Matottaa

Olen taas talsinut Nokian lattioita. Meillä on lapsuudenkodissani vielä vanhoja muovimattoja alakerta täynnä. Mihin ne ovat kaupoista ajan saatossa kadonneet, nuo naurettavat kuviot sinappisine väreineen? Muovimattojen kirjo on yhtä beigeä oksennusta, tylsää ja "ajatonta". Miksi ajattomuus on niin hyvä asia? Minusta se on etovaa. Aika, menneisyys, nykyisyys ja kaikki, hyviähän ne ovat. Myös muovimatoissa.

 

Me olemme olleet kovin kiireisiä ja hinkanneet jos jonkinlaisia kasarimattoja tässä lähiaikoina. Mutta sellaista se elämä joskus tuppaa olemaan, kiirettä ja touhua täynnä. Me olemme kaikki kohta mummoja ja pappoja, joten nyt on hyvä hetki pistää tuulemaan ja tehdä kaikkea mistä haaveilee. Mutta aina toisinaan on hyvä ottaa hetki ja tuijotella vaan. Vaikka niihin mattoihin.

Kohta on kesäkuu, murut! Ioanna ei käytä enää sukkiakaan, se on jo hyvä merkki suven saapumisesta! Ihanaa toukokuun loppua ja pus!

-annu-