Lupauksia

Uudet alut virkistävät ihmeen lailla. Harva asia motivoi yhtä tehokkaasti kuin uusi työpaikka, asunto, kotikaupunki, opiskelupaikka tai siviilisääty. Syksyssäkin on usein uuden alun tuntua, kun lomat on vietetty ja useat harrastukset käynnistyvät jälleen. Mutta uusi vuosi on alkujen kuningas! Tammikuun ensimmäinen tuntuu joka vuosi uudelta mahdollisuudelta. Ihan kuin jokin kosminen ääni sanoisi kannustavasti: "No niin, otetaanpas uusiksi." Tunnetta vahvistaa myös tieto siitä, että minun lisäkseni moni muukin on päättänyt pistää ranttaliksi.

Lontoo viettää uutta vuotta vuonna 1955.

Uuden vuoden lupaukseni ovat olleet melko tyypillisiä: Urheilen! Laihdun vaatekoon! Opettelen puhumaan kreikkaa! Matkustan New Yorkiin! Kirjoitan elokuvakäsikirjoituksen! Leivon itse leipäni! Ostan vain kierrätettyjä vaatteita! Näen ystäviä useammin! Katson vähemmän televisiota! Luen Sodan ja rauhan! Ja niin edelleen. Noh, kirjoituspöydän laatikosta ei kohtausluetteloja löydy, Manhattan on yhä näkemättä, vedin aamulla ylleni henkkamaukan farkut enkä osaa nimetä yhtäkään Tolstoin klassikon hahmoista.

Väsyneet juhlijat lepäävät New Yorkin Grand Central Stationin rappusilla 1940.

Vaikka olen lupaukseni lähes poikkeuksetta rikkonut, ei uuden vuoden lupauksien tekemisessä sinänsä ole mitään vikaa. Onhan ihan toivottavaa, että ihminen haluaa parantaa tapojaan. Lupauksia on vain usein liikaa ja ne ovat vääränlaisia. Joskus sitä tulee tavoiteltua jotain yli-ihmisyyttä, koska olisi hienoa olla tietynlainen. Niinkuin esimerkiksi semmoinen, joka ei omista televisiota ja on siitä todella tyytyväinen eikä koe jäävänsä mistään paitsi vaan saavansa siitä ihan kauheasti, kun on aikaa toteuttaa itseään ja vaikka mitä. Ja sehän on ihan hienoa, jos niin kokee. Mutta minä henkilökohtaisesti rakastan katsoa televisiota, sekä laatusarjoja että hömppää. Saan siitä ihan hirveästi tyydytystä ja olen aina viihtynyt töllön äärellä. Lapsena pahin rangaistus, jonka äitini saattoi langettaa, oli tv-kielto (onneksi sentään sain opetuksellisista syistä katsoa Olipa kerran elämän). Niinpä en ikinä tule luopumaan telkkarintuijottelusta. Mitä sitä sellaisia sitten lupaamaankaan.

Uuden vuoden pusu.

Jotta jotain oikeasti saa joskus aikaan, pitää sitä jotain haluta oikeasti ja todella paljon. Eikä sekään yleensä riitä. Tavoitteiden eteen on myös jaksettava tehdä töitä. Ja niiden suurimpien haaveiden vuoksi todella paljon töitä.

Berliinin muuri uuden vuoden aattona 1989 – monta syytä juhlia.

Päättäväisenä minä kuitenkin tein pari lupausta vuodelle 2012. Aion tehdä töitä haaveitteni eteen (se todistetusti toimii!) ja nauttia vapaa-ajastani (nyt kun sitä taas on!). Oikeastaan nuo ovat mitä itsekkäimpiä lupauksia, sillä unelmien toteuttaminen ja nautiskeluhan ovat lempipuuhaani. Hyvä niin!

Mitä sinä lupasit itsellesi tänä vuonna?

January first is a great day to start fresh. This year I promised myself I'd work hard to achieve my dreams (it really does work!) and I would enjoy my spare time (now that I have some!). Basically I decided to selfishly spend more time doing stuff I love. 
What did you resolve?


ioanna


Kuvat / Pictures by Life