Maanantaimuusa: Learn Something Every Day

Aina voi oppia jotain uutta. Vaikka joka päivä! Siksi Learn Something Every Day. Vaikka suuri osa sivuston tarjoamasta nippelitiedosta on turhaa, arkistoja plärätessä (ja Googlen kanssa väitteitä tarkistaessa) vierähtää helposti vahingossa tunti jos toinenkin. Suosittelen.

There's always something to learn. That's why I love Learn Something Every Day. Go on, give it a go. You'll find yourself digging the archives for hours (and googling stuff just to make sure).

-ioanna-

Tahmeaa ja suklaista

Olin sunnuntai-iltana yksin kotona jännittämässä presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen tuloksia. Noin vartti ennen lähetystä päätin, että hermoni tarvitsevat suklaata. Niinpä kaivoin reseptikirjahyllystäni Leivo herkkuja helposti -kirjan, pläräsin pikaisesti suklaaleivonnaisten sivuille ja päätin kokeilla Nopeat suklaarudut -ohjetta. Nopeus ja suklaa taisivat tässä olla avainsanoja.

Nopeat suklaaruudut

150 g voita

3 dl sokeria

1,5 dl vehnäjauhoja

2 tl vaniljasokeria

4 rkl kaakaojauhetta

2 munaa

2 rkl rouhittuja saksanpähkinöitä

Sulata voi ja sekoita joukkoon loput aineet. Levitä taikina leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan (20 x 30 cm). Paista 200 °C noin 15 minuuttia. Älä paista levyä liikaa, se saa jäädä sisältä hiukan kosteaksi. Jäähdytä ritilällä ja leikkaa neliöiksi. Tarjoile sellaisenaan tai vaikkapa vaniljajäätelön kera. Ruuduista saa kauniita tomusokerilla tai koristelemalla ne vaikkapa suklaakastikkeella kiinnitetyillä saksanpähkinöillä. Mutta hyviä ne olivat ruminakin. Nam!

About fifteen minutes before the tv-broadcast for the results of the first round of the presidentail elections began, I decided my nerves needed chocolate to get me through the excitement. I came accross this really easy recipe in a lovely recipe book I found on my shelf. After a quick skim through the pages I chose to try these Quick Chocolate Squares. Quick and chocolate being the key words here.

Quick Chocolate Squares

150 g butter
3 dl sugar
1,5 dl flour
2 tl vanilla sugar / extract
4 rkl cocoa powder
2 eggs
2 rkl crushed walnuts

Melt the butter and mix in all the other ingredients. Spread the batter onto a baking tin (20 x 30 cm) lined with baking paper. Bake in 200 °C for 15 minutes.  Don't over bake it! Cool on an oven grid and cut into pieces. Serve as such or with vanilla ice cream. You can dress up the pieces with powdered sugar or decorate them by using melted chocolate to stick walnuts on them. Nevertheless, the ugly versions were pretty delightful too! Yum!  

-ioanna-

Tee tupsu!

Koiramme oli kotona itsekseen ollessaan saanut hampaisiinsa huolimattomasti jättämäni uuden pipon ja retusoinut sitä uuteen uskoon. Hieno tupsupiponi oli enää hieno pipo, sillä tupsu oli tuhantena langan raatona pitkin lattiaa. Pipo on ajanut asiansa ilman tupsuakin, mutta nyt päätin korjata asian ja antaa pipolle menettämänsä identiteetin takaisin.

Tupsujen tekoa varten on olemassa oma muovinen härvelinsä, joka on käyttövalmis kerta toisensa jälkeen. Mutta koska en sellaista omista (enkä ehkä haluaisikaan), aloitin tupsunteon ala-asteelta oppimani yksinkertaisen tavan mukaan.

Tässä ohje helppoon tupsuiluun:

Mieti minkä kokoisen tupsun haluat tehdä. Itse otin mukin malliksi.

Piirrä ja leikkaa kaksi samankokoista ympyrää. Piirrä mallien keskelle pienet ympyrät ja leikkaa. 

Valitse lempilankasi. Leikkaa kerästä pitkä pätkä ja aloita langan pujotus renkuloiden ympäri. Mitä paksumpi lanka, sen nopeammin tupsu valmistuu. Jos leikkaamasi lanka loppuu ennen kuin rinkula on kierretty täyteen, leikkaa uusi pätkä lankaa ja solmi se edelliseen pätkään. Roikkuvat langanpäät saa tasattua tupsun valmistuttua.

Kun rinkulat ovat tiiviisti täynnä kierrettä lankaa, aloita leikkuu pahvien välistä. Kaksi eriväristä mallipahvia auttavat siihen, että näet tuikata sakset niiden väliin helpommin. Kun olet saanut kaikki langat leikattia, pujota pitkä lanka mallipahvien välistä ja solmi tiukasti kiinni. Poista pahvit. 

Jätä tupsun ympäri solmimasi langan päät pitkäksi. Voit ommella tupsun pipoon kiinni niitä käyttäen.

Valmis!

Make a pom-pom! 

My dog ate the pom-pom from my new woolly hat. Of course I was able to use it without the pom-pom, but it kept bothering me. So I decided to make a new one.

How to make a pom-pom:

Cut two circles from paper. Make round holes in the middle of the circles. Choose thread and start to thread it through the hole. When the circles are full of thread push scissors in between the two circles and cut the threads. Put a long thread between the circles and tie it tightly. Remove the circles. Sew the new pom-pom to your woolly hat. Ready!

-annu-

Maailmaa seinällä

Haluaisin kotiini suuren vanhan kartan. Sellaisen, jota maantiedon opettajani sohi puisella karttakepillä 80-luvulla. Sellaisen, jonka syvän kirkkaat värit kutsuvat lähemmäksi sitä tutkailemaan, kunnes nenänpää on painomusteessa.

Vanhat kartat ovat paitsi kauniita, myös kiehtovia. Maailma on niissä erilainen, nuorempi ja tuntemattomampi. Se ei ole vielä nähnyt Neuvostoliiton hajoamista tai napajäätiköiden kutistumista. Amazonin sademetsä on niissä yksi suuri tuntematon vihreä mysteeri.

Jotkut kartat herättävät mielikuvia tuhannen ja yhden yön tarinoista, villistä lännestä ja ihmisiä syövistä alkuasukaskansoista. Toiset kertovat tarinoita valloituksista ja ristiretkistä, imperiumeista ja sodista. Jotkut kartat ovat rauhallisen luonnontieteellisiä: tuossa on erämää, tässä vuoristo, tuolla meri on syvä ja täällä viidakko tiheä. Yhteistä kartoille on se, että ne yrittävät jokainen tavallaan ymmärtää maailmaamme. Ehkäpä juuri siksi ne minua kiehtovat.

Tintån seinän upea kartta.

Kuva täältä.

Kuva täältä.

Kuva täältä.

Kuvat täältä ja täältä.

Kuva täältä.

I've been looking for a vintage map to hang on my wall. I love old maps. There's something really beautiful and fascinating about them. Deep colors, mysterious areas not yet explored, countries that no longer exist. Some maps make me think of Ali Baba and his 40 thieves, the wild wild west and tribes of cannibals. Others remind me of crusades, European empires and wars. Some maps are just geographical, concerned with this river and that desert, how deep the ocean is here and how dense the jungle is there. Whatever the map may be like, they all try to make sense of this world we live in. I suppose that's why I find them so intriguing.

-ioanna-

Maanantaimuusa: Varjokuvat

Yksinkertainen, ilmainen ja helppo tapa piristää omaa ja muiden päivää, on tehdä varjokuvia. Tein niitä lapsena paljonkin, mutta sormien asettelu joutseniksi, koiriksi ja linnuiksi on tyystin jäänyt aikuisiällä. 

Virtuaalinen maailma on pullollaan ohjeita varjokuvien tekemiseen. Tässä muutamia löytämältäni sivulta. Väännä sormia ja leiki hivenen verran!

 

 

An easy, cheap way to make a day less boring for you and your mates is to make shadow hands. I used to do these a lot as a child. Here are some tips! Play a little!

-annu-

Sitruunainen kanakookoskeitto

Flunssa iski ja teki minusta räkäpäisen poloisen. Eikä kipeänä sovi mussuttaa, mitä vain. Ehei! Sairaana syödään kanakeittoa. Äitini kreikkalainen kanakeitto on maailman parasta (fakta) ja sillä on poikkeuksetta parantava vaikutus. Valitettavasti emoni ei asu aivan lähellä ja tuon taikakeiton valmistus on monituntinen urakka (onhan resepti peräisin isoäidiltäni, joka on viettänyt noin 30 vuotta elämästään keittiössä). Niinpä jouduin taas turvautumaan omaan kanasoppareseptiini.

Alkuperäisen ohjeen sain vanhalta työkaverilta, mutta olen muokannut sitä hieman. Kanaliemen ohella valko - ja punasipuli, sitruuna ja chili vahvistavat vastustuskykyä ja tekevät hyvää. Itse suosin lehtipersiljaa, mutta se kikkaraversiokin kelpaa. Soppa on nopea valmistaa ja pottujen sijaan voi käyttää myös nuudeleita.

Sitruunainen kanakookoskeitto

250 g kanasuikaleita
6 dl kanalientä
400 g kookosmaitoa
1 suuri punasipuli
1 suuri porkkana
1 chilipalko
1 valkosipulinkynsi
4 keskikokoista perunaa
1/2 sitruunan mehu
1 tl suolaa
parsiljaa

Pese, kuori ja pilko sipuli, porkkana, chili ja perunat. Kuumenna kanaliemi ja kookosmaito kattilassa kiehuvaksi. Lisää joukkoon kasvikset ja purista mukaan valkosipulinkynsi. Paista seuraavaksi pannulla kanasuikaleet öljytilkassa. Kun kasvikset ovat kypsiä, lisää kanapalat joukkoon ja mausta keitto suolalla ja sitruunamehulla. Tarjoile persiljasilpun kera. Nam!

Syökää ja voikaa hyvin!



I caught a cold. And everyone knows that when you're sick you need to have some chicken soup. My mom makes the best greek chicken soup, but since she lives far away and that dish takes the whole day to prepare, I now have to count on my own lemony and coconutty version Enjoy!

250 g chopped chicken fillet
6 dl chicken broth
400 g coconut milk
1 large red onion
1 large carrot
1 chili
1 garlic clove
4 medium sized potatoes
1/2 lemon juiced
1 tl salt
parsley

Wash, peel and chop up the vegetables. Heat up the broth and coconut milk. Once they boil, throw in the vegetables. While they are cooking fry the chicken in some oil. Once the vegetables are ready add in the chicken, lemon juice and salt. Serve with some fresh parsley. Yum!


-ioanna-

Iltaisin

Makkarimme on pieni "kolo". Kuulostaa varsin epäilyttävältä, mutta puutalot saattavat toisinaan olla hivenen hassusti rakennettuja. Kolomme on majamainen, sänky on lattialla ilman jalkoja, katto matala ja vino. Toiselle seinälle mahtuu onneksi pieni kirjahylly ja lamppu. Lamppu päälle, kirja käteen, rasvapurkit viereen. Olen kuin vanha mummo, rasvaan jalat, laitan villasukat jalkaan ja sitten siirryn käsiin. Käsien suojiksi laitan puuvillaiset hanskat. Olen kuivuvaa sorttia, siksi tällainen itsensä vuoraaminen ja mammautuminen.

Iltaisin suosin satukirjoja. Olohuoneen kirjahyllystä löytyy opuksien kirjo laidasta laitaan, mutta kolossa kaikki on monen asteen verran lapsellisempaa. Lapsellisuus on ihanaa ja niin usein kovin aliarvostettua! Se on sääli, sillä moni ihminen voisi olla paljon lähestyttävämpi, jos edessä ei olisi vakavaa ja vakuuttavaksi tarkoitettua kuorta. Mutta lapsellisuuskaan ei ole selviö, siitä pitää muistuttaa itselleen aika ajoin. Kaupungilla haahuillessani yritän ottaa katsekontaktia ja vaikka hymyilläkin ventovieraille silläkin uhalla, että näytän tyhmältä. Ja sekin, että aina pelkää näyttävänsä tyhmältä, ottaa itsestä palan pois. Tyhmyyttä uhaten, ihmiset!

Mutta siis, niihin kirjoihin. Lainasin Ioannalta mitä mainioimman kirjan. Se on Aapelin Vinski -kirja. Olen naureskellut ääneen yösydännä ja hykerrellyt nukahtaessani.

"Sinä päivänä oli aikainen kevät: aurinko paistoi, maa tuoksui märältä ja pienet linnut lauloivat vimmatusti eteläisissä maissa hankkiessaan lähtöä pohjolaan. Pojat tekivät polttolaseilla reikiä karvahattuihinsa, mikä oli aivan paikallaan. Muutamat tytötkin olivat ottaneet jo esille hyppynarunsa, mutta se piti panna heikäläisten haihattelun tilille. Eihän nyt toki vielä sentään niin pitkällä oltu keväässä.
Tämä kaikki kevät oli tapahtumassa Hömpstadin kaupungissa, josta kaupungista ei ole mitään muuta kuin hyvää sanottavana, ellei ota huomioon sitä, että siellä ihmiset puhuivat tarpeettoman paljon jonkun Silakan hinnasta ja niin sanotuista Vuokrista ja siitä, että kukkakaupan rouvan ei olisi pitänyt mennä uusiin naimisiin. Alle kymmenvuotias poika juoksi kaupungin laidasta laitaan viidessä minuutissa, ellei polvi sattunut olemaan kipeänä, ja peltiseppä Falckin pajassa oli jalalla poljettava ahjo ja neuvosmiehen pihassa kasvoi paratiisiomenia ja niin poispäin, niin että kyllä se oli kaikin puolin asuttava kaupunki tämä Hömpstad."

Iltarutiini-rasvani alkavat huveta. Tällä hetkellä käytössä olevat Bodyshopin hamppurasva jaloille ja tehorasva käsille vetelevät viimeisiään ja sitten on aika katsoa kylppärin kaappiin. Aion käyttää kaikki sinne kasautuneet purkit ennen kuin astelen kauppaan. Mutta palajan kyseisten tuotteiden pariin, kun kaapit on koluttu ja tyhjennetty, niin hyviä ne ovat.

Huh, alkoi väsyttää. Mutta vielä pitää olla reipas. Tänään ennen iltapuuhia on luvassa viinittelyä Ioannan ja Jannan kanssa Tintåssa. Jee ja ryyst!

  

Our bedroom is like a little "hole". It sounds kind of silly but wooden houses here in Port Arthur can be  strangely built. In the evenings I take a storybook, Bodyshop's handcream and footcream and go to bed to do my evening routines. I'm creamy, covered from tip to toe, when I start reading. We have a lot of different kinds of books, but the "hole" is full of children's books. It's healthy to be a little bit childish. Everyone should be a little less serious and have the courage to act silly. Now I'm reading Ioanna's book Vinski. It's lovely! Tonight I'm still gonna see Ioanna and our friend Janna and have a little bit of wine in Tintå. Fun! But after that, good night, sweetie pies!

-annu-

Maanantaimuusa: Passanti

Koska maanantait ovat yhtä pullolaan mööpotentiaalia kuin Tuuri vyölaukkuja, päätimme pyhittää viikon veemäisimmälle päivälle aivan oman palstan! Maanantaisuon läpi rämpiminen on raskasta ja pahimmillaan lohdutonta, joten toivottavasti onnistumme hiukan innostamaan tai piristämään, edes hetkeksi.

Ensimmäinen maanantaimuusamme takana on Giuseppe Savini, italialainen vintagevalokuvien keräilijä ja valokuvaaja. Hänen Passanti-sarjassaan vanhat valokuvat viedään niiden alkuperäiseen sijaintiin nykypäivän Bolognaan. Kuvissa on jotain todella aavemaista, sillä tuore ympäristö tuo kuvien nostalgiset hahmot eloon – osaan kuvitella heidän astuvan vanhasta kuvasta ulos tämän päivän Bolognaan. Ja mitä kaikkea nuo kadut ovatkaan nähneet! Tätä olisikin hauska kokeilla joskus itse.

Mukavaa alkanutta viikkoa murut!

Because Mondays have all the potential of being deeply dispiriting, we're starting a new feature called Manday muse. Hopefully it will help you stumble through the swamp that is Monday, perhaps inspire you a little or at least offer a little pick-me-up.

Our first Monday Muse comes from Giuseppe Savini, an italian collector of vintage photographs. His Passanti collection of now & then photos from Bologna are compelling. There's also something intriguingly eerie about the pictures: almost as if the characters we're going to step out of their era into ours. It makes me wonder of all the amazing things those streets have seen! I think I'm gonna have to try this myself sometime.

Have good week guys!

-ioanna-

Daniel Kornrumpf – kirjailtuja muotokuvia

Törmäsin jonkin aikaa sitten pennsylvanialaisen Daniel Kornrumpfin kirjailtuihin muotokuviin. Kun itse ei osaa piirtää edes hiusta, ei voi kun ihailla, miten joku onnistuu vangitsemaan henkilön olemuksen niin lahjakkaasti neulalla ja langalla. Pidän erityisesti siveltimenvetoja jäljittelevästä kirjonnasta sekä siitä, miten valo heijastuu langan pinnasta. Yksityiskohtainen kirjontajälki on upeaa.

Focal plane (2008)

Austin Texas (2009)

Brooklyn Bobby (2007)

I love Daniel Kornrumpf's embroidered portraits. The detailed stiching and how the thread mimics brush strokes really blow my mind. I also love how the thread reflects light giving the portrait dimension.

-ioanna-

Kuvat / Pictures

Pää täynnä vaaleanpunaista rakkautta

Otsikkoni voi olla harhaanjohtava, myönnän. Mutta kuitenkin niin totta. Olen löytänyt taivaallisen hoitoaineen, Davinesin Loven. Vaaleanpunainen ihanuus on vaalennettujen ja muutenkin takkuuntumishaluisten hiusteni pelastus. Kokeilin saman sarjan shampoota, mutta se ei päälleni sopinut. Nämä tuotteet kun sisältävät hivenen silikonia, joten herkkä nahkani sai siitä aihetta moitteeseen.

Kattoikkuna toimi kuvauspaikkana, kun joka paikassa on niin pimeää. Huoh.

 Hoitoaineessa on käytetty rohtopurasruohon siemenistä puristettua öljyä, joka on hyvin gammalinoleenihappopitoinen. Se estää takkuuntumista.

Pidän purnukan yksinkertaisuudesta. Aivan tavallinen muovitörppö, jonka reunaa koristaa simppeli tarra. Jos olisin viitseliäs, voisin jopa käyttää purkkia uudelleen jollekin muulle tökötille.

En ole kuitenkaan löytänyt itselleni hyvää shampoota. Ja kyllä, olen kokeillut eri tuotteita apteekin hyllyltä kampaamoshampoihin, onnistumatta. Päänahkani on harvinaisen ongelmallinen. Olen liottanut sitä öljyissä, käynyt haudehoidoissa, pessyt pelkällä kosteusvoiteella (tämän neuvon sain joltain atoopikolta).. Aina jostain kutiaa, kuivuu, kiristää, rahisee. Ehkä hiusten vaalentaminen tai värjääminen pitäisi lopettaa tyystin, mutta siitä ilosta en aio luopua. Kahden kuukauden välein istahdan kampaajani käsittelyyn vaikka pistäisin likoon viimeiset roposeni. Tukkani juurikasvua vaalennetaan aina hitusen ja sitä en uskaltaisi edes yrittää kotona itse. Sitä paitsi, ostan vähillä rahoillani mieluummin palveluja kuin kotiin lisää krääsää. (Opettelen harkitsevaa ostamista, sillä kotimme on uhkaavan täynnä kaikkea turhaa.)

Mutta nyt, minä ja rahiseva (mutta silkkinen) pääni kuuntelemme tätä ja odotamme shampoovinkkejänne.
Ihanaa, talvista viikkoa murut!

Sunnuntaiaamuna

Sunnuntaisin keitän ison kupin kahvia ja kaadan sen kauniiseen kuppiin. Asetun sohvalle ja sujautan jalkani viltin alle lämpimään. Syön aamupalaani toista tuntia jokaista suupalallista kunnioittaen ja luen jotain, joka kirjoitettu ajatuksella ja kuvitettu taidolla. Satunnaisesti pesukoneen tai yhä nukkuvan murun kotoisat myllerrysäänet kantautuvat korviini.

Tiedän, että tukkani on likainen, kaupassa olisi käytävä ja sähköpostissa odottaa homma jos toinenkin. Mutta ei sen väliä. Juuri nyt täällä peiton alla kananmunavoileivän ja kuukausiliitteen kanssa on hyvä olla.

Vähän aikaa vielä.


On Sunday morning I like to make a big cup of coffee, crawl under the cozy wool blanket on my couch, savor my breakfast for hours and enjoy some good writing. Now and then I'll hear the low murmur of the washing machine or a sleepy someone as they turn lazily. I know I need to take a shower, go to the grocery store and answer my e-mails but right now I'm thoroughly enjoying my egg sandwich and magazine. So maybe I'll just stay here a little bit longer, ok?

-ioanna-

Lupauksia

Uudet alut virkistävät ihmeen lailla. Harva asia motivoi yhtä tehokkaasti kuin uusi työpaikka, asunto, kotikaupunki, opiskelupaikka tai siviilisääty. Syksyssäkin on usein uuden alun tuntua, kun lomat on vietetty ja useat harrastukset käynnistyvät jälleen. Mutta uusi vuosi on alkujen kuningas! Tammikuun ensimmäinen tuntuu joka vuosi uudelta mahdollisuudelta. Ihan kuin jokin kosminen ääni sanoisi kannustavasti: "No niin, otetaanpas uusiksi." Tunnetta vahvistaa myös tieto siitä, että minun lisäkseni moni muukin on päättänyt pistää ranttaliksi.

Lontoo viettää uutta vuotta vuonna 1955.

Uuden vuoden lupaukseni ovat olleet melko tyypillisiä: Urheilen! Laihdun vaatekoon! Opettelen puhumaan kreikkaa! Matkustan New Yorkiin! Kirjoitan elokuvakäsikirjoituksen! Leivon itse leipäni! Ostan vain kierrätettyjä vaatteita! Näen ystäviä useammin! Katson vähemmän televisiota! Luen Sodan ja rauhan! Ja niin edelleen. Noh, kirjoituspöydän laatikosta ei kohtausluetteloja löydy, Manhattan on yhä näkemättä, vedin aamulla ylleni henkkamaukan farkut enkä osaa nimetä yhtäkään Tolstoin klassikon hahmoista.

Väsyneet juhlijat lepäävät New Yorkin Grand Central Stationin rappusilla 1940.

Vaikka olen lupaukseni lähes poikkeuksetta rikkonut, ei uuden vuoden lupauksien tekemisessä sinänsä ole mitään vikaa. Onhan ihan toivottavaa, että ihminen haluaa parantaa tapojaan. Lupauksia on vain usein liikaa ja ne ovat vääränlaisia. Joskus sitä tulee tavoiteltua jotain yli-ihmisyyttä, koska olisi hienoa olla tietynlainen. Niinkuin esimerkiksi semmoinen, joka ei omista televisiota ja on siitä todella tyytyväinen eikä koe jäävänsä mistään paitsi vaan saavansa siitä ihan kauheasti, kun on aikaa toteuttaa itseään ja vaikka mitä. Ja sehän on ihan hienoa, jos niin kokee. Mutta minä henkilökohtaisesti rakastan katsoa televisiota, sekä laatusarjoja että hömppää. Saan siitä ihan hirveästi tyydytystä ja olen aina viihtynyt töllön äärellä. Lapsena pahin rangaistus, jonka äitini saattoi langettaa, oli tv-kielto (onneksi sentään sain opetuksellisista syistä katsoa Olipa kerran elämän). Niinpä en ikinä tule luopumaan telkkarintuijottelusta. Mitä sitä sellaisia sitten lupaamaankaan.

Uuden vuoden pusu.

Jotta jotain oikeasti saa joskus aikaan, pitää sitä jotain haluta oikeasti ja todella paljon. Eikä sekään yleensä riitä. Tavoitteiden eteen on myös jaksettava tehdä töitä. Ja niiden suurimpien haaveiden vuoksi todella paljon töitä.

Berliinin muuri uuden vuoden aattona 1989 – monta syytä juhlia.

Päättäväisenä minä kuitenkin tein pari lupausta vuodelle 2012. Aion tehdä töitä haaveitteni eteen (se todistetusti toimii!) ja nauttia vapaa-ajastani (nyt kun sitä taas on!). Oikeastaan nuo ovat mitä itsekkäimpiä lupauksia, sillä unelmien toteuttaminen ja nautiskeluhan ovat lempipuuhaani. Hyvä niin!

Mitä sinä lupasit itsellesi tänä vuonna?

January first is a great day to start fresh. This year I promised myself I'd work hard to achieve my dreams (it really does work!) and I would enjoy my spare time (now that I have some!). Basically I decided to selfishly spend more time doing stuff I love. 
What did you resolve?


ioanna


Kuvat / Pictures by Life