Kotikutoisen kakun kaipuu

Olen kaivannut Mansikkapaikkaa. Ja toisinaan omaa Bossaliinaanikin. Ja juurikin siksi, koska niissä oli omanlainen tunnelma, hyvin poikkeava muihin turkulaisiin kahviloihin verrattuna. Mielestäni kahviloissa pitää lojua ja viettää vaikka pari tuntia, hakea lisää teetä, ottaa suolaisen perään makeaa ja vain olla. Mutta jytkytysmusiikkia huudattavat, meluisat paikat eivät tue tätä ajattelua tippaakaan. Vauhti kiihtyy, kahvi on hetken päästä väärässä kurkussa ja ennen kuin huomaatkaan, on naamasi sininen ja univormuun pukeutunut työntekijä hakkaa sinua selkään pelastamisen toivossa.

Ja sitten ne tuotteet. Minä haluan itsetehtyä. En pakasteroinaa. Tai muuta lisäaineilla turvotettua, pullaa muistuttavaa supermöhkälettä. Kakun tulee olla itsetehdyn näköinen, ei mikään liukuhihnalta puskettu, täydellinen luomus. Haluan vinoa kakkua! Valuvia päällisiä!

Nyt olen löytänyt uuden paikan, täältä Turusta. He tekevät kakkunsa ja muut tuotteensa itse. Vain sämpylät tulevat jostakin muualta. Kyseessä on Fabbes Cafe, joka majailee samaisella kadulla missä Mansikkapaikkakin oli. Tila on suloinen ja kotoisa, pihalle on tuotu pöytiä ja tuoleja. Ja ne syömingit! Söimme Ioannan kanssa parsakaali-kurkkusoppaa lounaaksi. Lounas oli hyvin huokea, siihen sisältyi myös salaatti, leipä sekä kahvi tai tee. Toisella käyntikerralla otimme kahta eri kakkua. Erityisesti porkkanakakkua oli maittavaa.

Kuva Ioannasta, joka kuvaa ötökkää.

Jos kaipaat mummolaa, haluat rauhallisen lounas- tai kahvihetken tai vain haluat hemmotella itseäsi kotitekoisilla herkuilla, niin suuntaa Fabbesiin. Ehkä näemme siellä?

-annu-

We found a new cafe, Fabbes cafe. It is on the same street where Mansikkapaikka used to be. All the cakes and soups are homemade and oh boy are they good! If you ever want to relax for couple of hours in a peaceful place, go to Fabbes! Maybe we'll meet there! :)