Kipaisin kahvilla sateisena sunnuntaina juttukeikan jälkeen. Kahvittelupaikakseni valitsin Tuomiokirkon tasanteelta löytyvän Domcafén. Se on pieni ja tunnelmallinen sisältä, mutta terassi on erityisen upea. Voi tiirata suuria puita, jylhää kirkkoa, joka jatkuu ja jatkuu taivaaseen asti, istua rauhassa vaikka onkin ihan keskustan liepeillä.
Nyt kun satoi kaatamalla, otin istumapaikakseni sisätilan. Ja kas, sieltä löysin vanhan tuttavarouvan, joka kävi kahvilassamme monta kertaa viikossa. Voi pojat, että juttua riitti! Rouva on reippaasti yli 80-vuotias ja hänen muistinsa on ilmiömäinen. Sain kuulla tarinoita Säpinä-vaateliikkeestä, siitä, miten hän järjesti sukulaisilleen juhlan kuolleen äitinsä syntymäpäivänä, miten häntä haastateltiin radioon ja kuinka Aarno Kasvi ei tunnistanut kaikkia hänen kotipihaltaan tuomia omenoita.
Ystävyys ei katso ikää. Itse asiassa toivoisinkin enemmän mummo- ja pappakavereita. Tarinat ovat parhaita mitä tiedän. Heidän kanssaan voi astua vuosikymmeniä taaksepäin ja nähdä mielessään Turun silloin joskus. Millä rouva liikkui Hirvensalosta, kun ei ollut siltoja, miten hänen edesmennyt miehensä kosi häntä Kaskenkadun kulmassa. Suloista, haikeaakin.
Sovimme rouvan kanssa, että näkisimme taas pian. Viime kerrasta kun oli kulunut ihan liiaksi asti aikaa. Paikaksi ajattelimme valita saman, sillä koska tunnelma Domcaféssa on rauhallinen, voisimme taas pölistä ja nauraa tilan täyteen.
Älä kulje mummon ohi! Kaappaa kainaloon ja vie kahville! Tiedä häntä mitä viisauksia saatatkaan kuulla!
-annu-
I went to Domcafé, which is a very nice cafeteria in Turku Cathedrals old brick vault. Atmosphere is peaceful and dreamy. Old medieval walls have lots of stories to tell. I saw my friend there who is about 84 years old. It was so nice to hear her stories! It is such a priviledge to have friends of all ages.
Aivan ihana! Minä pidän tästä blogista.
VastaaPoista