Helsingin Luonnontieteellinen museo, tuttavallisesti ihan vain Eläinmuseo, oli lempipaikkojani lapsena. Kun Mikko-serkkuni tuli Kouvolasta Helsinkiin kesälomalla, kävimme aina Stockmannilla, raitiovaunussa sekä Eläinmuseossa. Mikko keräsi perhosia, joten museon perhoshuone oli hänen suosikkinsa, minä rakastin luita ja kaksipäistä vasikkaparkaa.
Olen jo pitkään halunnut käydä uusitussa museossa, mutten ole saattanut. Mitä, jos se onkin ihan tylsä paikka? Mitä jos elukat onkin täytetty ihan kökösti? Mitä jos näytteilleasettelu on hoidettu ihan typerästi? Mitä jos ulkona ei olekaan hirvipatsasta, sisäänkäynnissä norsua tai näyttelyssä kaksipäistä vasikkaa? Pettymys olisi niin suuri, että se voisi pahimmillaan pilata mukavat lapsuusmuistot. "Pyh, olkoot!" tokaisin ja lähdin museoon avoimin mielin.
Hirvi tervehti ulkona ja fantti sisäänkäynnissä, joten olo oli tuttu ja turvallinen jo saapuessa. Alakerran luut olivat edelleen todella kiehtovia. Eläinten luurangot näyttivät niin huvittavilta, ettei niitä voinut olla tutkimatta tarkoin. Minä ja tila-autollinen kakaroita kipitimme luukasasta toiseen ja arvailimme kilpaa, mikä otus oli kyseessä. Lystiä!
 |
| Hylje ja hevonen. Muistaakseni. |
 |
| Merilehmä. Kai. |
 |
| Boa. |
 |
| Krokotiili. |
 |
| Valas! |
 |
| Luurankoarmeija! |
 |
| Kuin koululainen konsanaan. |
 |
| Jännää! |
 |
| T-Rex hampaineen. |
Yläkerran täytetyt, kuivatut ja säilötyt elukat olivat nekin mielenkiintoisia, mutta kenties niitä oikean näköisiä eläimiä on tullut nähtyä niin monesti jo kuvissa, dokumenteissa ja eläintarhoissa, ettei niillä ollut minuun enää aivan samankaltaista vaikutusta kuin museossa vieraileviin vekaroihin. Ötökät ja kalat piti itse kaivaa esiin vetolaatikoista yms., joista niitä oli hieman hankala tarkkailla. Ennen vanhaan ne olivat kaikki esillä omissa huoneissaan ja se teki tutkailusta helpompaa ja houkuttelevampaa. No säästyvätpähän araknofobit halutessaan kahdeksanjalkaisilta.
 |
| "Taas se naaras nalkuttaa," ajatteli jellona ja lompsi menemään. |
 |
| Bambilla on äiti taas! |
 |
| Ketun pennut kinastelee. |
 |
| Karhuherralla olisi manikyyrin paikka. |
Kierrokseni päättyi parvelle, jossa oli esillä museon historiaa. Siitä pidin kovin, mukuloita näyttivät kiinnostavan eväät enemmän. Niin kai siinä käy.
 |
| Helsinki 1905. |
 |
| Melkoinen näky se on ollut. |
Mutta missä oli kaksipäinen vasikka? No kahviossa. Mälsää. Ei se sinne kuulu, vaan muiden eläinten joukkoon! Eläinrukka näytti jotenkin erityisen surkealta erotettuna kavereistaan kuin olisi jonkinlainen kummajainen. Eprää. Myös Angry Birds -krääsää myyvä museokauppa oli pettymys, luulisi eläinaiheen antavan mahdollisuuksia vaikka mihin. Buu! Kaiken kaikkiaan visiitistä jäi joka tapauksessa hyvä mieli. Kyllä Eläinmuseo on ykkönen yhä ja ihan ehdoton kohde jokaiselle Helsinkiin suuntaavalle!
One of my favourite places as a kid was the Finnish Museum of Natural History in my hometown Helsinki. They renovated a few years back and I've been meaning to visit ever since. Well I did, and the skeletons were just as exiting as ever! I was running around with a bunch of kids trying to guess which animal each pile of bones had belonged to. I also enjoyed the museum history, that's something I don't even remember being on display before. If you're in Helsinki be sure to visit the two-headed calf and friends!
-ioanna-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti