Onnellisten markkinat

Turku on parhaimmillaan Port Arthurin kaupunginosassa. Ja kyllä, minulla on oma lehmä ojassa väittäessäni niin, sillä asun tämän ihanan puutaloalueen laitamilla, puutalossa itsekin. Portsa on kuin pikkuruinen kylä. Jos saisimme tänne vielä postin, pienen terveysaseman ja apteekin, en lähtisi kaiketi moneen päivään muille kulmille hoitamaan asioitani. Ja koska moni muukin täällä asuva on selkeästi samaa mieltä, tulevat tutut kasvot vastaan jos ei joka päivä, niin ainakin kerran viikossa. Hetken päästä tervehditään, vaihdetaan pari lausetta ja jossakin vaiheessa ollaan jo ylimmät ystävät. Olen ryystänyt lähikauppamme kahvipisteen äärellä monen monta sumppia juoruten portsalaisten kanssa niitä näitä. Jos pysähdyit edellisen lauseen kahvipiste-kohtaan toviksi, niin saanen kertoa, että lähikaupassamme on aina kahvitarjoilu. Jos on jokin juhlan aihe, niin kahvin kanssa saa kakkuakin. Kahvi-ihmisenä olen enemmän kuin mielissäni! Kyllä kaikkia elintarvikkeita tuijottelee paljon mieluummin kahvin kanssa kuin ilman.

Niin, täällä Portsassa oli markkinat. Kaupunginosamme pihat täyttyivät kirpputorivilteistä, yksi jos toinenkin oli myymässä omia tarpeettomia vaatteitaan ja tavaroitaan. Ja minäkin olin siellä, tietysti! Ystäväni ja koirani kera pujahdimme pihoille katselemaan myyntiantia. Kuulimme vanhojen setien hanurin soittoa, tapasimme tuttuja ja koiruuskin pääsi osalliseksi rapsutuksista ja uusista koiratuttavuuksista.

Olen kuullut kerrottavan, että puutaloissa asuvat ihmiset ovat onnellisimpia. Asuin koko lapsuuteni ja nuoruuteni kivitalossa, enkä voi väittää olleeni silloin mitenkään surullisempi tapaus kuin nyt, laihempi tosin. Mutta ehkä syön enemmän, koska olen niin onnellinen? Tai ehkä aineenvaihduntani on vain hidastunut, kuten elossa yleensä käy. Minua ei haittaa se, että kotimme on pieni. Huonekorkeus on onneksi huikea, se tuo mukavasti tilaa hengittää vaikka olemmekin tavaroinemme sumpussa. Ehkä tämä kertoo onnellisuudesta tai ainakin rakkaudesta ja lempeydestä puutaloamme kohtaan. Ahdasta on, mutta oi niin mukavaa!

Himoitsin tätä liinaa. Mutta sinne se jäi, narulle.

Koska koirani on harvinaisen innokas tapaus ja haluaa huomiota jokaiselta näkemältään ihmiseltä ja nelistäjältä, en pystynyt tutustumaan kaikkien kirppistavaroihin haluamallani tavalla. Mutta sain minä muutaman jutun hankittua. Ostin kukallisen, leveälahkeisen haalarin, valkoisen neuletakin ja sinivalkoruudullisen kauluspaidan. Vähistä ostoksista huolimatta oli niin mahdottoman mukavaa! Aijai!

-annu-

I live in Port Arthur. It is a neighbourhood, which is full of wooden houses. It was market day here last sunday, people were selling their own stuff outside. It was so much fun to go to backyards and see what people were offering. I found a few clothes. But I couldn't stop for more than few minutes at a table, because my dog is little bit too eager to get to know everyone. Anyway, it was such a great way to spend Sunday morning!