Raivottaren tarina

Pääsin ihanaiseen Leenaelinaan lepuuttamaan hermojani viime perjantaiksi ja lauantaiksi. Koko viikko oli ollut yhtä aamuheräämistä (kello viiden herätys on ehkä pahinta mitä tiedän) ja kiukuttelua, joten tuuraaminen Leenaelinassa oli virkistävää tavaroiden hiplailua ja myyjättärenä oloa.

Mutta vielä siihen aamuheräämiseen. Miten sen voisi edes oppia? Olen niinkin hölmö ihmislapsi, että iltaisin en malta mennä nukkumaan, oli herätys milloin tahansa. Maapallomme sorsii illanvirkkuja! En voi olla ainoa ihminen tässä maailmassa, jonka mieli ja keho vain eivät pysty toimimaan aiemmassa rytmissä. Noustaan vastarintaan! Nukutaan pommiin! Mennään yökkäreissä töihin ja virastoihin osoittamaan kapinaamme! Ja kolistellaan illat läpeensä keittiössä, pestään pyykkiä ja imuroidaan! Laulaakin saa, pianon soitosta puhumattakaan! Ja vessan vetämistä suosittelen erityisesti kerrostalossa asustaville!

No niin. Olen kaiketi vieläkin hieman kiukkuinen ja raivona. Joskus raivo pakkautuu yhteen päivään tai viikkoon. Paha tuuli ei ota lähteäkseen ja kaikki ärsyttää. Miksi taas niin?

Ajattelin paneutua itseni tutkimiseen oikein toden teolla. Koska olen perusluonteeltani iloinen, niin eihän se hymyn kare voi totaalisesti naamavärkistäni kadota? Mihin se siis on mennyt? Ja mikä ilon pois ajanut? Olen suurten kysymysten äärellä. Toivon, että kiukkuni johtuu vain rahasta, eikä mistään suuremmasta huolesta, joka piileskelee sisuksissa. Haluan ajatella, että raha ei määrittele minua ja olotilaani ikuisesti. Ainainen tavaran tavoittelu onkin laskenut "listallani" (määrittelemätön sana, jonka ehkä tajuatte) huomattavan alas, huomaan tarvitsevani vähemmän, haluavani mieluummin vanhaa kuin uutta. Mutta ne laskut. Nekin pitäisi maksaa.

Ihanainen ukkelini puurtaa merillä ja on antanut minulle vapauden "toteuttaa itseäni" (kuulostaa huovuttamiselta). Koska laskupino lankeaa armottomasti hänen harteilleen, koen sekä suurta kiitollisuutta, mutta myös syyllisyyttä. Olen aina ollut kova tekemään töitä ja osallistumaan tasapuolisesti kaikkiin kuluihimme. Voiko se, että olen ikään kuin altavastaaja, olla osasyy kiukkuuni? Kun ajattelen, että minun pitää todistella kaikille tekemisieni tärkeyttä, joita vielä ei voi rahassa mitata? Miksi mietin niin? Miksi juuri itse syyllistyn rahan kautta ajattelemiseen, enkä ole vain kiitollinen tästä mahdollisuudesta? Joskus tilanne toivottavasti on vielä toisinkin päin ja ukkelini saa soitella kitaraansa mielin määrin minun ansaitessa elantomme.

Huh, tulipa avauduttua. Mutta nyt niitä Leenaelinassa napsimiani kuvia! Käykää, hyvät ihmiset siellä! Putiikki löytyy Maariankadulta!

-annu-

 

I have had such a hard time! I have been so angry and I have been wondering why. Is it because I had to wake up last week at five on every morning? It was absolutely awful, I hate early mornings. But I think my anger comes from somewhere else. 
My dear husband let's me to make my dream's come true. That means he has to earn allmost all of our money. I feel grateful but also underdog. I like to work and to share all our bills, but now it is kind of impossible. So why can't I just relax and do my best? Hopefully my dreams will grow and give us our living so my husband can also relax and make music. 
Go to visit Leenaelina! It is the cuties shop in Maariankatu! All of the picture's are from there, when I had a chance to work there for two days!
-annu-