Naantalipäivä

Kesällä kuuluu viettää ainakin yksi Naantalipäivä; etenkin, jos asuu Turussa tai täällämain. Minun Naantalipäivääni kuuluu myös Anniina, aito ja aurinkoinen naanatalilainen. Naantalipäivänä kaikki on ihanaa ja aurinko paistaa, silloin poukkoillaan pitkin kaupungin kujia puutalojen lomassa ja haaveillaan omasta pikkukylästä, jossa elo olisi kuin Gilmoren tytöillä. Silloin herkutellaan ja käydään uimassa, annetaan leppäkerttujen kipittää pitkin käsivarsia ja viljellään pisamia. Silloin kaikkeen suhtaudutaan ruotsalaisella optimistmilla: merivesi ei ole kylmää vaan virkistävää, hyönteiset eivät ole rasittavia kiusankappaleita vaan mielenkiintoisia otuksia ja sunnuntai ei ole työviikon aatto vaan vapaapäivä.

Naantalipäivä on oikeastaan melko terapeuttinen kokemus. Se muistutti minua taas siitä, että maailma on paikoin todella hyvä ja kaunis paikka. Sellainen, jossa syödään köyhiä ritareita lounaaksi ja lähdetään sitten uimarannalle – vähän niinkuin asuisi Peppi Pitkätossun tai Melukylän lapsien maailmassa. Yhtäkkiä halusin vetää ylleni leningin, hakea sekatavarakaupasta rintasokeria ja ryhtyä leipomaan korvapuusteja.

Valitettavasti aidot Naantalipäivät ovat harvassa ja mahdollisuus niihin on vain ohikiitävä. Mutta kuvittele, jos keskellä mustinta marraskuun möötä voisi viettää Naantalipäivää? Tai lääkäri määräisi ylirasitukseen ja stressiin kolme Naantalipäivää?

Teetä ja köyhiä ritareita. 

Tytöt rannalla.

Uimaan!

Lisää pisamia kiitos!

Tuonne pitäisi rakentaa maja.

Mannerheimintien galleriasta kuului pianonsoittoa.

Wanha Naantali Kauppa myy mm. merkkareita.

Kuninkaallista posliinia.

Cafe Antonius tunnetaan Aatoksen unelma -kakustaan.

Täydellinen paatti merirosvoleikkeihin.

Tuliaiseksi rantatukka.

I spent Sunday in Naantali with Anniina. There's something so idyllic about the city that it automatically restores my faith in the world. In Naantali you have french toast for lunch and then go to the beach. You dream of small town life Gilmore Girls -style and imagine building a tree house. The water's never too cold, but rather refereshing and bugs aren't annoying but interesting little creatures. Sunday's don't feel like the eve of a work week but rather like a wonderful day off (as they should, by the way). It's so lovely, I wish I could spend a summery Naantali-day in the midst of dark November gloom.

-ioanna-