Matottaa

Olen taas talsinut Nokian lattioita. Meillä on lapsuudenkodissani vielä vanhoja muovimattoja alakerta täynnä. Mihin ne ovat kaupoista ajan saatossa kadonneet, nuo naurettavat kuviot sinappisine väreineen? Muovimattojen kirjo on yhtä beigeä oksennusta, tylsää ja "ajatonta". Miksi ajattomuus on niin hyvä asia? Minusta se on etovaa. Aika, menneisyys, nykyisyys ja kaikki, hyviähän ne ovat. Myös muovimatoissa.

 

Me olemme olleet kovin kiireisiä ja hinkanneet jos jonkinlaisia kasarimattoja tässä lähiaikoina. Mutta sellaista se elämä joskus tuppaa olemaan, kiirettä ja touhua täynnä. Me olemme kaikki kohta mummoja ja pappoja, joten nyt on hyvä hetki pistää tuulemaan ja tehdä kaikkea mistä haaveilee. Mutta aina toisinaan on hyvä ottaa hetki ja tuijotella vaan. Vaikka niihin mattoihin.

Kohta on kesäkuu, murut! Ioanna ei käytä enää sukkiakaan, se on jo hyvä merkki suven saapumisesta! Ihanaa toukokuun loppua ja pus!

-annu-

Nigellan aistikas sitruunarisotto

Tutustuin ihanaan Nigella Lawsoniin vasta hiljattain kanavasurffailun tuloksena. Jollain akkainkanavalla näytettiin hänen kokkausohjelmaansa, jota jäin hypnoottisesti töllöttämään. Nigella näes rakastaa ruokaa oikein kirjaimellisesti. Hän hyväilee parsoja sensuellisti, hivelee kasvojaan timjamilla ja hieroo kalkkunaa kiihkeästi. Samalla hän kuvailee raaka-aineita aistikkailla adjektiiveilla joita hän maistelee hienostuneella korostuksellaan. Kokonaisuus on valloittava: Nigella on kuin keittoöseireeni, joka lumoaa katsojan tyystin. Ja reseptit, ne ovat helppoja ja toimivia! Tässä uusi suosikkini, joka on mukailtu alkuperäisestä:

Sitruunarisotto kahdelle

2 punasipulia
60 g voita
loraus oliiviöljyä
3 dl risottoriisiä
12 dl kasvislientä
puolikas hyvin pestyn luomusitruunan kuori ja mehu
2 tl rosmariinia
1 keltuainen
1 dl raastettua parmesania
4 rkl kuohukermaa
suolaa
valkopippuria

Jauha sipuli soseeksi tehosekottimessa (mun Magic Bullet on tähän mitä kätevin!). Kuumenna puolet voista, öljy sekä sipuli reilunkokoisella korkeareunaisella pannulla ja freesaa seosta noin 5 minuuttia. Kuumenna kattilassa kasviliemi ja pidä se kiehuvan kuumana. Mittaa riisit pannuun ja sekoita hyvin, kunnes kaikki jyvät ovat saaneet rasvakylvyn. Kaada kauhallinen lientä riisin joukkoon ja sekoita kunnes neste on imeytynyt. Jatka, kunnes riisi on kypsää (pureskeltavan pehmeää). Reseptissä luki litra vettä, minä käytän aina enemmän, joten tarkkaile kypsyyttä. Mausta risotto sitruunankuorella ja rosmariinilla. Vatkaa munankeltuiainen, sitruunamehu, kerma, parmesaani ja pippuri pienessä kulhossa. Ota kypsä risotto liedeltä ja lisää siihen munaseos, loput voit ja suolaa maun mukaan. Tarjoile parmesanraasteen kera esimerkiksi salaatin kanssa. Nauti kaikin aistein!

I'm in love with Nigella Lawson. I adore her almost as much as she worships food. Listening and watching her is hypnotising: she fondles, tickles and rubs the ingredients, gets really excited about flavours and describes everything with mouthwatering naughty detail in a polished accent. To top it all off, her recipes are easy and delicious. Her lemon risotto is my new favourite. Try it out and enjoy with all senses!


-ioanna-

Inspiraatiota Pohjois-Karjalasta

Joensuussa käydessä kannattaa poiketa keskustan Taitokortteliin, joka sijaitsee torin laidalla. Kortteliin on koottu useita pikkukauppoja, jotka myyvät suomalaisia käsitöitä ja designia sekä kaikenlaista muuta ihastuttavaa tavaraa. Paikalla on myös suloinen pikkuinen kahvila, jossa voi käydä vaikkapa karjalanpiirakalla.

Vierailin matkallani myös Puu-Nurmeksessa, joka sijaitsee kauniilla harjulla Pielisen ja Nurmesjärven välissä Nurmeksen keskustassa. Ilma oli harmaa ja kurja, mutta voin kuvitella, miten ihana paikka on kesällä auringonpaisteessa koivujen vihertäessä. Alueella on yhä voimassa Julius Basilierin suunnittelema ja Venäjän tsaarin 1897 vahvistama asemakaava palosolineen ja koivuistutuksineen. Talot ovat hirsirakenteisia ja vuorattu laudoilla, pääosin 1880-luvun ja 1930-luvun väliseltä ajalta. Onnekseni pääsin piipahtamaan yhdessä kodissa ja voi miten ihana koti se olikaan! Tässä muutamia yksityiskohtia talosta:

Ihana lankkulattia.

Vanha hammaslääkärin vällinekaappi. 

Kirppislöytö.

Yksi reissun kohokohdista oli vierailu Outokummun Vuonosahon maatilaalla. Vuodenaika ei ollut mitä parhain, mutta pääsin tutustumaan tilajäätelön tekoon. Tilan emäntä aloitti jäätelönteon pari vuotta sitten Maatalon jäätelö -tuotenimikkeen alla. Jäätelöt ja jogurtit valmistetaan käsityönä oman tilan lehmien maidosta sekä maakunnan karjoista ja muista antimista aina kun mahdollista. Makuja on perinteisestä mintusta, suklaasta ja mansikasta aina erikoisuuksiin asti. Olut-, Baileys-, terva- ja hunajajäätelö kuuluivat eksoottisimpiin lajikkeisiin. Vuonoksen jäätelöä saa tilan lisäksi kaupoista ja ravintoloista kautta Pohjois-Karjalan mutta pääkaupunkiseudullakin herkkua myydään valikoiduissa myymälöissä. Kannattaa ehdottomasti kokeilla, piimäjäätelö tuoreilla mustikoilla on parhaimpia jätskejä, joita olen koskaan syönyt. Oikeasti.

Kookosta ja piparkakkua...mmmm... 

Tässä tehdään jäätelöä. Tuo tonkka on noin satavuotias.

Kesällä Vuonosaholla on kuulemma tällaista.

Isäntäperheen suosikkimaku.

Punaherukkaa, mansikkaa, vadelmaa.

During my trip to North Karelia I got the chance to visit the arts and crafts city block Taitokortteli in Joensuu, a beautiful old wooden house in Nurmes and a farm in Outokumpu that makes ice cream out of milk from their own cows, Vuonoksen jäätelö. What an inspiring trip!

-ioanna-

Raivottaren tarina

Pääsin ihanaiseen Leenaelinaan lepuuttamaan hermojani viime perjantaiksi ja lauantaiksi. Koko viikko oli ollut yhtä aamuheräämistä (kello viiden herätys on ehkä pahinta mitä tiedän) ja kiukuttelua, joten tuuraaminen Leenaelinassa oli virkistävää tavaroiden hiplailua ja myyjättärenä oloa.

Mutta vielä siihen aamuheräämiseen. Miten sen voisi edes oppia? Olen niinkin hölmö ihmislapsi, että iltaisin en malta mennä nukkumaan, oli herätys milloin tahansa. Maapallomme sorsii illanvirkkuja! En voi olla ainoa ihminen tässä maailmassa, jonka mieli ja keho vain eivät pysty toimimaan aiemmassa rytmissä. Noustaan vastarintaan! Nukutaan pommiin! Mennään yökkäreissä töihin ja virastoihin osoittamaan kapinaamme! Ja kolistellaan illat läpeensä keittiössä, pestään pyykkiä ja imuroidaan! Laulaakin saa, pianon soitosta puhumattakaan! Ja vessan vetämistä suosittelen erityisesti kerrostalossa asustaville!

No niin. Olen kaiketi vieläkin hieman kiukkuinen ja raivona. Joskus raivo pakkautuu yhteen päivään tai viikkoon. Paha tuuli ei ota lähteäkseen ja kaikki ärsyttää. Miksi taas niin?

Ajattelin paneutua itseni tutkimiseen oikein toden teolla. Koska olen perusluonteeltani iloinen, niin eihän se hymyn kare voi totaalisesti naamavärkistäni kadota? Mihin se siis on mennyt? Ja mikä ilon pois ajanut? Olen suurten kysymysten äärellä. Toivon, että kiukkuni johtuu vain rahasta, eikä mistään suuremmasta huolesta, joka piileskelee sisuksissa. Haluan ajatella, että raha ei määrittele minua ja olotilaani ikuisesti. Ainainen tavaran tavoittelu onkin laskenut "listallani" (määrittelemätön sana, jonka ehkä tajuatte) huomattavan alas, huomaan tarvitsevani vähemmän, haluavani mieluummin vanhaa kuin uutta. Mutta ne laskut. Nekin pitäisi maksaa.

Ihanainen ukkelini puurtaa merillä ja on antanut minulle vapauden "toteuttaa itseäni" (kuulostaa huovuttamiselta). Koska laskupino lankeaa armottomasti hänen harteilleen, koen sekä suurta kiitollisuutta, mutta myös syyllisyyttä. Olen aina ollut kova tekemään töitä ja osallistumaan tasapuolisesti kaikkiin kuluihimme. Voiko se, että olen ikään kuin altavastaaja, olla osasyy kiukkuuni? Kun ajattelen, että minun pitää todistella kaikille tekemisieni tärkeyttä, joita vielä ei voi rahassa mitata? Miksi mietin niin? Miksi juuri itse syyllistyn rahan kautta ajattelemiseen, enkä ole vain kiitollinen tästä mahdollisuudesta? Joskus tilanne toivottavasti on vielä toisinkin päin ja ukkelini saa soitella kitaraansa mielin määrin minun ansaitessa elantomme.

Huh, tulipa avauduttua. Mutta nyt niitä Leenaelinassa napsimiani kuvia! Käykää, hyvät ihmiset siellä! Putiikki löytyy Maariankadulta!

-annu-

 

I have had such a hard time! I have been so angry and I have been wondering why. Is it because I had to wake up last week at five on every morning? It was absolutely awful, I hate early mornings. But I think my anger comes from somewhere else. 
My dear husband let's me to make my dream's come true. That means he has to earn allmost all of our money. I feel grateful but also underdog. I like to work and to share all our bills, but now it is kind of impossible. So why can't I just relax and do my best? Hopefully my dreams will grow and give us our living so my husband can also relax and make music. 
Go to visit Leenaelina! It is the cuties shop in Maariankatu! All of the picture's are from there, when I had a chance to work there for two days!
-annu-

Hyveitä ja paheita Joensuussa

Kaväisin muutama viikko sitten Pohjois-Karjalassa työmatkalla. Olen joskun lukioikäisenä viettänyt viikonlopun Kesälahdella kaverin mökillä, mutta sen enempää en ollut Karjalaa ennen tätä visiittiä nähnyt ja kokenut. Reissattua tuli Joensuussa, Nurmeksessa ja Outokummussakin ja mielelläni olisin jäänyt tutkimaan seutua enemmänkin. Parasta ja ehdottomasti omaleimaisinta Pohjois-Karjalassa olivat ihmiset – kaikki paikalliset olivat ystävällisiä, lämpimiä ja vieraanvaraisia. Tunnelma oli ihanan ihmisläheinen, pohjoiskarjalaiset todella pitävät huolta toisistaan ja auttavat aina kun voivat. Ihastuttavan leppoisa murre lisää osaltaansympaattista ilmapiiriä. Osaisin kuvitella viihtyväni pohjoiskarjalaisissa maisemissa pitkäänkin!

Ensimmäisenä päivänä kävimme lounaalla Joensuun keskustan kävelykadulla sijaitsevassa Hyve & Pahe -kahvilassa. Tunnelmallisessa yläkerrassa toimi lounaskahvila (ilmeisesti se hyve-puoli), jossa oli tarjolla keittoa sekä wokkia ja salaattia buffetpöydän antimista. Wokkiin sai kauhoa kasvikset seisovasta pöydästä mielensä mukaan, mikä oivallus! Salaatti punnittiin ja maksettiin painon mukaan. Valinnanvaraa oli paljon ja raaka-aineet herkullisia. Suosittelen lounaalle tai alkuillan ruokapaikaksi, täältä saa myös viiniä!

Alakerran kahvila oli vastuussa paheellisuudesta. Koreat kakut, muhkeat piiraat, kookkaat keksit, seudun jäätelöt, kahvit, teet, kaakaot ja muut herkut houkuttelivat tiskille. Valitettavasti en ehtinyt makeita makupaloja kahvilassa maistaa, mutta kun seuraavan kerran Joensuuhun päädyn, aion varmasti korjata tilanteen.

Lisää pohjoiskarajalaisia tunnelmia luvassa. Aurinkoista sunnuntai-iltaa murut!

I visited North Karelia recently, and boy did I enjoy my time there! The best part were the people – North Karelians are genuinely friendly, inviting, helpful and lovely. I'm pretty sure I'd enjoy staying in the East for a longer time. On my first day I had lunch at Hyve & Pahe cafe (the name means virtue & vice) in the center of Joensuu. Upstairs served food: soup, salad or wok. The buffet table was amazing and the food was great! Downstairs was a traditional cafe with cakes, pies, cookies, coffee, tee, hot chocolate etc. Everything looked delicious, but unfortunately I didn't get a chance to try them out. Next time, definitely! Stay tuned for more North Karelian goodness!


-ioanna-

Herttoniemen pihakirppis

Helsingin Herttoniemessä järjestettiin edellisviikonloppuna jokavuotinen pihakirppispäivä ja tällä kertaa pääsin jopa paikan päälle. Ilma oli upea ja tunnelma ihastuttava! Liikkeellä oli todella paljon ihmisiä ja paikalliset olivat pystyttäneet myyntipisteitä, kahvioita ja grillejä pitkin poikin vanhaa Herttoniemeä. Penkoessa pöytiä ja rekkejä sai samalla ihailla pihoja ja taloja, kuulla tarinoita kaupunginosasta ja nauttia livemusiikista! Ensi lauantaina Helsingissä järjestetäänkin Siivouspäivä-tapahtuma, joka tekee koko kaupungista pihakirppiksen, viikonloppuna kannattaa siis ehdottomasti olla liikkeellä jos pääkaupungissa sattuu silloin luuraamaan. Näitä lisää!

Tällä pihalla myytiin vaatteita ja asusteita.

Grillillä kävi vilske.

Vappu oli keksinyt loistavan bisnesidean.

Äiti tekee löytöjä.

Bändi viihdytti shoppailijoita.

Koira säesti saksofonia ulisemalla.

Perheautossa oli kaksi turvaistuinta.

Lasten kahvilalla oli pitkä jono, aamukahvi kävi kaupaksi. 

Herttoniemessä oli paljon sympaattisia taloja.

Herttoniemi arranged their yearly yard sale day a few weeks back. The weather was lovely and there were a lot of people selling old stuff, holding cafes, playing music and walking the streets. It was wonderful! Old Herttoniemi is really idyllic and it was great to meet new people, hear stories and do some treasure hunting in the sunshine. Helsinki is holding Cleaning Day – a yard sale across the city –next Saturday, so if you're there, you should definitely take a stroll!

-ioanna-

Vappu!

Vappupiknik on yksi vuoden kohokohdista. Se on kevään juhlaa ja ystävien. Silloin kymmenet kaverit kerääntyvät Turun Vartiovuorenmäelle herkuttelemaan ja viettämään upeaa kevätpäivää hyvässä seurassa. Me Annun kanssa yleensä vietämme vappuaaton keittiössä, sillä vappupäivän piknik on koko juhlan juju. Seurueemme on jopa kruunattu Vartiovuorenmäen parhaaksi piknikiksi kahdesti, valitettavasti tänä vuonna tuomaristo ei koskaan edes vieraillut vilteillämme. Niinpä julistimme itse itsemme voittajiksi ja juhlimme kuplivalla! Poks! Tässä ihanan Paun nappaamia vapputunnelmia, tänä vuonna teemamme oli meri. Kenties ensi vuonna näemme mäellä?

One of the highlights of my year is always May Day (Finnish Labour day). It's a celebration of spring and good friends. It's when all our friends gather at Turku's Vartiovuorenmäki to eat and drink and spend the lovely spring day in great company. On April 30th Annu and I usually spend the evening in the kitchen because as far as we're concerned, the May 1st picnic is the whole point of the celebration. Actually, our party has won Best Picnic twice! Unfortunately this year the jury never even visited our blanket. But we didn't let that bother us, instead we declared ourself winners and popped the sparkling wine! So here are some pictures of our day taken by the lovely Pau. Maybe we'll meet you at Vartiovuorenmäki next year?

-ioanna-