sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Guacamole katkarapulisällä


Kesällä (ja ainakin minulle aina) maistuu kala. Sen oheen voi värkätä kylmän guacamolesoosin, mutta tuhdintaa sitä hieman katkaravuilla. Sopii minkä tahansa kalan kylkeen. Ja ilman kalaakin, suoraan lusikalla suuhun pistellen!


Avokadoa, sipulia, sitruunamehua, ripaus suolaa, chiliä ja katkarapuja. Tästä versiosta jäi tomaatti pois, lisää omaasi, jos haluat. Ohje on summittainen. Maistele teon ohessa, se on parasta!

Ioannan guacamole-ohje löytyy täältä!

Punakampelan kaverina.
-annu-

Make your own guacamole with shrimps! It is perfect with any kind of fish.

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Kesälukemista

Ostin läjän käytettyjä kirjoja divarista. Jotain hömppää, jotain hyödyllishömppää, jotain jännää ja jotain enpystyenäänukkumaanyksin -superjännää.

Ja miksi juuri kyseiset kirjat?

Kuuntelin Ioannan suosituksesta www.ted.com -sivustolta Eat Pray Love -kirjan kirjoittajan, Elizabeth Gilbertin luentoa. Mikä mykistävä ja ihana nainen!
Vaikka olin töissä leffateatterissa seitsemän vuoden ajan, en nähnyt kirjan pohjalta tehtyä elokuvaa. Hyvä niin, haluan aina tutustua ensin kirjaan, sitten vasta siitä tehtyihin muihin juttuihin.



Tunnustan. En ole lukenut yhtäkään Agatha Christien kirjaa. Melkein tätä voisi sanoa jo synniksi. Mutta nyt aion korjata tilanteen. Tunnen Neiti Marplen television kautta melkein paremmin kuin edesmenneen mummoni, joten pääsen tuttuun seuraan.


Ystäväni Arja, joka piti itse joskus divaria, suositteli minulle tätä kirjaa. Kurt Wallanderit kirjoittanut Mankell vie kirjassaan rikospoliisi Lindmanin matkaan ja pian tapahtuu kaikenlaista karmivaa. Arja sanoi, että kirjasta jäi sellainen sopivan karmiva olotila selkäpiihin. Juuri hyvä siis kesään!



Kävin viime syksynä tankkaamassa saksaa työväenopistossa. Ja jos en yhtään käytä kieltä, olen kaiketi ensi syksynä taas samalla kurssilla. Mutta kas, nyt aion päästä saksan syövereihin lastenkirjan avulla! Mikä siis parempi valinta kuin Astrid Lindgrenin Peppi. Koska tarina on jo tuttu, voin tuntemattomien sanojen edessä vaikka arvata mistä Tommi ja Annika puhuvat.



Nyt vain toivon, että alkaisi sataa kaatamalla. Silloin koen oikeudekseni - ja velvollisuudeksikin - painua sohvalle ja lukea, lukea, lukea. Vaikka kyllä Linnanpuistossa pötköttäminen ja lukeminen ovat nekin varsin ihania asioita, auringossakin.

-annu-

I bought some books for this summer. What books you like to read on rainy summer days?


keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Kesän pikakaunistus!

Aurinkoa!


Pieni päivetys kunniaan! Mutta rajansa kaikella. Älä grillaa itsestäsi oranssia tai ainakaan punaista. Kun kerran hipiänsä polttaa, on sille alttiimpi aina vain helpommin. Kun on mahdollisuus mennä varjoon, mukana vettä ja pään suojaava myssy sekä aurinkorasvaa, voi ulkona patsastella vaikka kuinka. Kyllä meidän nyt kelpää, kun on kesä. Sadepäivinä voi (päässä mölisevän äidin) luvalla olla sisällä!

Terveellistä ravintoa!


Olen toitottanut tätä ennenkin, mutta sanon taas; mene ihmeessä torille. Vielä mansikat eivät ole halvimmasta päästä, mutta satsaa silti muutama euro terveelliseen herkutteluun. Mansikat, herneet, kirsikat, myöhemmin mustikatkin ovat lemppareitani. Niillä voisi elää koko kesän. Ja voi, kuinka terveellisiä mollukat ovatkaan! Juhannusgrillauksen jälkeen tuoreet marjat tekevät hyvää.

Ihon kuorinta!


Hihi, kuva on niin pöllö, että naurattaa. Mutta, nopean kuorinnan teet vaikka mökkiolosuhteissa kahvinpuruista ja kasvorasvasta. Halpaa ja helppoa ja iho nauttii! Kuorinnan päälle aimo kerros kosteusvoidetta.
Samaa mössöä kannattaa hivellä myös jalkoihin. Tämä on hellempi tapa käsitellä kovettumia. Kesäisin kuivan raspin käyttö voi tehdä vain hallaa, joten malttia!


Kasvojen pikakiinteytys!


Kippaa lavuaariin jäitä, kurkkuviipaleita ja kylmää vettä. Lilluta kasvojasi jäisessä vedessä niin kauan kuin tohdit pitää. Tee muutamaan otteeseen uudestaan. Veri kiertää, silmäpussit saavat kyytiä ja auringosta tai ruoasta turvonneet kasvot viileän käskyn palata kuosiin taas. Kamalaa, mutta tehokasta!

-annu-

Sit in the sun, eat strawberries, take care on your skin. Simple and cheap things!


maanantai 24. kesäkuuta 2013

Kirpputorien jättiläinen

Kestilän vuorellinen syystakki istuu täydellisesti.
Messukeskuksessa järjestettiin kesäkuun puolessa välissä Suomen suurin kirpputoritapahtuma, jossa oli mukana n. 560 myyntipöytää. Kyllä, luit oikein. Eihän siinä auttanut kuin herätä aikaisin sunnuntaiaamuna ja lähteä löytöretkelle. Kaivelimme äitini kanssa pöytiä nelisen tuntia innosta hihkuen, kannoimme selkä vääränä tavaraa ja kotiin päästyämme olimme aivan poikki.

Pehmeää puuvillamekkoa / -tunikaa koristavat kukkaset.
Pilkkupusero kaipaa silitysrautaa.
Kotiutin vahingossa kolmet kengät.
Messukirppiksessä hienoa oli se, että uutta paikkaa eivät ammattimaisemmat myyjät olleet vielä vallanneet. Piipahdin samalla Helsingin käynnillä myös Hietsun torin kirppiksellä, mutta siellä suuri osa myyntipöydistä oli täynnä uutta tavaraa. Kun joukkoon lisää antiikkipapat ja lasten tavaroita myyvät äidit, ei jäljelle jäänyt montaa varteenotettavaa pistettä. Toivottavasti kohdalleni sattui vain huono päivä, sillä Hietsu on aina ollut suosikkini.

Nahkatakki eurolla!
Huivin värit houkuttelivat jo kaukaa.
Farkkuliivi 90-luvulta.
Mutta takaisin sinne Messukeskuksen seiskahalliin! Tarjonta ylitti odotukseni, myynnissä oli paljon hyvää ja kiinnostavaa tavaraa ja hinnat olivat kohdillaan. Tai välillä kyllä alakanttin, mutta ostajana en voi siitä valittaa. Myyjät olivat hauskaa sakkia ja tykkäsivät tarinoida aarteistaan. Siksi pöytäkirppikset päihittävät itsepalvelupaikat mennen tullen.

Ukkosen värisessä kesämekossa on hiukan frillaa.
Ysärimekko flanellipaidan kuosissa!
Ivanan nahkainen pussukka saa sisälleen kasan kortteja.
Itse keskityin vaatteisiin ja asusteisiin, sillä olin junan ja pienen matkalaukun armoilla. Äitini sen sijaan osteli myös vilttejä, koreja ja kankaita minkä kerkesi. Loppusaldoni oli huikea: 2 huivia, 3 mekkoa, 1 pussukka, 3 kengät, 2 takkia, 3 toppia ja kaikki yhteensä alle 30 €. Tarjolla oli ihan kaikkea, joten etsitpä kirpparilta elektroniikkaa, levyjä, leluja, kirjoja, vaatteita, sisustustavaroita tai keramiikkaa, seuraavaan Messukirppikseen kannattaa ehdottomasti jaksaa herätä. Muistan lukeneeni jostain, että sellaista kaavaillaan syksylle. Jospa silloin saisin täydennettyä talvivaatevarastoani.

Finland's largest flea market event (560 tables!) took place in mid June at the Helsinki Exhibition & Convention Centre (Messukeskus) in Helsinki. I found a lot of cool clothes and accessories for just a few euros each. Make sure you go next time they arrange it!

-ioanna-


torstai 20. kesäkuuta 2013

Raparperimössöherkku


Kesäkuu on raparperin kulta-aikaa. Ostin torilta muutaman varren ja pyöräytin niistä herkullista mössöä syötäväksi jogurtin tai vaniljajätskin kera.

Homma käy vikkelästi näin: kuori ja pilko raparperia uunivuokaan ja ripottele mukaan sokeria (itse käytin fariinia), kanelia ja kardemummaa. Hauduta 150 asteisessa uunissa n. 30 minuuttia tai kunnes raparperi on kunnolla pehmennyt. Sotke koko homma mössöksi ja lisää tarpeen tullen sokeria.


June equals rhubarb. Cause I can't be eating pie all month, I made a yummy mush instead. Just clean and dice rhubarb and bake it in the oven in 150°C with some sugar, cinnamon and cardamom for about half an hour. Mix it all up into a mush, check to see if it needs more sugar and enjoy with some Greek yogurt or vanilla ice cream. Delightful.

-ioanna-

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Kahvihetki Tuomiokirkon kupeessa vanhan leskirouvan seurassa


Kipaisin kahvilla sateisena sunnuntaina juttukeikan jälkeen. Kahvittelupaikakseni valitsin Tuomiokirkon tasanteelta löytyvän Domcafén. Se on pieni ja tunnelmallinen sisältä, mutta terassi on erityisen upea. Voi tiirata suuria puita, jylhää kirkkoa, joka jatkuu ja jatkuu taivaaseen asti, istua rauhassa vaikka onkin ihan keskustan liepeillä.

Nyt kun satoi kaatamalla, otin istumapaikakseni sisätilan. Ja kas, sieltä löysin vanhan tuttavarouvan, joka kävi kahvilassamme monta kertaa viikossa. Voi pojat, että juttua riitti! Rouva on reippaasti yli 80-vuotias ja hänen muistinsa on ilmiömäinen. Sain kuulla tarinoita Säpinä-vaateliikkeestä, siitä, miten hän järjesti sukulaisilleen juhlan kuolleen äitinsä syntymäpäivänä, miten häntä haastateltiin radioon ja kuinka Aarno Kasvi ei tunnistanut kaikkia hänen kotipihaltaan tuomia omenoita.



Ystävyys ei katso ikää. Itse asiassa toivoisinkin enemmän mummo- ja pappakavereita. Tarinat ovat parhaita mitä tiedän. Heidän kanssaan voi astua vuosikymmeniä taaksepäin ja nähdä mielessään Turun silloin joskus. Millä rouva liikkui Hirvensalosta, kun ei ollut siltoja, miten hänen edesmennyt miehensä kosi häntä Kaskenkadun kulmassa. Suloista, haikeaakin.





Sovimme rouvan kanssa, että näkisimme taas pian. Viime kerrasta kun oli kulunut ihan liiaksi asti aikaa. Paikaksi ajattelimme valita saman, sillä koska tunnelma Domcaféssa on rauhallinen, voisimme taas pölistä ja nauraa tilan täyteen.

Älä kulje mummon ohi! Kaappaa kainaloon ja vie kahville! Tiedä häntä mitä viisauksia saatatkaan kuulla!


-annu-

I went to Domcafé, which is a very nice cafeteria in Turku Cathedrals old brick vault. Atmosphere is peaceful and dreamy. Old medieval walls have lots of stories to tell. I saw my friend there who is about 84 years old. It was so nice to hear her stories! It is such a priviledge to have friends of all ages.  

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Kävelyllä alppiruusupuistossa


Vanhempani asuvat Helsingissä, noin viiden minuutin päässä Haagan Alppiruusu- eli Rodopuistosta. Metsäinen puisto on hehkeimmillään aina kesäkuussa, kun alppiruusut ja puistoatsaleat kukkivat, niinpä viime reissulla ohjelmaan kuului ehdottomasti visiitti keskelle kukkien väriloistoa ja makeita tuoksuja.



Puiston uudella puolella pensaissa kirkuivat oranssit ja keltaiset atsaleat. Ilmassa tuoksui voimakas parfyymi. Sieraimet tunnistivat tuoksussa toisaalta jotain hedelmäistä ja toisaalta jotain Comfortmaista.





Alppiruusut olivat jo haalistuneet ja osa kukista oli nuupahtanut. Äiti kertoi rodojen kukkineen kirkkaana fuksian punaisena viikkoa aikaisemmin. Myöhästyin siis juhlista, mutta onneksi jatkoillakin pääsi tunnelmaan.





Auringon säteiden porautuessa puidan latvojen välistä upeisiin puskiin ajattelin, että jos rodot jaksavat kukkia seitsenkuisen talven jälkeen, jaksan minäkin. Ensi vuonna myös.

My parents live close to the Haaga Rhododendron Park in Helsinki. Since rhododendron and azalea blooming is at its best in early June, I made sure to visit the park during my last trip back home. The flowers were breathtaking and the air was filled with a gorgeous fruity and perfumey aroma. I guess if the rhododendron can bloom so beautifully after seven months of winter, so can I.

-ioanna-

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Kesälomalista

Kun saan viettää hetken kesälomaa,

minä

1. lähden Pirkanmaalle. Nokialle. Olenhan sieltä kotoisin ja vanhempani asuvat siellä. Ja jos hyvin käy, hyppään junaan ja vietän Tampereella päivän.

Tässä minä reippaana likkana leivon. Nokialla tietty.

2. painelen puistoon, Ruissaloon, metsään. Katselen taivasta, puita, uskallan uida.


3. siivoan! Ostan uusia pesuaineita, kuuraan, pyykkään, hinkkaan! Ja sitten kun koti on puhtoinen, käyn torilla ja ostan leikkokukkia. (Siivous on jollakin vinksahtaneella tavalla ihanaa. On ihan hirveää olla näin kiireinen, että en ole ehtinyt uhrata kuuraamiselle kunnolla aikaa.)

Neilikat, rakkaimmat kukat.

4. teen samperinmoisen listan, joka kertoo, että meille käy tässä elämässä ihan hyvin, eikä kannata murehtia niin paljoa.

Soittaminen elvyttää tuskaisaa päitä! Vaikka ei osais soittaakaan.

PS: Sit vielä aion käydä kirppareilla, Ydintalvipuutarhassa, sushilla, piknikillä, nähdä kaikkia rakkaita, juoruta auringonnousuun, nukkua päiväunet, katsoa turhia sarjoja telkkarista, seistä kesäsateessa, leikkiä haukkuni kanssa, puhua ventovieraille, syödä 500 mansikkaa. Ja mennä Flow-festareille! En ole koskaan ollut. Hurjaa!

-annu-

When I have little time off, I'm gonna go to Nokia, swim, clean our home, make good list for future, see friends, rest and eat too much strawberries.

Kukassa


Kukkia! Seinien vierustoissa, tien penkoilla, lenkkipolulla, olkapäällä!




Niin ja kyllä, tämä on upouusi tatuointini. Äitini piirtämä, mutta ei kerrota äidille vielä.

-annu-

Summer is all about flowers! Some pansies also grew on my shoulder! And I just love it! My very first tattoo!

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Hiilekkäät potut ja libanonilainen salaatti


Kyllä se vain niin on, että tulen kautta tulevat maukkaimmat muonat. En keksi mitään kypsentämistä vaativaa, mikä ei olisi loistavaa grillattuna. Tuore tomaatti on toki hyvää, mutta grillattu tomaatti on vielä parempaa.

Sain kutsun kaveripariskunnan luo ja voi pojat, grilli oli kuumana! Suurimpien liekkien hälvennyttyä suuret potut kääräistiin folioon ja nakattiin suoraan hiillokseen muhimaan. Hiilloksen päälle asetettiin itse grillitaso ja siinä kypsentyivät muut ruoat. Kokonaiset sipulit ja tomaatit saivat grillaantua ilman foliota, niihin tuli mukava savun maku.


Grillimestari oli marinoinut lihoja tuntitolkulla. Ah!


Havainnollistava kuva pottujen kypsennyksestä. 

Potut saivat mustan, hiilimäisen kuoren. Sisällä oli pelkkää pehmeää perunaa, joka ei vaatinut oheensa kuin vain vähän voita ja suolaa. Hiillosperuna on parempaa kuin perus-uuniperuna. Kuoren reunasta on ihana rapsuttaa pottua, joka on pehmeää ja ytyä makunsa puolesta samaan aikaan.



Potut ja lihat saivat oheensa libanonilaista salaattia, jota grillimestarimme on tehnyt siitä asti, kun sai reseptin ystävänsä libanonilaiselta isältä. Ainekset ovat yksinkertaiset, mutta maku hullun hyvä. Tomaatti ja punasipuli leikataan pieniksi. Tuore, kypsentämätön parsakaali leikataan joukkoon myös. Jos ei omista libanonilaista hankalasti löytyvää sumak-maustetta, ei haittaa. Mukaan monen monta valkosipulin kynttä, sitruunamehua, suolaa, pippuria, hieman oliiviöljyä. Mitä enemmän valkosipulia ja sitruunamehua, sen parempi.

Haluaisin löytää mahdollisimman pienen, mutta hyvän grillin. Pallogrillikin on varastottomalle kodillemme liian suuri ja hankala säilyttää. Mikä neuvoksi? Grillimetsästys alkakoon!

-annu-

I love barbecue food. Anything, which is done in fire, is totally tasty. I barbecued with my friends couple of days ago. Potatoes went to ember, meat and vegetables to the grill and then we just waited. Our grillmaster also made some lebanese salad, which includes lots and lots of garlic. Oh boy, it was good!