Iltaisin

Makkarimme on pieni "kolo". Kuulostaa varsin epäilyttävältä, mutta puutalot saattavat toisinaan olla hivenen hassusti rakennettuja. Kolomme on majamainen, sänky on lattialla ilman jalkoja, katto matala ja vino. Toiselle seinälle mahtuu onneksi pieni kirjahylly ja lamppu. Lamppu päälle, kirja käteen, rasvapurkit viereen. Olen kuin vanha mummo, rasvaan jalat, laitan villasukat jalkaan ja sitten siirryn käsiin. Käsien suojiksi laitan puuvillaiset hanskat. Olen kuivuvaa sorttia, siksi tällainen itsensä vuoraaminen ja mammautuminen.

Iltaisin suosin satukirjoja. Olohuoneen kirjahyllystä löytyy opuksien kirjo laidasta laitaan, mutta kolossa kaikki on monen asteen verran lapsellisempaa. Lapsellisuus on ihanaa ja niin usein kovin aliarvostettua! Se on sääli, sillä moni ihminen voisi olla paljon lähestyttävämpi, jos edessä ei olisi vakavaa ja vakuuttavaksi tarkoitettua kuorta. Mutta lapsellisuuskaan ei ole selviö, siitä pitää muistuttaa itselleen aika ajoin. Kaupungilla haahuillessani yritän ottaa katsekontaktia ja vaikka hymyilläkin ventovieraille silläkin uhalla, että näytän tyhmältä. Ja sekin, että aina pelkää näyttävänsä tyhmältä, ottaa itsestä palan pois. Tyhmyyttä uhaten, ihmiset!

Mutta siis, niihin kirjoihin. Lainasin Ioannalta mitä mainioimman kirjan. Se on Aapelin Vinski -kirja. Olen naureskellut ääneen yösydännä ja hykerrellyt nukahtaessani.

"Sinä päivänä oli aikainen kevät: aurinko paistoi, maa tuoksui märältä ja pienet linnut lauloivat vimmatusti eteläisissä maissa hankkiessaan lähtöä pohjolaan. Pojat tekivät polttolaseilla reikiä karvahattuihinsa, mikä oli aivan paikallaan. Muutamat tytötkin olivat ottaneet jo esille hyppynarunsa, mutta se piti panna heikäläisten haihattelun tilille. Eihän nyt toki vielä sentään niin pitkällä oltu keväässä.
Tämä kaikki kevät oli tapahtumassa Hömpstadin kaupungissa, josta kaupungista ei ole mitään muuta kuin hyvää sanottavana, ellei ota huomioon sitä, että siellä ihmiset puhuivat tarpeettoman paljon jonkun Silakan hinnasta ja niin sanotuista Vuokrista ja siitä, että kukkakaupan rouvan ei olisi pitänyt mennä uusiin naimisiin. Alle kymmenvuotias poika juoksi kaupungin laidasta laitaan viidessä minuutissa, ellei polvi sattunut olemaan kipeänä, ja peltiseppä Falckin pajassa oli jalalla poljettava ahjo ja neuvosmiehen pihassa kasvoi paratiisiomenia ja niin poispäin, niin että kyllä se oli kaikin puolin asuttava kaupunki tämä Hömpstad."

Iltarutiini-rasvani alkavat huveta. Tällä hetkellä käytössä olevat Bodyshopin hamppurasva jaloille ja tehorasva käsille vetelevät viimeisiään ja sitten on aika katsoa kylppärin kaappiin. Aion käyttää kaikki sinne kasautuneet purkit ennen kuin astelen kauppaan. Mutta palajan kyseisten tuotteiden pariin, kun kaapit on koluttu ja tyhjennetty, niin hyviä ne ovat.

Huh, alkoi väsyttää. Mutta vielä pitää olla reipas. Tänään ennen iltapuuhia on luvassa viinittelyä Ioannan ja Jannan kanssa Tintåssa. Jee ja ryyst!

  

Our bedroom is like a little "hole". It sounds kind of silly but wooden houses here in Port Arthur can be  strangely built. In the evenings I take a storybook, Bodyshop's handcream and footcream and go to bed to do my evening routines. I'm creamy, covered from tip to toe, when I start reading. We have a lot of different kinds of books, but the "hole" is full of children's books. It's healthy to be a little bit childish. Everyone should be a little less serious and have the courage to act silly. Now I'm reading Ioanna's book Vinski. It's lovely! Tonight I'm still gonna see Ioanna and our friend Janna and have a little bit of wine in Tintå. Fun! But after that, good night, sweetie pies!

-annu-