Epäonnistumisen ilo

Kuva täältä.

Se on kuulkaas Suomessa melkein syntiä kaatua ja nousta sen jälkeen taas jaloilleen, koska ainakin tovin pitäisi ryvetä ja olla nöyrää poikaa. Oli kyse sitten parisuhteen loppumisesta, työpaikan menettämisestä, konkurssista tai muusta epäkiitollisesta asiasta, joka saattaa elämässä tulla omalle kontolle.

Aina pitäisi osata valmiiksi, koska sen myöntäminen, että ei osaakaan vaan on oppimassa, on hieman liikaa. Aloitin joogan. Olen harrastuksessani kamalan huono, mutta se on osasyynä siihen, miksi sitä harrastan. Haluan tulla paremmaksi. Joka tunti on haastava ja se on ihanaa.

Joskus tulee tehtyä virheitä. Sen sijaan, että ei enää koskaan palaisi mokaamansa asian äärelle, se pitäisi ottaa tietoiseksi projektiksi. Virheistä voi oppia, niiden yläpuolelle kuuluu nousta. Makaamalla kuopassa oman vajavaisuutensa kanssa tekee meistä jokaisesta surullisen näyn.

Kuva täältä.

90-luvun lama koetteli suurta osaa suomalaisia, jokaisella on varmasti joku muisto tuosta ajasta. Koska naapurille ei kehdattu myöntää potkuja, lähdettiin aamuisin mukamas töihin. Kulissit olivat tärkeämmät kuin rehellinen asian myöntäminen. Kamalaa.

Hauan opetella oikeanlaista mokaamista, oli kyse sitten olosuhteiden tai oman törttöilyn takia johtuvasta asiasta. Sitten voin sanoa, että hei, olen Annu, osaan mokata. Jo osaisin kaiken, tekisin kaiken aina heti oikein ja saisin heti kaiken, minkä haluan, olisin kaiketi harvinaisen rasittava akka. Mokaaminen muokkaa, tekee kauniimmaksi. Olen ihana osittain siksi, että olen ihan raakile. Se on hyvä.

-annu-

It is such an awful thing that finnish people are so afraid to fail. It is almost like a sin. If you fuck up, you are a total loser for the rest of your life. 
We should learn to make mistakes! It is part of life and living.