Sen pituinen se

Tämä on blogimme viimeinen postaus.
Onpa dramaattista. Onneksi syyt eivät juurikaan ole.

Tapahtui kerran vahingossa todella tapahtui kerran vahingossa – vailla rakennetta ja suuntaa, ilman sen suurempaa suunnitelmallisuutta. Kun Bossaliina suljettiin, halusimme jatkaa yhdessä tekemistä ja mukavien asioiden jakamista. Olemme nauttineet blogin pitämisestä suunnattomasti, mutta ajan ja johdonmukaisuuden puute painaa (kunnon kamerasta tai kuvaus- ja kuvankäsittelytaidoista puhumattakaan). Käytännön syistä blogista on tullut ennemmän jaettu kuin yhteinen projekti eikä se koskaan ollut tarkoituksemme.

Syksy on ollut vaikea ja tuonut mukanaan suuria suruja ja pieniä iloja. Vaikka ikävät uutiset ympäröivät, on tilanteessa jotain hyvääkin: silloin omat arvot ja haaveet selkeytyvät. Tiedämme tarkemmin, mitä todella haluamme ja mitä meidän on tehtävä tavoitteet saavutettavaksemme. Alamme myös vihdoin ymmärtämään, miten aika toimii. Lähinnä, että sitä on liian vähän ja se kulkee liian nopeasti ja siksi emme yksinkertaisesti pysty kaikkeen. "You can do anything, but you can't do everything," joku fiksu joskus sanoi.



Joten toistaiseksi tiemme erkanevat, mutta toivottavasti tapaamme jälleen. Niinpä sanomme hyvästin sijaan näkemiin.

Näkemiin ja kiitos.

Pus!
ioanna & annu

PS. Jos hyvät reseptit, kauniit asiat ja kivat jutut kiinnostavat, voit seurata meitä Pinterestissä nimillä Ioanna M. ja Anna-Mari Taipalus.


This is our last post. We've enjoyed this blog, but it's time to concentrate on achieving big goals now. We hope it's not goodbye so we're switching our farewells to an "Until we meet again friend!". And thank you for the ride. It's been a blast.

ioanna & annu

PS If you're interested in delicious recipes, beautiful things and fun stuff, you can find us on Pinterest as Ioanna M. and Anna-Mari Taipalus!

Kevyet öljylatvat

Kesä tekee aina hieman tepposiaan hiuksille. Omat suortuvani ovat ainakin vaalennetuilta osioilta saaneet hieman liikaa paistetta ja se tuntuu karheudessa.

Sorruin kaupan hiusöljyyn. Perusmarketissa niitäkin on pitkä liuta, mutta valitsin omani pelkästään hinnan perusteella. Eli halvin, Schwarzkopfin Gliss Ultimate Oil Elixir lähti mukaani. Hintaa putelilla oli noin seitsemän euroa.

Mikään litku tuskin voi tehdä valmiiksi kärsineelle hiukselle täydellistä korjausta, mutta ainakin hius saisi edes vähän tukea ja ryhtiä, eikä välttämättä katkeilisi niin hanakasti.

Edellisen illan kampaus aukesi öljyn avulla helposti ja hiukset saivat vahvuutta, olematta kuitenkaan limaiset tai raskaat. Ja tuoksukin on miellyttävä. Suosittelen marraskuiseen päähän, kun tuisku tuivertaa tukan alamaihin ja kutreilleen haluaa ihanan kiillon.

I bought Schwarzkopfs Gliss Ultimate Oil Elixir to give my hair more shine and health. And that's what it did! 

-annu-

Eteisen laukkuseinä

Asumme pienessä puutalossa Portsan reunalla. Eteisemme on kapeä rappukäytävä. Säilytystilaa tai varastoa ei ole, joten tavaroiden säilyttäminen on haastavaa.

Meillä oli Retrobotissamme laukut seinällä. Siitä niitä oli kätevä katsella ja valita lempparinsa. Sama idea kotiutui myös meidän eteiseemme, keltaisena versiona.

Tarvittiin vain pieni puteli maalia, suti, koukkuja ja vasara. Niin, ja niitä laukkuja.

Naulat hakkasin rappusten mukaisesti.

I have bags everywhere and not enough space to preserve them. I decided to paint hooks and hammer them to our hallways wall, so I could put my bags on them. Easy and fun!

-annu-

Valopalloköynnös

Tilasin Sähkötalon verkkokaupasta valot. Ne ovat virallisesti ulkovalot, mutta tokihan ne sisälläkin viihtyvät. Niitä löytyi monessa värissä ja nyt himottaisi ostaa lisää. Vessaan, eteiseen, yläkertaan.. Valomania!

I bought lights! Welcome you stupid winter!

-annu-

Kilpailu: Voita liput TIP-Festiin!

Onneksi Turussa järjestetään pimeänäkin vuodenaikaina hauskoja tapahtumia, kuten kansainvälinen Nukketeatterijuhla TIP-Fest, joka viihdyttää Turussa tällä viikolla jo neljättä kertaa. Neljän päivän aikana tarjolla on toistakymmentä esitystä: euroopalaista ammattinukketeatteria lapsille ja aikuisille niin suomeksi, englanniksi kuin ilman sanojakin. Lisäksi juhlien alla aiheeseen voi sukeltaa mm. työpajoissa ja seminaareissa. Hauskaa, eikö?

Mutta, ei siinä vielä kaikki. Saimme nimittäin piletit arvottavaksi, joten otahan osaa niin voit voittaa kaksi lippua valitsemaasi näytökseen! Mukavaa, vai mitä?

Alastalon salissa esitetään lauantaina. Kuva / Photo Sami Perttilä

Voittaaksesi liput, toimi näin:

1. Valitse elokuva, kirja tai tarina, jonka haluaisit nähdä esitettävän nukketeatterina.

2. Osallistu arvontaan jättämällä ehdotuksesi sekä sähköpostiosoitteesi keskiviikkoon 13.11. klo 17 mennessä kommenttina tähän postaukseen TAI lähettämällä ne meilitse osoitteeseen tapahtuikerranvahingossa@gmail.com

Suoritamme arvonnan nostamalla nimen hatusta keskiviikkoiltana 13.11. Voittajalle ilmoitamme sähköpostitse asiasta heti saman tien. Lisätietoja tapahtumasta myös Facebookissa.

Onnea kaikille osallistujille!

Ranskalainen Kamikaze pohtii väkivaltaa. Kuva / Photo Jean Henry

Would you like to win tickets to the International Puppetry Festival TIP-Fest? Just pick a story (movie, book etc.) that you'd like to see as a puppet show and let us know, together with your e-mail address, by leaving a comment or via e-mail ( tapahtuikerranvahingossa@gmail.com ) by Wednesday November 13th. Good luck!

-ioanna-

PS Palkintoliput tarjosi tapahtumajärjestäjä Aura of Puppets. / The prize tickets were offered to us by the event organizer Aura of Puppets.

Polaroideja kännykästä

Hoksasin valokuviani siivotessani, ettei minulle ole opiskeluajoilta juurikaan otoksia kertynyt, sillä en silloin pokkarikameraa omistanut. Harmillista. Nykyään kuvia tulee räpsittyä paljon, mutta valtaosa unohtuu koneelle. Ei enää! Latasin Printic-sovelluksen puhelimeeni ja nyt voin tilata luurini kuvista Polaroid-tyyppiset tulosteet helposti ja nopeasti. Kuvat maksavat postikuluineen korkeintaan 80 senttiä kappale (riippuu tilausmääristä) ja ne saapuvat muutamassa päivässä. Hauskaa! Näitä on mukava katsella ja antaa vaikka kaverille muistoksi.

Ever since my smartphone, I've been taking a lot of pictures. As much as I enjoy having photos, they tend to get forgotten in my computer. But no more! I downloaded the Printic-app and now I can order Polaroid-type prints from my phone. Delivery only takes a few days and the pictures cost about 80 cents a piece including shipping. These are fun to look at and give to friends. I'm so pleased!

-ioanna-

Salsa

Vein illanviettoon pikkusuolaisia sekä kotitekoista guacamolea ja salsaa. Olen aina rakastanut mössöjä ja onnekseni niitä on todella helppo itse valmistaa. Kun kerran on itse tehnyt hummusta, tapenadea tai muita sotkuja, ei tulisi enää mieleenkään ostaa niitä valmiina. Kotitekoinen salsa on raikkaiden ja terävien makujen ilotulitus. Oikeasti. Kokeile vaikka.

Salsa

3 kypsää tomaattia

kourallinen korianteria

1 punasipuli

1 valkosipulin kynsi

1/2 chilipalko

1/2 limen mehu

suolaa

pippuria

Hienonna tomaatit ja korianteri karkeaksi hakkelukseksi ja mausta limemehulla, suolalla ja pippurilla. Halutessasi voit valuttaa tomaattisilpun, ennen kuin sotket sen muihin aineisiin. Tarjoile esim. tortillasipsien tai juustotäytteisten paahdettujen juustotortillojen kera.

Homemade salsa is so delicious! Just chop up and combine 3 tomatoes, 1 onion, a handful of cilantro, 1 clove of garlic and 1/2 a chili. Add in lime juice (about 1/2 lime), salt and pepper. 

-ioanna-

Lihaton lokakuu maistui

Kuvan otti / Photo by Pau

Nyt on lihaton lokakuu vietetty ja olen kokeiluun erittäin tyytyväinen.

Ensinnäkin, asenteellisesti lihattomuus osoittautui helpommaksi kuin osasin arvatakaan. En kaivannut lihaa laisinkaan ja mitä pidempään olin lihaa syömättä sitä vähemmän minun teki sitä mieli. Söin lihaa hiukan kerran, kun en kylässä halunnut heittäytyä vaikeaksi. Kalaa ja äyriäisiä söin enemmän kuin tavallisesti.

Kotitekoinen salsa on niin hyvää!

Käytännössä lihattomuus vaati tavallista enemmän vaivaa ja tyytymistä. Anna kuin selitän. Suuri osa helpoista arkiruoistamme sisältää lihaa (makaronilaatikko, kinkkukiusaus, lihapullat, kanafileet yms.). Vaikka en liha-aterioita ikävöinyt, kasvisvaihtoehtojen keksiminen, etsiminen ja tekeminen vaati aluksi aikaa. Toki mitä enemmän kasvisruokia valmistaa, sitä enemmän reseptiikkaakin kertyy, joten ongelma on alku aina hankalaa -osastoa. Liian usein kävi kuitenkin niin, että keitin hätäpäissäni pastaa, jonka päälle viskelin sitten milloin mitäkin kasviksia ja juustoa. Harmikseni on myös todettava, että lokakuussa keittiössämme valmistettiin aika usein kaksi eri illallista, sillä mies ei kasvispöperöistäni intoutunut.

Tyytyminen liittyy ulkona syömiseen, sillä vaihtoehtojen niukkuus yllätti monessa paikkaa. Miksi ihmeessä ravintolan ainoa kasvispizza on tomaatti-mozzarella? Miksei hampurilaisvaihtoehtoihin kuulu lihaton burgeri? Missä kasvistapakset? Pariin otteeseen paikka valikoitui kasvis- ja kalaruokatarjonnan perusteella.

Palak paneer

Lihattomuus todisti sen, mitä olen epäillyt jo pidempään: liha ei ole ystäväni. En ole koko kuukautena kärsinyt turvotuksesta tai muista vatsaongelmista. Olen myös kokenut olevani pirteämpi kuin lihansyöjänä. Lisäksi ihoni voi huomattavasti paremmin ja finnit ovat hävinneet naamastani lähes tyystin. Toki näihin asioihin vaikuttaa moni muukin asia, joten en voi olla täysin varma, että muutokset johtuvat juuri lihattomuudesta. Olen esimerkiksi lopettanut ihonhoitotuotteiden käytön kasvoillani, joten finnittömyys saattaa myös liittyä siihen.

On ollut todella ilahduttavaa voida hyvin niin helposti. Moni kärsii gluteenista ja minuakin on usein yllytetty lopettamaan viljojen käyttö. Hiilarittomuustrendi on vain lisännyt lihansyöntiä ympärilläni, ja olen minäkin atkins-tyyppistä diettiä joskus kokeillut. Mutta leipä ja pasta eivät minua koskaan ole kohdelleet kaltoin, toisin kuin ne tuskalliset atkins-viikot. Lihattomuus sen sijaan tuntuu hyvältä ja hyvältä tuntuminen on huojentavaa.

Pizzakolmiot

Ja mitä nyt? Ryntäänkö lihatiskille vai testaanko seuraavaksi veganismia? Tuskinpa kumpaakaan. Aion jatkaa kasvispainotteisella linjalla ja lihaa ostaessani panostaa laatuun parhaani mukaan. Aion kokeilla uusia reseptejä edelleen ja kasvattaa reseptikirjaani kasvisvaihtoehdoilla. Mutta mikä tärkeintä: aion voida paremmin. Vihdoin.

I went pescetarian for October and was so happy with the results. A meatless diet really suited me, I feel so much better! I'm gonna continue opting for the vegetarian or fish option and when I do buy meat, I'll choose organic.

-ioanna-

Taikajalkakylpy

Kun Pinterestissä törmää kolmatta kertaa jalkakylpyyn, joka valmistetaan mm. suuvedestä, on annettava periksi uteliaisuudelle. Kuinka ollakaan, outo seos irrottaa kuolleen ihon jalkapohjista kuin mikäkin loitsu. Kokeile!

Jalkakylpy

1 osa etikkaa
1 osa Listerineä
2 osaa vettä

Sekoita litkut matalaan vatiin ja uita jalkojasi seoksessa noin 10 minuuttia. Pyyhi jalkasi karhealla pyyhkeellä tai käy halutessasi läpi raspilla. Huuhtele kintut. Huomaa, miten minttuisen raikkaalta koivet tuntuvat. Ihmettele ääneen.

Have you tried the Listerine foot soak? It's amazing! Just combine 1 part vinegar, 1 part Listerine and 2 parts water. Soak your feet for 10 minutes, scrub off the dead skin and rinse. Hello fresh feet!

-ioanna-

Dymokuume

Kuinka tehdä organisointihirmu onnelliseksi? Hanki Clas Ohlsonilta kympillä dymo. Sen seurauksena edellä mainittu järjestelijä viettää loppupäivän merkitsemällä jokaisen purkin ja laatikon. O-ou.

I got a label maker and am now in the process of pretty much labeling everything.

-ioanna-

Juuri nyt kannattaa...

Kuva / Photo

...lukea J.K. Rowlingin Casual Vacancy (suom. Paikka vapaana). Kirjoitustyyli on Harry Pottereista tuttu: selkeä ja rikas sekä sopivan humoristinen. Päähenkilöä kirjassa ei oikeastaan ole, joten malta jaksaa alku, vaikka välillä hahmojen paljous alkaisikin turhauttaa (itse koukutuin vasta jossain 150 sivun paikkeilla). Rowlingin vahvuudet ovat selkeästi nuoret henkilöhahmot sekä eheän moniulotteisen tarinan rakentaminen. Itse pidin melko elokuvallisestakin kirjasta todella paljon.

Kuva / Photo

... käydä Wäinö Aaltosen Museossa tutkimassa Manno Kalliomäen taidokasta ja monipuolista käden jälkeä.

Kuva / Photo

...katsoa Showtimen Masters of Sex -sarjaa, joka kertoo seksin tutkimuksen pioneereistä 1950-luvun utuisessa miljöössä. Hienoa ajankuvaa, tyylikkäitä näyttelijäsuorituksia, kiinnostavia hahmoja ja vahva käsikirjoitus. Sarjaa voi Suomessa seurata HBO Nordicilla.

Kuva / Photo

... kuunnella Arctic Monkeysin uusinta levyä. AM on raikas mutta nostalgisen rouhea.

Kuva / Photo

... sukeltaa elokuvamusiikin maailmaan mm. Danny Elfmanin, Quentin Tarantinon ja David Lynchin johdolla. BBC Radio 6 Music:in Sound of Cinema -sarja on kuunneltavissa täällä.

You should definitely read J.K. Rowling's Casual Vacancy, listen to AM by the Arctic Monleys, visit Manno Kalliomäki's exhibition at the Wäinö Aalto Museum of Art, watch Masters of Sex, and click here to enjoy BBC Radio 6 Music's Sound of Cinema series featuring Quentin Tarantino,  Danny Elfman and David Lynch.

-ioanna-

Otsatukan paluu

Sinne menivät etukutrini, nyt kurkkaan otsatukan takaa! Viime kerrasta on pari vuotta (se kuluikin lähes kokonaan edellistä otsatukkaa kastavetellessa) ja nähtäväksi jää, koska poiskasvatustaistelu alkaa taas. Mutta nyt pidän tästä. Se tuo ilmettä ja vaikken jaksaisi päälleni mitään tehdä, onpahan tukassa jokin malli. Täällä otsatukan takana olokin on turvallinen – kuontalon taakse saattaa piiloutua kuin kodikkaaseen pikku koloon. Kiitos taas Eva!

The fringe is back!

-ioanna-

Painu suolle

Tätini veivät minut keräämään karpaloita suolle. Vau. Mene ihmeessä sinäkin, jos vain suinkin saat siihen tilaisuuden. Suolla on suorastaan satumaista. Tähyilin ympärilleni nähdäkseni vilauksen menninkäisestä, keijuparvesta tai karhpennusta, mutta ne pysyivät piilossa. 

Aamulla oli vielä pakkasta, joten jäisiä palleroita sai kaivaa esiin kohmeisesta sammaleesta. Pikkuhiljaa aurinko sulatti suon horroksesta ja marjastus kävi lämpimämmissä tunnelmissa. 

My aunts took me cranberry picking. Wow! The swamp was a fairytale, I was looking around to see a goblin, swarm of fairies or a bear cub, but they stayed hidden from my view. 

-ioanna-

Kultaiset sirotinkuutiot

Ostin kirppikseltä kaksi puista sirotinta. En kuitenkaan halunnut jättää niitä sellaisikseen vaan päätin antaa kultaisen spraymaalin tehdä tehtävänsä. Suih vaan, sano!

I painted salt- and peppershakers with gold spray! 

-annu-

Trauma tässä, moi!

Kuva täältä.

Vaikka sitä onkin jo "vanha" tai ainakin ollut aikuinen hyvän tovin, niin silti tulee eteen hetkiä, jolloin taantuu takaisin lapseksi tai teiniksi. Ei alkuunkaan huomaamattaan ja erityisesti haluamattaan. Ihan kuin kutistuisi silmissä ja olisi taas se joka paikkaan epävarmuuttaan näyttävä olio.

Siellä ne silloin remuavat, sisimmässä, vanhat traumat, jotka on ajatellut olleen jo menneen talven lumia iät ja ajat. Mutta me emme ole ollenkaan junamaisia (vaikka Jenni Vartiainen niin väittää) ja kulje vain eteenpäin mistään menneestä välittämättä. Mennyt pitää takapuskurista niin lujaa kiinni, että kun viimein pysähtyy, se leviää pitkin poikin joka paikkaan rumaksi läikäksi, jota saa kauhuissaan kerätä kasaan, jotta kukaan ei nyt vain sattuisi huomaamaan.

Välillä omille traumoilleen on sokea. Silloin ne saattavat paistaa läpi vain muille ihmisille. Mutta useimmiten omat piikkinsä tietää turhankin hyvin ja niitä yrittää peitellä parhaansa mukaan.

Kuva täältä.

Minulla oli lapsena hankaluuksia olla hyvä ihminen. Äitini vei minua usein seurakuntaan, missä oli toki mukavaa. Siellä kuitenkin pidettiin sellaisia asioita, joihin minä olin erityisen mieltynyt, syntinä. Tai no, turha yleistys on väärin. Jokaiseen lahkoon mahtuu ihmisiä kaikista eri näkemystaustoista, eivät kaikki ajattele putkimaisesti samalla lailla synnistä.

Mutta minulle se oli raastavaa. Pidin tanssimisesta, vaatteista, meikeistä. Olisin halunnut harrastaa tanssia, mutta se ei ollut sopivaa. Eivät myöskään koulun diskot. Mitä pahaa niissä olisi voinut tapahtua? Eivätkö liike ja musiikki ole kuitenkin ihania asioita?

Kotona sain olla sellainen kuin olen. Ompelija-äiti teki kolttuja toisensa perään, sain maalata naamani ihan miten halusin ja katsoimme kaikki mahdolliset musiikkiohjelmat telkkarista.

Mutta kun joudun tietynlaiseen ympäristöön, tietynlaisten ihmisten kanssa (kryptistä!), oloni on vaivaantunut. Ikään kuin olisin auttamattoman syntinen ja maailman hirvein ihminen. Onnekseni olen päässyt myös sellaiseen ilmapiiriin, missä hengellisyys ja ihmisyys ovat molemmat arvostettavia asioita ja missä kukaan ei lähde osoittamaan sormella. Se ilmapiiri on lellinyt ja hoivannut syyllisyys-puoltani. Olen enää vain vähän karmea, kun joku suuri pastori tulee vastaan.

Kun vielä voisin nähdä sen naisen, joka väitti minun olevan riivattu, kun juoksin pikkulapsena ympäri seurakunnan salia. Se on mahdotonta, sillä hän on jo edesmennyt mirri. Mutta pääni sisällä voinen käydä keskustelun hänen kanssaan.
"Minä olin eläväinen lapsi ja se on ihan sallittua. Sellaiseksi minut on tehty. Ja katsos nyt, kuinka reippaasti minä osaan edelleen juosta pitkin kirkkoa."

My mom used to take me to pentacostal church when I was a child. There were some people, who thought dancing, and putting make-up is a sin. I liked those things as a child. And still do. That has caused me an idea of myself; that I am a big sinner and never enough because I like sinful things. What is wrong with dancing and music? Aren´t those very great and wonderful things in our lives? Well, anyway, I have been trying to understand, that I am what I am, I can like things I like, and thats fine. That doesn't make me any less of a person. Childhood traumas can cause us a lot of work. 

-annu-

Syksyinen huivimania

Minulle kertyi vuosien saatossa huivi jos toinenkin. Koska eteinen alkoi muistuttaa basaaria, piti osasta luopua. Se oli vaikeaa, mutta palkitsevaa, eteinen on nyt helppokulkuisempi ja seesteisempi.

Jos ei kuitenkaan saa ostaa uutta syyshuivia, niin se on jo jonkin sortin synti. Siksi siis ostin, Indiskasta. Ja voi, kuinka tykkään!

Antaa tulla talvi! Räntää, sontaa! Itken ihanaan huiviini!

I bought a new scarf. I am loving it!

-annu-

Ihmissuhdejuhlat

Kuva täältä.

Onni on päästä häihin. Ainakin minusta. Nautin siitä, että juhlinnan kohteena on kahden ihmisen vapaatahtoinen yhteen liittyminen, rakkaus. Vieraat nostavat maljan kahdelle ihmiselle, joiden soisi olevan yhdessä hamaan tappiin asti. Ilmoilla on silloin näkymätön määrä hyvää tahtoa (jos nyt ei ole ollut niin urpo, että on kutsunut oman eksänsä myrkynkeittäjäksi pahaa silmää heittämään). Ja olen myös muuten sitä mieltä, että häihin tulisi voida kutsua vain ja ainoastaan ne ihmiset, jotka ovat rakkaita ja joiden tietää olevan iloisia juhlinnan aiheesta. Me olemme täällä niin vähän aikaa, miksi pitäisi omassa suuressa juhlassaan katsella jonkun puolitutun naamaa ja olla vaivaantunut? Tai kutsua ihmisiä sukulaissyistä. Ihan urpoa, sanon minä!

On syntymäpäiviä, valmistujaisia, ristiäisiä, hautajaisia. Juhlitaan ihmistä, tilanteesta riippuen joko suurella ilolla tai haikeudella muistellen. Mutta kuitenkin. Ihmissuhdejuhlat jäävät pelkkiin häihin. Niitä ei yksinkertaisesti ole.

Kuva täältä. 

Miksi muita ihmissuhteita ei juhlita, joita on elämäänsä halunnut?

Hyvä työyhteisö on arpapeliä. Joko sellaisen saa tai ei. Oma osallisuus työpaikan tunnelmassa on tuikitärkeää, ei mikään tule eteen kuin tarjottimella. Sama pätee ystävyydessä. Jaksanko minä tehdä asioita ystäväni eteen? Olenko kuuntelemassa, kun ystävä korvaa tarvitsee? Tai juoksemassa yössä kuin ellun kana, kun ystävä haluaa irrotella? Kuunteleminen ja oman mielipiteen sanominen, hyvä tasapaino toisen hellimisessä ja kritiikin suoltajana. Ei ole helppoa olla ystävä! Mutta silti se on elämän mauste ja  sydämen täyte, jota ilman olisi puolikas. Vaikka ei ystäviä kylkiluusta kuuleman mukaan olekaan tehty. Mutta heidät on kai pilkottu omasta sielusta ja ripauksella omasta sydämestä.

Haluan ystäväjuhlat. Monet. Koska ystäviä on siunaantunut paljon. Jokaisen kanssa omanlaiset, koska ystävyyssuhteetkin ovat niin erilaisia.

Onko sinulla ollut ystäväjuhlia? Vinkkejä ystäväjuhlapöytään!

Wedding is the only celebration, where people gather together because of relationship. 
I want to celebrate my friendships! Have you ever done that with your friends?

-annu-

Brunssittelua

Kuva / Photo by Pau

Helsingissä asuessani hurahdin brunsseihin. Siksi Bossaliinaa perustaessa minulle oli päivän selvää, että kahvilassamme noutopöydät notkuisivat sunnuntaisin. Vuosikymmenen vaihteessa koko homma oli vielä melko uutta, nyt vaihtoehtoja on jo melko paljon. Minulta kysytään usein, mikä on paras Turun paras brunssipaikka ja kuka tarjoilee parhaat viikonloppuaamun sapuskat, joten tässä teille kooste omista suosikeistani.

Aulan Jazzbrunssi, lauantaisin klo 11–15, 17€
Mitä brunsseihin tulee, Aula on suosikkimiljööni. Felix ja kaverit soittavat mukavaa musiikkia ja keskiaikaisten raunioiden lomassa tunnelma on leppoinen ja rauhaisa. Kesällä saa syödä kauniilla sisäpihalla lintujen laulaessa auringonpaisteessa. Ruokakin on hyvää (ja se vihreä booli!), mutta tarjonta ei juurikaan muutu viikosta toiseen. Paikalle kannattaa tulla heti klo 11 tai sitten joskus yhden jälkeen, muuten voi joutua odottamaan paikkaa pidempääkin.

Logomo Kitchen, lauantaisin klo 11–15, 19€
Jos haluat kerätä lautasellesi hieman fiinimpää ruokaa, suosittelen Logomon brunssia. Tarjonta vaihtelee lauantaista riippuen, ja se yllättää aina positiivisesti. Itse rakastan hedelmävalikoimaa, jokirapusalaattia ja jälkiruokapöydän leivoksia, mousseja sekä jenkkipannareita. Vesi herahtaa kielelle pelkästä ajatuksesta. Suuresta tilasta löytyy aina pöytä enkä ainakaan vielä ole joutunut ruokaani jonottamaan.

Blanko, sunnuntaisin klo 11–16, 18€
Blankossa on kenties paras yhdistelmä herkkuja ja tunnelmaa. Hämyinen tila on kutsuva ja noutopöydässä iskee valinnan vaikeus. Ähkyltä on hankala välttyä. Viime käyntini lemppareita olivat tuoreet mansikat, kermainen jogurtti, letut ja brownie vaniljajätskillä. DJ tuo tapahtumaan luonnetta, sillä hän ei juurikaan miksaa kappaleita ja soittolistakin on hämmentävä kollaasi vaikka mitä. Suositussa paikassa jonot ovat pitkiä, etenkin jos tulee paikalle heti klo 11.

Fontana, sunnuntaisin klo 12–16, 17€
Fontanan sunnuntaibrunssista löytyy kaikki brunssiklassikot pekonista munakokkeliin, joten jos suhtaudun brunssiin perinteitä kunnioittaen Fontana on sinua varten. Omaan makuuni Fontana on hiukan liian perus, mutta ehkä asiaan vaikuttaa myös itse paikka, jota en itse pidä erityisen viihtyisänä.

Kertun hampparibuffa, lauantaisin ja sununtaisin klo12–18, 13,80€
Krapulaisen ykkösvaihtoehto. Suolaa ja rasvaa ja hiilihappoa. Rehellistä mättöä. Röyh.

Kirjakahvila, sunnuntaisin klo 11–14, 6€ (ei sis. kahvia tai teetä)
Brinkkalan pihan kirjakahvilan brunssilla olen käynyt vain kerran vuosia sitten, joten kokemukseni ei ole aivan ajankohtainen. Brunssin hinnalla saa vegaanisen annoksen, juomat on ostettava erikseen, mutta tuohon hintaan se ei ole kauhea lisäsatsaus. Itse pidän kirjakahvilan leipomuksia hieman mauttomina, mutta kyllä se lautasellinen nälän vie (aina ei tarvitse mässäillä ähkyyn saakka). Brunssin jälkeen kahvilassa on ollut tapana esittää elokuva – voisiko parempaa jälkkäriä toivoa?

I love brunch. In Turku Aula has the best ambience, Logomo has the best food and Blanko has the best combination. Try them out!

-ioanna-

Mummo Ankan omenapiiras

Maltoin napata kuvan vasta tässä vaiheessa...

Omenat ovat vallanneet torikojut, HeVi-osastot, blogit ja lehdet. Vaikka omenapiiras on samanlainen klassikko kuin mustikkainen sisarensa, suurin osa resepteistä edustaa perus ok-linjaa. Paitsi tämä. Tämä mausteinen mestariteos on omenapiirakoiden aatelia.

Alkuperäinen ohje julkaistiin Hesarissa 2004 nimellä Amerikkalainen omenapiiras Apple Pie. Minua kannellinen muhkea leivonnainen muistuttaa Mummo Ankan leipomuksista. On suorastaan rikollista leipoa tuollainen ja olla jättämättä sitä ikkunalaudalle kiusaamaan ohikulkijoiden hajuhermoja.



Mummo Ankan omenapiiras

Taikina:
4 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
2 rkl sokeria
150 g kylmää voita herneen kokoisina nokareina
1/2 dl jääkylmää vettä

Täyte:
n. 1 kg happamia omenoita
1 3/4 dl sokeria
1 tl kanelia
1/2 tl muskottia
ripaus suolaa
2 rkl vehnäjauhoja
+ 2 rkl voita

Voiteluun ja pinnalle:
kuohukermaa, ruokosokeria

Valmista ensin taikina. Mittaa kuivat aineet kulhoon, lisää joukkoon voi ja murusta seos. Lisää joukkoon vesi ja sekoita taikina tasaiseksi. Kääri taikina kelmuun ja laita se jääkääppiin noin puoleksi tunniksi. Tee odotellessa täyte. Kuori omenat ja leikkaa ne viipaleiksi. Sekoita kaikki paitsi voi keskenään ja sotke seos omenoiden joukkoon. Jaa taikina kahteen osaan ja kauli molemmista pyöreät levyt, hieman piirakkavuokaa suuremmat. Nosta ensimmäinen levy vuoana pohjalle. Kaada täyte keoksi keskelle piirakkaa. Vuole päälle voi. Nosta toinen taikinakiekko kanneksi. nipistele reunat kiinni, voitele kermalla ja ripottele päälle hieman ruokosokeria. Pistele haarukalla höyryaukkoja kanteen. Laita piiras uunin alimmalle tasolle 200 °C vartiksi. Tiputa sitten lämpöä 175°C ja paista vielä 45 minuuttia. Anna piirakan jäähtyä täysin ennen kuin tarjoilet sen vaniljajäätelön kera. Parhaimmillaan se on seuraavana päivänä.

I love traditional American Apple Pie, you know – the kind Donald Duck's grandma would make. Especially with some smooth vanilla ice cream. 

-ioanna-

Piposta se alkaa

Vapun tienoilla heitin vanhan piponi menemään. Hattu oli nukkainen, räjähtänyt ja pahanhajuinen ja karmean talven jälkeen siitä eroon pääseminen tuntui taisteluvoitolta. Mutta kylmä tulee taas. Ja tällä kertaa sinnittelen syystakissani mahdollisimman pitkään. Ihan vain periaatteesta. Mutta takki tarvitsee rinnalleen huiveja, hanskoja ja pipon tai kaksi. Tässä hattuhyllyni uusin tulokas. Stemmaa muuten reppuun.

I have a new hat!

-ioanna-

Annulla oli syntymäpäivä

Sain tädiltäni kortin.

Olin muuttoapuna. Ystäväni sai ihanan kodin!

Ja minä sain lasillisen muutto- ja synttäriviiniä.

Katsoin Tarantinon Django Unchained-leffan ja söin siipan tarjoileman lounassalaatin.

Punasin huulet ja söimme lisää!

-annu-

Annu had a birthday!