Kotia kohti

Postikortit koristavat nyt keittiön seinää.

Muutimme nykyiseen asuntoomme keskellä kiireisintä kahvilointia joulukuussa 2010. Tavarat kannettiin sisälle, purettiin laatikoista ja laitettiin, "no vaikka toistaiseksi tuonne" ja "väliaikaisesti tähän". Kun sitten vihdoin sain hiukan aikaa itselleni, nautin vain siitä, että ylipätään sain olla kotona. Painotus sanalla olla. Siis nukkua pitkään ja lojua sohvalla kuin ylikypsä tagliatelle. Tammikuussa uusi työ alkoi ja kevättalvesta lähtien kaikki ylimääräinen aika on mennyt Retrobotiin. Kesällä kotona kävi kääntymässä – suihkussa, syömässä, vaihtamassa vaatteet, pakkaamassa laukun. Niinpä kodista ei koskaan tullut tehtyä kotia.

Up-elokuvan banderolli pääsi sängyn taakse.

Kävin pari viikkoa sitten Helsingissä ja piipahdin serkkuni luona Vallilassa. Miten kotoisaa siellä olikaan! Ihania vanhoja kirpparilöytöhuonekaluja, runsaasti kasveja, kauniita kuviollisia villamattoja ja siellä täällä mausteena omia juttuja kuten maalauksia, piirustuksia ja jopa vauvavatsasta kipsattu valaisinveistos. Kun palasin kotiin väsyneenä mulkoilin kotini nurkkia pettyneenä. "En pidä sinusta," ajattelin. "Olet tylsä, kylmä etkä yhtään minä."

Äidiltä saatu kaunis vanha kaappi ja matkamuistonuppi.

Ja niinpä päätin ruveta tekemään asialle jotain. Kohtahan on sitä paitsi talvi, pilkkopimeää ja ulkona riehuu räntäsade, joten kodista on tehtävä kelpo turvapaikka pikimmiten. Muutin saman tien makuuhuoneen järjestystä ja kyhäsin keittiöstä käytännöllisemmän. Vaihdoin pikkuruisen työpöytäni isompaan. Hankin kasveja. Etsin vanhoja kuvia ja kortteja ja laitoin ne esille. Hankin sohvalle uusia tekstiilejä kulahtaneiden ja kirjavien tilalle. Paljon on vielä kesken, mutta kotikolo on jo nyt huomattavasti kodikkaampi ja käytännöllisempi.

Sohva selkiytyi neutraaleilla väreillä. Punainen piristää kokonaisuutta.

Nyt kun alamme pikku hiljaa olla samalla aaltopituudella asuntoni kanssa, viihdyn siellä liiankin hyvin. Odotan sitä, että pääsen kotiin, enkä malta lähteä sieltä mihinkään. Vaikka pidän uimisesta ja sesonki lähenee loppuaan, olen hylännyt Samppiksen tyystin ja jumppaan nyt makkarissa YouTube-videon tahtiin. Käyn viereisen korttelin Siwassa kaupassa, jotta pääsen äkkiä takaisin kotiin ja kyhään mielummin sapuskaa omassa keittiössäni kuin menen ulos syömään. Kun sade pilasi ulkoilmaleffasuunnitelmat, en edes harkinnut leffateatteriin tai ravintolaan menoa vaan kutsuin Annun meille katsomaan telkkaria ja mutustelemaan juustonaksuja.

Maalasin vanhat limukorit valkoisiksi ja kasasin ne hyllyköiksi leivontakaappini jatkoksi.

Kyllä kotona on parasta. Lisää kuvia luvassa myöhemmin.

I never really made our current home homey, but I decided it's about time, especially as it'll be winter in a few months and when it's dark, depressing and cold outside, one definitely needs a cosy home to retreat to / become a hermit in. I'm not even close to done, but I'm enjoying my apartment a lot more already! I can't wait to get home and once I do, there's no leaving the house anymore. I've completely given up on swimming and started exercising at home now. I cook al my meals and do all my grocery shopping at my local tiny store just so can get back home quick. Home sweet home. More pictures later!

-ioanna-