasi väriä, kuljeta ensimmäistä nauhaa (persikka) toisen nauhan (hopea) alla, jolloin on helppo taas vaihtaa takaisin.


Sujauta pää nauhan alle ja kiristä. Halutessasi pitkäikäisemmän version voit liimata tai ommella nauhan pään paikoilleen.


Ta-daa! Valmis!


Punaista kampaa varten käytin leveämpää nauhaa ja jätin punaista näkyviin. Nauhaan voisi myös ommella kukkasia tai vaikkapa helmiä juhlavampaa kampausta varten.


Ja tältä ne sitten käytössä näyttävät. Kokeile sinäkin!


I had several hair combs that I never use, cause I found them boring. So I decided to dress them up a little with ribbon. You can use any kind of ribbon, leather strands or even yarn. Just wrap the ribbon around the top part of the comb wrapping the ends under the ribbon itself. This way you can easily unwrap them as well, if you want to try another kind of ribbon later. For a more permanent version, you can glue or sew the ends. You could also sew beads or little flowers to the ribbon for a more fancy hairdo. Try it, it's easy!

-ioanna-





torstai 30. elokuuta 2012

Punavalkoraitaa kaksin verroin


Mietimme Annun kanssa, millaisista blogipostauksista itse pidämme.
– Sellaisista, joissa on paljon kuvia siitä bloggaajasta.
– Joo ja asukuvat on tosi kivoja.
– Ja meikit ja tukkahommelit.
– Eli kaikki pinnallinen.
– Niin.


Niinpä päätimme, että otamme asukuvia myös itsestämme. Eräänä päivänä putiikille oli tulossa lehtikuvaaja, joten emme olleet aivan räjähtäneen näköisiä. Kun ammattilaiskuvaaja oli aikansa räpsinyt ja pyytänyt meitä poseeraamaan mm. piippariraudan ja banaanipaidan kanssa, kuvittelimme olevamme tosi hyviä malleja. Ja kun kerran kameran edessä pelleilyn makuun oli päästy, jatkoimme narsistista pousailua asukuvien hengessä.


Kuvat unohtuivat viikoiksi ja totta puhuen, olisi ollut ehkä parempi unohtaa ne tyystin. Alan ymmärtää, miksi Mertta hirnui kuin hyeena kuvia ottaessaan. Kuulen päässäni Tyra Banksin äänen rauhallisesti lausuvan: "You are still in the running to becoming Finland's next flop model".


Ioanna: neule H&M, mekko & vyö & kultatossut second hand, nappikorvikset Glitter.
Annu: neule H&M, toppi second hand, housut Vero Moda, Dr. Martens -kengät Brandokselta.


Pus!

We decided to do an outfit post. What a crappy idea, just look at these photos! We're the worst models ever. I can hear Tyra Banks saying "You are still in the running to becoming Finland's next flop model". Oh dear. Anyway, I'm wearing an H&M cardigan, ear studs from Glitter and a second hand dress, belt and shoes. Annu's cardie is from H&M, top thrifted, trousers from Vero Moda and Dr. Martens shoes from Brandos.





maanantai 27. elokuuta 2012

Kotia kohti

Postikortit koristavat nyt keittiön seinää.

Muutimme nykyiseen asuntoomme keskellä kiireisintä kahvilointia joulukuussa 2010. Tavarat kannettiin sisälle, purettiin laatikoista ja laitettiin, "no vaikka toistaiseksi tuonne" ja "väliaikaisesti tähän". Kun sitten vihdoin sain hiukan aikaa itselleni, nautin vain siitä, että ylipätään sain olla kotona. Painotus sanalla olla. Siis nukkua pitkään ja lojua sohvalla kuin ylikypsä tagliatelle. Tammikuussa uusi työ alkoi ja kevättalvesta lähtien kaikki ylimääräinen aika on mennyt Retrobotiin. Kesällä kotona kävi kääntymässä – suihkussa, syömässä, vaihtamassa vaatteet, pakkaamassa laukun. Niinpä kodista ei koskaan tullut tehtyä kotia.

Up-elokuvan banderolli pääsi sängyn taakse.

Kävin pari viikkoa sitten Helsingissä ja piipahdin serkkuni luona Vallilassa. Miten kotoisaa siellä olikaan! Ihania vanhoja kirpparilöytöhuonekaluja, runsaasti kasveja, kauniita kuviollisia villamattoja ja siellä täällä mausteena omia juttuja kuten maalauksia, piirustuksia ja jopa vauvavatsasta kipsattu valaisinveistos. Kun palasin kotiin väsyneenä mulkoilin kotini nurkkia pettyneenä. "En pidä sinusta," ajattelin. "Olet tylsä, kylmä etkä yhtään minä."

Äidiltä saatu kaunis vanha kaappi ja matkamuistonuppi.

Ja niinpä päätin ruveta tekemään asialle jotain. Kohtahan on sitä paitsi talvi, pilkkopimeää ja ulkona riehuu räntäsade, joten kodista on tehtävä kelpo turvapaikka pikimmiten. Muutin saman tien makuuhuoneen järjestystä ja kyhäsin keittiöstä käytännöllisemmän. Vaihdoin pikkuruisen työpöytäni isompaan. Hankin kasveja. Etsin vanhoja kuvia ja kortteja ja laitoin ne esille. Hankin sohvalle uusia tekstiilejä kulahtaneiden ja kirjavien tilalle. Paljon on vielä kesken, mutta kotikolo on jo nyt huomattavasti kodikkaampi ja käytännöllisempi.

Sohva selkiytyi neutraaleilla väreillä. Punainen piristää kokonaisuutta.

Nyt kun alamme pikku hiljaa olla samalla aaltopituudella asuntoni kanssa, viihdyn siellä liiankin hyvin. Odotan sitä, että pääsen kotiin, enkä malta lähteä sieltä mihinkään. Vaikka pidän uimisesta ja sesonki lähenee loppuaan, olen hylännyt Samppiksen tyystin ja jumppaan nyt makkarissa YouTube-videon tahtiin. Käyn viereisen korttelin Siwassa kaupassa, jotta pääsen äkkiä takaisin kotiin ja kyhään mielummin sapuskaa omassa keittiössäni kuin menen ulos syömään. Kun sade pilasi ulkoilmaleffasuunnitelmat, en edes harkinnut leffateatteriin tai ravintolaan menoa vaan kutsuin Annun meille katsomaan telkkaria ja mutustelemaan juustonaksuja.

Maalasin vanhat limukorit valkoisiksi ja kasasin ne hyllyköiksi leivontakaappini jatkoksi.

Kyllä kotona on parasta. Lisää kuvia luvassa myöhemmin.

I never really made our current home homey, but I decided it's about time, especially as it'll be winter in a few months and when it's dark, depressing and cold outside, one definitely needs a cosy home to retreat to / become a hermit in. I'm not even close to done, but I'm enjoying my apartment a lot more already! I can't wait to get home and once I do, there's no leaving the house anymore. I've completely given up on swimming and started exercising at home now. I cook al my meals and do all my grocery shopping at my local tiny store just so can get back home quick. Home sweet home. More pictures later!

-ioanna-

lauantai 25. elokuuta 2012

Kotikutoisen kakun kaipuu

Olen kaivannut Mansikkapaikkaa. Ja toisinaan omaa Bossaliinaanikin. Ja juurikin siksi, koska niissä oli omanlainen tunnelma, hyvin poikkeava muihin turkulaisiin kahviloihin verrattuna. Mielestäni kahviloissa pitää lojua ja viettää vaikka pari tuntia, hakea lisää teetä, ottaa suolaisen perään makeaa ja vain olla. Mutta jytkytysmusiikkia huudattavat, meluisat paikat eivät tue tätä ajattelua tippaakaan. Vauhti kiihtyy, kahvi on hetken päästä väärässä kurkussa ja ennen kuin huomaatkaan, on naamasi sininen ja univormuun pukeutunut työntekijä hakkaa sinua selkään pelastamisen toivossa.

Ja sitten ne tuotteet. Minä haluan itsetehtyä. En pakasteroinaa. Tai muuta lisäaineilla turvotettua, pullaa muistuttavaa supermöhkälettä. Kakun tulee olla itsetehdyn näköinen, ei mikään liukuhihnalta puskettu, täydellinen luomus. Haluan vinoa kakkua! Valuvia päällisiä!


Nyt olen löytänyt uuden paikan, täältä Turusta. He tekevät kakkunsa ja muut tuotteensa itse. Vain sämpylät tulevat jostakin muualta. Kyseessä on Fabbes Cafe, joka majailee samaisella kadulla missä Mansikkapaikkakin oli. Tila on suloinen ja kotoisa, pihalle on tuotu pöytiä ja tuoleja. Ja ne syömingit! Söimme Ioannan kanssa parsakaali-kurkkusoppaa lounaaksi. Lounas oli hyvin huokea, siihen sisältyi myös salaatti, leipä sekä kahvi tai tee. Toisella käyntikerralla otimme kahta eri kakkua. Erityisesti porkkanakakkua oli maittavaa.






Kuva Ioannasta, joka kuvaa ötökkää.

Jos kaipaat mummolaa, haluat rauhallisen lounas- tai kahvihetken tai vain haluat hemmotella itseäsi kotitekoisilla herkuilla, niin suuntaa Fabbesiin. Ehkä näemme siellä?

-annu-

We found a new cafe, Fabbes cafe. It is on the same street where Mansikkapaikka used to be. All the cakes and soups are homemade and oh boy are they good! If you ever want to relax for couple of hours in a peaceful place, go to Fabbes! Maybe we'll meet there! :)

torstai 23. elokuuta 2012

Bansku on pop!


Törmäsin Pinterestissä banana pop -reseptiin ja laitoin sen äkkiä talteen. Soitin saman tien äidille:
– Moi!
– Hei pentuseni!
– Kuule, sattuisko sulla olemaan jäätelötikkuja?
– Joo. Vintissä on laatikollinen.
Toki. Kenelläpä ei olisi sadoittain jäätelötikkuja varastossa? Noh, mamma laittoi jätskitikut postiin ja ne saapuivat tällä viikolla. Joten nyt banana popsien tekoon!


Tarvitset banaaneja, jätskitikkuja (tai muita vastaavia tikkuja), suklaata (minä käytin tummaa, maitosuklaakin passaa) sekä lisukkeita (tässä kookoshiutaleita ja hasselpähkinärouhetta mutta esim. valkosuklaa- tai turkinpippurirouhekin sopisi!)


1. Puolita banaani ja sujauta siihen tikku.
2. Sulata suklaa.
3. Dippaa banskut ensin suklaaseen ja pyörittele niitä sitten lisukkeissa.
4. Pakasta!


Muutaman tunnin päästä, banskun jäädyttyä, herkku on valmis! Ja arvaa mitä? Se oli parempaa kuin osasin kuvitellakaan! Jäätyneen banaanin koostumus on kermamainen, eikä ollenkaan rakeinen. Tämä sopii loistavasti pieneksi makeaksi välipalaksi, jälkkäriksi tai vaikkapa lastenkutsuille. Ja vegaanit ja maitoallergikot: tässä teille oiva jätskin korvike!

 

I found a recipe for banana pops on Pinterest and I absolutely had to try it out. Just cut a banana in half, stick a popsicle in it, dip it in melted chocolate and nuts or shredded coconut and freeze! In about three hours, you can go ahead and enjoy these lovely, creamy and delicious pops! Great for dessert, party treats or anyone who doesn't eat dairy. Yum!

-ioanna-

tiistai 21. elokuuta 2012

Saako olla lisää kahvia?

Ravintolapäivä on mitä parhain keksintö miesmuistiin. Voiko olla mikään niin mukavaa, kuin suhata pyörällä pitkin poikin kotikaupunkia ja hypätä välillä haukkaamaan mitä erilaisimpia herkkuja? No ei salettiin voi!

Luin kieli pitkällä Turun tarjontaa viime sunnuntain ravintolapäivälle. Oli falafelmuonaa, Portsassa lipstikkakeittoa, suklaakahvilaa, tuhansien tarinoiden kahvilaa, senegalilaista ruokaa ja vaikka mitä. Mutta tällä kertaa emme päässeet nautiskelemaan syömingeistä laisinkaan, sillä minä, Ioanna ja Mertta halusimme olla itse homman ytimessä, eli toteuttamassa päivään sisältöä. Valitsimme Bossaliina-resepteistämme keksivaihtoehdot ja leivoimme monia erilaisia pipareita (ja niitä brownieseja tietysti) kolmeen pekkaan. Merttahan oli meillä Bossaliinassa töissä, joten bossisteema oli luonnollinen vaihtoehto päivälle. Ja tokihan halusimme tarjota taas niitä maankuuluja Bossaliina-keksejämme ja muita herkkujamme, koska kovin moni on niiden perään itkenyt.




Kahvilan kyhäsimme Retrobotiin, kuinkas muutenkaan. Takahuoneemme toimi keittiönä, mistä ravasin hakemaan kahvia, teetä ja jääteetä. Mertta myi ovensuun eteen laitetun pöydän äärestä herkkuja. Ioanna taas emännöi putiikin puolella. Meillä oli niin mukavaa, voi maailma sentään!







Ja oli meillä ohjelmaakin! Bossaliinassakin esiintynyt Olga tuli viihdyttämään asiakkaitamme koko nelituntiseksi ajaksi. Olgalla on ihanan persoonallinen, suloinen ääni ja olemus. Olen Ioannalle erään kerran sanonutkin, että jos joskus saan tyttölapsen, haluaisin siitä kasvavan samanlaisen kuin Olga. Niin on ihailtavalla tavalla oman tiensä kulkija ja syvällinen, mutta silti nauravainen ja rutistettava.



Kiitos kaikille teille muruille, jotka pääsitte paikalle! Oli mukavaa olla taas kaatamassa kahvia, pitkästä aikaa.

-annu-

We made our own café on restaurant day. We had different kind of cookies, brownies, coffee, tea and icetea. All recipe's from Bossaliina. Olga was performing to our customers for all four hours,  such a beautiful and talented young girl! 
We had so much fun, thank you for everyone who were able to visit our café!

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Go with the Flow



Kesän kolmannet ja viimeiset (huh!) festarini veivät Suvilahteen. Olen aiemmin ollut Flowssa kerran, kuumeisena itkuisen Lily Allenin keikalla vuonna 2009. Kivaa oli silloinkin, mutta aika moni asia on kolmessa vuodessa muuttunut. Alue ja yleisö ovat levinneet moninkertaiseksi ja samalla tunnelma on vaihtunut pienestä ja kotikutoisesta suureen ja brändättyyn. Jeesussandaaleista Converseihin. En sanoisi, että ennen asiat olivat paremmin tai huonommin, eri lailla vain. Sitä paitsi Flow on edelleen tapahtuma, jossa saa korianteria hampurilaiseensa, voi löhöillä riippukeinussa,  ihmiset ovat todella herkullisesti pukeutuneita ja meininki on loppuillastakin vielä hyväntuulinen ja siisti. Ja siitä Flowssa on minun mielestäni kyse.


Esiintyjistä odotin eniten Black Keysiä, olinhan kuunnellut Brothers-levyä koko kevään. Mutta Yann Tiersen, Lykke Li, Feist, Frank Ocean ja Björk vakuuttivat minut hankkimaan kolmen päivän lipun. Ja kyllä kannatti! Black Keys ei pettänyt, hypin ja pompin ja lauloin ja huidoin hikipäissäni koko keikan. Ja Dan Auerbach'han näyttää hieman rokimmalta Ryan Goslingilta, erityisesti plussaa myös siitä. Yann Tiersen oli ihana, vaikka paikaksi olisi sopinut paremmin teltta. Frank Ocean perui – buu! Lykke Li oli vaisu eikä ottanut kontaktia yleisöön lainkaan. Feist oli hyvä, paikkani vain ei ollut ihan paras. Mutta Björk, voi Björk, minkä teit! En ole aivan vieläkään toipunut siitä spektaakkelista. Upeaa musiikkia, hieno lavashow screeneineen ja mieletön tunnelma. Ehdottomasti yksi parhaimpia ellei jopa paras konsertti, jonka minä olen saanut kokea. Jos sitä nyt voi edes konsertiksi kutsua. Vau. Uusista tuttavuuksista Kindness kolahti, Baba Zula nauratti.


Ja ne vaatteet! Värejä, kuoseja, hattuja, ponchoja, designia, kirpparia, lyhyttä, pitkää, kreisiä, hillittyä, fiiniä, retskaa, naurettavaa, mummoa, kasaria, lapsellista, hippiä, punkkia, rumaa ja kaikkea siltä väliltä. Mutta harkitusti. Sitä on ilo katsella. Ja kuvata salaa.






Festarialue oli iloinen, rento ja ihanasti valaistu. Yhdessä paikassa oli riippukeinuja ja vanhoja nojatuoleja, toisaalla saattoi kuunnella artistien puheenvuoroja ja makoilla hernesäkeillä. Tai hörppiä virvokkeita valosarjojen alla. Miten tunnelmallista! Harmi vain, että illan hämärtyessä hampaat alkoivat kalista. Oi elokuun helleyöt, missä oikein luurasitte?


Näin vanhemmalla iällä osaa myös arvostaa siisteyttä ja käytöstapoja. Sitä että tyypit ei oksenna pitkin poikin, haasta riitaa idioottipäissään, pidä helikopteriesityksiä tai käyttäydy muutenkaan älyvapaiden paviaanien tavoin. Flown väki on kyllä siinä mahtavaa porukkaa, että tunnelma säilyy hilpeänä ja hyväntuulisena alusta loppuun. Festarialueella oli panostettu siisteyteen aivan erityisesti, siistijiä näkyi joka puolella ja bajamajaosastollakin oli setä, joka täytti ja siivosi ja ohjasi kaiken aikaa. Mahtia!



Kiitos Flow, rakkaat ystävät ja erityisesti Björk. Niin kauan kuin esiintyjälista on hyvä taidan kyllä suunnistaa Suvilahteen festaroimaan jatkossakin. Sunnuntai-iltana lähtiessäni sisäänkäynnin viereisellä ABC:llä bileet jatkuivat: joku soitti haitarilla Katy Perryä ja iloinen festarikansa tanssi yötä pois bensapumppujen lomassa. Kesää parhaimmillaan.


I went to Flow festival this year. My favourite was Björk, her performance was absolutely amazing. The Black Keys were also great, they really made me dance my butt off! I also love looking at the imaginative outfits people wear, it's inspiring! The area is really cool and cute with hammocks and old armchairs to chill on. I also have to award extra points for cleanliness and decency – the whole area was really tidy and thankfully the Flow crowd is happy and easygoing to the end, so I didn't have to witness any fights, vomiting, flashing or drunken grossness. As I left on Sunday someone was playing Katy Perry songs on an accordion at the gas station right outside the festival area and people were dancing and singing amongst the gas pumps. Summer at its best I say.

-ioanna-