Koirat kupilla

Kotiseuturakkauteni pääsi taas aivan uudelle tasolle, kun lähdin koiruuden kanssa päiväretkelle Tampereelle. Kyseessä oli mitä hauskin juttukeikka ja kohteena tamperelainen koirakahvila Vainu. Että voikin pirkanmaalaisilla koirilla olla paremmin kuin muilla haukuilla kaiketi koko valtakunnassamme! Oma kahvila! Ja siellä oma piskien tiski täynnä herkkuja! Vilja oli automatkasta hieman stressaantunut, mutta koiramuonien äärellä oli jo hauskempaa. Uusia tuttavuuksiakin tuli, joivat vettä samasta kupista.

Jännitystä ilmassa ja askelissa. Oi, Tampere!

Naureskelen helposti ja hieman liikaakin, joten olihan se tällaiselle humoristille huvittavaa hommaa seurata nelistäjiä tiskillä ja asiakastiloissa. Koirat nuuskivat toisiaan ja omistajatkin rupattelivat, tunnelma oli mukavalla tavalla välitön. Mitä kaikkea voisimmekaan oppia lapsilta ja elukoilta! Vilpitöntä uteliaisuutta ilman sen suurempaa kyräilyä!

Mä otan ton ja ton ja ton, Vilja valkkasi kielellä.

Seinässä oli koira.

Ja vessassa myös.

Koruja, takkeja, pesuaineita, huiveja.. Me ostimme pikkarit.

Matkalla kahvilalta takaisin auton luo tuli vastaamme mitä mielenkiintoisin yllätys; koirankakkapussivehje! Eli peltinen pömpeli, mistä unohtaja-Ulla saa napata pussin koiransa jätöksiä varten. Nerokasta! Pussin unohtaneen ei enää tarvitse noukkia häpeänpuna kasvoillaan sontaa millä tahansa paperirutulla, joka taskusta löytyy. Tai siis, Turussa täytyy, mutta Tampereella ei. Mikä vääryys ja katkeruuden sointi!
Koirakahvilaa ja pussipömpeliä kaivaten,
annu

 

I went to Tampere with my little dog. We wanted to visit a new dogcafe, Vainu. It was such a funny place! Full of dogs and things to eat, for humans as well as for dogs. We ate lot's of goodies and felt happy. Hopefully we are going to have our own doggycafe in Turku as well.