Shampanjaa! (ja sitä sushia)

Sain viime lauantaina ihanan vieraan. Yhteistä aikaa liikenee kaikista kiireistä johtuen nykyään harmillisen vähän, joten yritämme aina tavatessamme tehdä näkemisestämme juhlan. Kuurasin töllimme siistiksi ja tein, mitäs muutakaan kuin sushia. Punasin huulet ja suin koiran edustuskuntoon. Kop, kuului ovelta (ovikellomme ei ole toiminut viiteen vuoteen) ja siellä hän oli! Ja mitkä tuliaiset mukanaan! Kassista löytyi koiruudelle herkkuja läjittäin ja meille shampanjaa sekä tulppaaneja. Hykertelin, kuten kunnon kotirouvat tapaavat tehdä ja hain kannuja kukille ja laseja meille.

Ja nyt seuraa tunnustus. En ole koskaan maistanut shampanjaa. En ikinä, koskaan, milloinkaan, missään tilanteessa. Kuohuviiniä kyllä, mutta en shampanjaa. Pyörittelimme hetken silmiämme ja päivittelimme asiaa, kunnes ystäväni poksautti pullon auki ja sain korjata tämän suuren epäkohdan.

Ja ah, kuinka hyvää se olikaan! Pyöri suun joka kolkassa, pehmeästi, ilman mitään kulmia. Maku oli aistikas, tyylikäs ja hurmaava. Meillä oli niin lystiä! Hauskuuden pistän shampanjan sijaan meidän kunniaksemme, sillä hyvän ystävän seurassa on mainio olla vaikka olisi pannuun palaneen kahvikupposen äärellä Sastamalan huoltoasemalla. Mutta tohdin kuitenkin sanoa, että laadukkaat puitteet (onko kotimme laadukas? No jaa, kotoisaksi sanoisin) ja maistuvat kylkiäiset korostavat ystäväpitojen autuutta.

 Voiko sushia syödä ihan joka tilanteessa, minkä juoman seurassa tahansa? En odota kysymykseeni vastausta, sillä koska päässäni asuu sushivamma, vastaus on minulle vain ja ainoastaan kyllä. Annu, kyllä voi! Vammani kiljuu kallossani ja olen tyytyväinen. Koskaan ei ole vääryys rullailla tuota taivaallista ruokaa! Ja koskaan ei ole myöskään vääryys ahtaa kaikkea itseensä, jos vieras ei jostain syystä pidä sushista. Ystäväni sai rieskarullia syödäkseen, onneksi olin vääntänyt myös niitä tarjolle! Muutoin näky olisi ollut hieman vinksahtanut. Emäntä ahmimassa kaikkea tarjolle asettamaansa omaan suuhunsa, kurlaten muonat vieraan tuomalla juomalla alas.

Mulle..

.. ja sulle!

Ei kahvia, vaan soijaa.

Vaikka kotikekkeröintiä tuleekin harrastettua, en koskaan lopeta päivittelemästä sitä, kuinka hauskaa se on. Puhua maat ja taivaat läpi ihan rauhassa, parhaassa seurassa. Kun vielä saisin joskus toteutettua siskonpetikyläilyn, olisi kotoilu kaikessa loistossaan!

Ja voi, kuinka vihaan sanaa kotoilu. Mutta tyhmistä sanoista joskus toiste!

-annu-

My dear friend came to my house and we had a chance to spend some quality time together. We try to make our time special, because we don't see each other very often. This time my friend brought champagne and flowers. And also goodies for our dog. We were all very happy!

I have to confess something. I have never tasted champagne. Sparkling wine yes, but not champagne. But now I had a moment to fix this awful loss! And oh boy, it was good! So tasty, soft, sofisticated. I had made sushi (of course, what else would I do?) and tunarolls. We ate, drank and talked about everything. Friends, what would we do without them? Nothing, I say, nothing!

-annu-