Hautausmaa on mitä mainioin paikka, kun haluaa lukea toinen toistaan mielenkiintoisempia nimiä. Ennen sitä uskallettiin! Yritimme vaientaa kieuntaamme kiviä kiertäessämme, sillä emme halunneet häiritä muita haudoilla kävijöitä.
Siellä kulkiessamme heräsi ajatus; miksi hautausmaalla ei saisi olla mukavaa? Minä ainakin kernaasti antaisin tuttujeni tulla haudalleni hihittelemään ja kertomaan hauskoja juttuja. Eikö tarkoituksena ole juurikin muistella kuolleen tuttavan tai sukulaisen hyviä hetkiä keskellämme? Muistot jäävät vaikka hän ei enää täällä olisikaan. Haluaisin olla iloisina ajatuksina rakkaitteni päässä, en mustana kivimöhkäleenä, jota tuijottamalla muistuu mieleen vain se hetki, kun lähdin pois. Sitä ennen elin ja hyvin elinkin! Eli pois päästä se iänikuinen luterilainen synkkyys!
 |
| Mikäs kauhu se siellä tuijottaa. Hyr! |
Kaiken mukavan kiertelyn ohessa sain sydämen tykytyksiä vihaamistani otuksista. Oravista. Ne olivat aina kuin salakavalat rosmot silmieni kohdalla ohittamani puskan siimeksessä. Ja kuinka röyhkeitä ne ovatkaan! Mylläävät haudalta toiselle, sieltä kuin salama jalkoihin pomppimaan ja nopeasti puuhun! Hyi olkoon!
Olen toki eläinihmisiä. En ajaisi oravan päälle. En tappaisi oravan poikasia. Minä en vain pidä niistä. Mutta ei enempää oravista.
Hei, lähde haudoille! Turun hautausmaalta löytyvät eri alueet ortodokseille, muslimeille ja juutalaisille. Oi, kuinka olikin mukavaa. Niin saa sanoa hautausmaakävelystä, annan luvan!
-annu-
We were thinking about free things to do. And then we remembered; the cemetary! Let's go there! So we did and oh boy, it was fun! Old stones, old names. I hope that my loved ones come visit my grave with joy that I had a chance to live a happy life, not to think about my death. Go to the cemetary and enjoy the silence and beautiful graves!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti