Koti täyttyy mööpeleistä

Se, että yritän paasata itselleni ostamattomuuden mahtavuutta ja elintapaa, liittyy vahvasti siihen, että olen huono ostaja. Tai toisin sanoen menetän joissakin ostotilanteissa järkeni ja ladon viimeiset roposeni tiskiin kuin päänsä menettänyt kana.

Mutta ajatus on tärkein, eikö? Ainakin tällä kertaa, tai siis yli vuosi sitten, kun löysin yhdestä osto- ja myyntiliikkeestä jukeboxin ja päätin sillä sekunnilla hankkia sen siipalleni 30-vuotislahjaksi (joskus ystävän yllytystä voi myös osittain syyttää.. Ioanna oli kanssani ostohetkellä. Meillä on huono vaikutus toisiimme kaupoissa!) Maksoin jukeboxia osamaksuna joka kuu, kunnes se sitten oli vihdoin minun. Ei, se oli vihdoin hänen, siippani.

Ostohetkellä en tullut tietenkään ajatelleeksi sitä, että mahtuuko tämä vehje kotiimme vai ei. Kunhan nyt vain maksoin itseni kipeäksi ja hankin kotiimme uuden huonekalun vaikka keittiönpöydän tilalle. Joudumme heittämään aamupalat jukeboxin päälle, onhan siinä tilaa. Tällä hetkellä tämä hieno kalu on putiikillamme, Retrobotissa. Jossakin vaiheessa sen on kuitenkin löydettävä paikkansa kotonamme, mutta ei ihan vielä.

Soitin sitä tänään putiikilla ja laitoin paperille ylös mikä kappale on minkäkin numerosarjan takana. Bob Marleyta, Maarit Hurmerintaa, Blondieta, Frediä.. suomalaista humpparenkutusta ja ulkomaisia hyviäkin sulassa sovussa. Kumeasti soiva peli, etten sanoisi! Mitä me millään keittiön pöydällä! Joskus järkivalinnat ovat niin turhia!

-annu-

I bought a jukebox for my husband as a birthday present. It was, oh so expensive, but isn't it great? It is little bit too big for our little home so I'll have to make some room for it... maybe I'll get rid of our kitschen table :)