Rukkaset

Kirkkaan siniset poronahkaiset Paccas-kintaat kutsuivat minua Matkamessujen Kokkolan messualueen laidalla. Nahka on pehmeää kuin voi ja sisus lempeä kuin pilvenhattara. Nyt tassut pysyvät tyylikkäästi lämpiminä hirmupakkasillakin.

I fell in love with these bright blue raindeer leather mittens at the Nordic Travel Fair. Now I can go out without freezing my hands, even if the temperature drops to -25°C again!

-ioanna-

Mikä on perhe?

Kuva täältä.

Mitä tarkoittaa perhe?

Sana pisti miettimään, kun Ioannan kanssa asiasta keskusteltiin. Kun meillä sana perhe käsitetään yleensä koostuvan kahden ihmisen parisuhteesta ja heidän mahdollisista jälkeläisistään, on englanniksi sanalla family paljon laajempi käsitys.

Perhe pitää sisällään kourallisen ihmisiä. Mutta myös suurimman osan henkilökohtaisista asioista. Perheen kesken voidaan pohtia tulevia yt-neuvotteluja ja rahahuolia ja sairauksia, mutta auta armias, jos joku perheen ulkopuolinen kehtaa kysyä näistä asioista.

Naapuria lähestytään joko muutamalla sanasella tai yhteisten sääntöjen puitteissa. Kerrostaloissa yleensä negatiivisuuden kautta. Että kuka on taas pitänyt liikaa mekkalaa. Ja kuka on porannut seinää viisi minuuttia yli sallitun kellonajan.

Kuva täältä.

90-luvun lama nosti esiin julkisen häpeän peittelemisen. Kun oli tullut potkut töistä, lähdettiin silti mukamas paiskimaan hommia kuten aina ennenkin, jotta kukaan puolituttu ei huomaisi, että nyt menee vähän huonosti.

Sosiaalinen media huokuu yli-innokasta elämäniloa. Mitä on saavuttanut, kuinka paljon jaksanut urheilla, kuinka onnellinen sitä onkaan. On minä ja minun onneni, ei muulla mitään väliä.

Kuva täältä.

Tämä on toki hyvin mustavalkoista. En peräänkuuluta sitä, että meidän kaikkien tulisi kuin taikaiskusta jakaa kaikki mahdollinen ikävä elämästämme jokaiselle tutulle. Tai puhua tunteista ja suruista ja peloista. Tai tutustua naapurin Penaan vaikka ei yhtään kiinnosta. Minäkin olen kovin usein suomalainen tuppisuu. Pidän siitä, että voin valita välillä hiljaisuuden ja oman rauhani.

On huolia ja huolia. Oikeita, kipeää tekeviä asioita ja niitä, joille emme ehkä voi mitään, mutta jotka puolittuisivat vain siten, että oma asenne olisi edes hitusen positiivisempi. Se, että pystyisin kertomaan selvemmin oikeista surkuisista asioistani lähipiirilleni ja katsomaan elämää muuten positiivisempien lasien läpi, olisi minulle jo hyvä askel kohti parempaa huomista. Saisin jaettua taakkaani, mutta jättää sellaiset turhuudet päästäni niille sijoilleen, jotka eivät muutu minun murehtimisellani. Tällä tarkoitan sitä, kulkeeko naapuri kotonaan yhdeltä yöllä tömistellen vai ei. Tuleeko ulkona räntää vai ei. Häiriintyykö elämäni tosiaan sillä, että kuulen, kun seinän takana asuu joku? Ja taivaalta valuva lumisohjo on toki kaikin puolin ällöä, mutta miksi antaa sen imeä minusta kaiken hyvän tuulen? Kuka silloin voittaa? 

Kuva täältä.

Se suu, joka kysyy mitä elämääni kuuluu ja ne korvat, jotka oikeasti haluavat kuulla totuuden. Ne saavat olla minun perhettäni. Tai toisin; ne joutuvat olemaan perhettäni. Riisuttuna ihmisparkana näyttää usein karun rumalta. Mutta sitä se elämä on. Morsiusparille toitotettava käsky olla toistensa tukena niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin. Sama pätee perheeseenkin. Tulkoon hyvää tai pahaa - kun niitä molempia kuitenkin aina tulee - tulkoon perhekin vahvemmaksi.  

Jos vain pysyisi nöyränä ja muistaisi, että toisen tuomitseminen ei ole oma tehtävä. Neuvoa voi, kovinkin, mutta rakkaudella. Olemme kaikki kuitenkin samalla viivalla loppujen lopuksi. Aito itsensä ja muiden rakastaminen on se, joka voi sattuakin. Mutta se on myös se, joka parantaa.

Menipä siirappiseksi. Tällaista tänään. Pus. 

-annu- 

I'm thinking about family, what it is exactly. Is it just me and my husband? When we let our loved ones know our troubles and worries, they become our family. It is so important to have people around you who really care for you, in good and in bad. Love, it can hurt, but it definitely also heals!

Matkamessuilla

Kokkolan piste oli oma suosikkini kotimaan osastoista. 

Kävin Matkamessuilla rentoutumassa korealaisessa käsihieronnassa, hypistelemässä kokkolalaisia käsitöitä, tunnelmoimassa pohjois-karjalaisessa kauppa-autossa, ihastelemassa suklaisia hedelmävartaita, tutkimassa kivikautista ompelutekniikkaa, haaveilemassa sukeltelusta, maistelemassa oikeita oliiveja ja kuvittelemassa, millaista olisi kenialaisella safarilla. Aikamoinen tämä maailma. Jokin päivä tutustun sinuun paremmin Maapallo, sen lupaan.

Kivikautiset käsityövehkeet.

Suklaachili!

Tuusulan kartassa oli vettä. 

Safarille Afrikkaan?

Laitesukellus houkutteli, ehkä ensi vuonna?

I visited the Nordic Travel Fair last weekend. What a wondeful world. One day I’ll make the effort to get to know you better Earth, I promis.

-ioanna-

DIY: maailman helpoin huivi

Ei tarvitse olla maailman näppärin ja nokkelin tehdäkseen itse jotakin uutta vanhasta. On siis turha mollata omia sormiaan tumpeloiksi ja siksi väistää näpräämisen ilo! Et edes tarvitse ompelukonetta. Varaa vain viisitoista minuuttia, vanha t-paita, sakset, kuminauha, neula ja lankaa. Kohta hilpaiset jo pakkasessa uusi luomus kaulassa!

Lacosteen suuri miesten t-paita sai uuden mahdollisuuden sen sijaan, että olisi joutunut kirppiskasaan. Naps, leikkaa paita kahtia kainaloiden alta.

Avaa paidan helmakäännettä hieman, jotta saat hakaneulaan sujautetun kuminauhan mahtumaan kujaan. Leikkaa kuminauhasta tarpeeksi pitkä, jotta huivi menee pään yli kepeästi, mutta tarpeeksi lyhyt, jotta huivi pysyy aloillaan. Ompele kuminauha päistään kiinni.

T-paidan yläreuna saa jäädä ilman käännettä. Leikkaa viidentoista sentin pituisia suiruja vieri viereen. Venytä jokaista leikattua narua, jolloin ne ottavat pyöreämpää muotoa.

Valmis! Ulos siis!

-annu-

Make scarf from old t-shirt. It needs only fifteen minutes, scissors, rubber band, needle and thread. Easy and fun!

Kirjamatkalla

Sain äidiltäni joululahjaksi kasan kirjoja. Pääasiassa pakettiin oli päätynyt Roald Dahlin tuotantoa (niistä lisää joskus toiste) ja sitten tämä: Sibella Courtin Nomad. Se on reissaajan sisustuskirja, joka hakee inspiraationsa Japanista, Italiasta, Intiasta, Syyriasta ja Meksikosta.

Court on rakentanut upeita tiloja ja mielikuvia herättäviä installaatioita matkoilaan näkemänsä ja kokemansa pohjalta. Kuvat ovat runsaita, usein minun makuuni liian sekaisiakin, mutta ne ovat täyttä tavaraa. Huoneita maistelee silmillään hetken jos toisenkin. Tuota voisin kokeilla, onpa loistava idea, ihan kuin Italiassa!

Kirjan kaksi ja puolisaataa sivua on sullottu täyteen yksityiskohtia, materiaaleja, upeita värimaailmoja, kohteen henkeen tuunattuja perusesineitä, mielikuvituksellisia esillepanoja, nippelitietoa, vinkejä ja tunnelmointia. Herkulliset kuvat herättävät muutkin aistit – yhtäkkiä kuulen basaarin hälinän, tunnen pellavan päivettynyttä ihoani vasten ja haistan meren. 

 

My Mom got me Sibella Court's Nomad for Christmas. It's an interior design book inspired by travels to Japan, Italy, India, Syria and Mexico. I absolutely love the flavorful pictures dripping with colour, atmosphere and delicious details. I can almost smell the sea, hear the bustle of a bazaar and feel the linen on my skin.

-ioanna-

Ruusukaalilisuke

Ennen...

Joulukuussa syöpöttely meni melko överiksi, joten kuten tuhannet muutkin olen alkuvuodesta koettanut hiukan keventää. Salaatit ovat ihania, mutta kylmällä ilmalla kaipaan lämmintä ja pehmeää ruokaa, kuten patoja ja soseita ja muusseja ja vuokia. Ne lämmittävät sisältä päin.

Niinpä rosamundat vaihtuivat ruusuukaalipussiin ja karjalanpaisti sai uuden kaverin.
Ohje on mitä yksinkertaisin: kaada ruusukaalit uunivuokaan, lorauta päälle oliiviöljyä, ripottele joukkoon merisuolaa sekä pippuria, sekoita ja paista uunissa 200°C 45–60 minuuttia välillä pari kertaa sekoittaen. Mitä pidempään kaaliset ovat uunissa, sitä pehmeimmiksi (ja värittömämmiksi) ne muuttuvat.

Like most people, I overdid it in December and now it's definately time to try and eat a bit lighter. Here's an easy and delicious side to go with your chicken, steak or pot roast: roasted brussel sprouts.

Just place the sprouts in an oven dish, drizzle with olive oil, sprinkle with sea salt and crushed black pepper and bake for 45 to 60 minutes in 200°C. You might want to shuffle them around with a spoon a few times just to make sure they cook evenly. The longer you roast them for the softer they'll be. It's the perfect light comfort food. Yum.

-ioanna-

Kuuden euron kaiho

Olen erittäin tuohtunut siitä, että ihmiset eivät voi nukkua talviunta. Söisin mielelläni vatsani täyteen havuja ja laskisin ruumiinlämpöni alas ja painuisin pehkuihin. Mutta ei! Pakko olla hereillä vaikka koko luonto on kuin pystyyn kuollut aave!

Mutta! Enää pari kuukautta ja päivä on yhtä pitkä kuin yö. Ja sen jälkeen auringon keskipiste siirtyy tänne pohjolaan joka päivä aina enemmän ja enemmän. Yritän muistaa tämän pienen toivonrippeen aamuisin, kun herään pilkkopimeästä kodistani. Jännää on se, että vaikka muhin kotonani talvisin harvinaisen paljon, se ei muutu yhtään viihtyisämmäksi paikaksi. Päinvastoin, sotken ja rötväilen niin paljon, että joka nurkka muistuttaa mielentilaani. Tässä teen itselleni vain karhunpalveluksen. Jos koti olisi viihtyisä, tulisin taatusti tyytyväisemmäksi talvesta riippumatta.

Päätin pistää päälleni muuta kuin lökärit ja astua kodista ulos. Suuntasin Käsityöläismuseoon. Aivan yksin. Harhailin autioilla pihoilla ja astuin avoimista ovista sisään. Joissakin taloissa oli katettu joulupöytä ja nurkassa seisoi pahaa aavistamattoman asiakkaan päälle inforyöpyn kaatava esittelijä. Sain kuulla tauottoman monologin niin merimiehen kuin taiteilijankin jouluista.

Näinkin pienen kartan kanssa VOI eksyä.  Arvostaisin ennen kaikkea opasteita. Tästä oikealle, jos haluat ulos! Kävele pihaan seuraavan nurkan takaa!

Talvi ei kestä ikuisesti. Mikään ei ole juuri nyt lopullista. Talvi tekee aina mielelleni tenän ja kyseenalaistan kaiken. Ja pelkään, että olen menettänyt kaiken. Mutta pah, kaikki on mahdollista niin kauan kuin henki tässä kehossa pihisee! Toivo, tule taas ja ota pääni!

-annu-

I wish I could sleep through the winter. Everything is so still and gloomy in the winter, it seems like all hope is gone during these months. But spring is coming! Only two months until day is as long as night! I wanted to do something instead of sitting inside and feeling sorry for myself, so I went to the Craftsman Museum for a stroll on my own. You know, to air out my head. It'll be fine, I know, the sun will shine again. Soon.

Mitä ajattelin maanantaina

Kuva / Photo

Lehm ja koiv

Mää tahro olla lehm koivu al.

Mää en tahro olla luav.

Mää en tahro oppi uutta taitto-ohjelma.

Mää en tahro selvittä äiti-tytär suhret.

Mää en tahro vieärä sitä kirjet posti.

Mää en tahro soitta Kelan tätil.

Mää en tahro muista yhtäkän pin-koori.

Antakaa mu olla lehm koivu al.

Viäkkä mu vasyne nahk kamarim permanoi,

kakluni ette.

- Heli Laaksonen (Pulu uis 2000)

Että semmoinen maanantai. Onneksi se on jo melkein mennyttä.

-ioanna-

Mysli

Mysli on talviruokaa. Sitä kuuluu lusikoida villasukat jalassa mielellään peiton alta pakkasen paukkuessa ikkunan takana. Syön sitä usein iltapalaksi maidon sekä marjojen tai banaanin kera. Koska myslipurnukkani oli typötyhjä, keräilin kaapista ainekset ja pyöräytin oman versioni. Bonuksena kotona tuoksui jumalaiselta koko sunnuntain.

Pähkinämysli

4 dl kaurahiutaleita
4 dl ruishiutaleita
3 dl pähkinärouhetta
2 dl siemeniä
1 dl kookoshiutaleita
1 tl inkivääriä
1,5 tl kanelia
0,5 tl muskottipähkinää
1 dl vettä
0,5 dl hunajaa
4 rkl auringonkukkaöljyä

Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään suuressa kulhossa.Valmista vedestä, hunajasta ja öljystä tasainen liemi ja kaada se seoksen päälle. Sekoittele ja puristele liemi mysliainesiin käsin, niin että sitä on tasaisesti kaikkialla. Kaada mysli leivinpaperilla vuoratulle uuninpellille ja paista 200 °C 20–30 min. Kääntele seosta tasaisin väliajoin, jotta se paahtuu tasaisesti. Varo, ettei mysli kärähdä! Ota uunista ja anna viiletä. Säilytä ilmatiiviissä purkissa.

Mysliin voi koota oikeastaan ihan mitä vain haluaa ja komerosta sattuu löytymään. Minulla oli joululeipomisista jäänyt manteleita, pekaaneita ja saksanpähkinöitä, joten hakkasin ne rouheeksi. Siemeniksi käytin seesamin-, pellavan- ja auringonkukan siemeniä. Aivan yhtä hyvin voit käyttää muita pähkinöitä tai siemeniä tai kuivattuja hedelmiä, rusinoita tms. Jos komerossa olisi ollut kuivattuja karpaloita olisin ehdottomasti viskannut niitä mukaan. Hunajaksi valikoitui joululahjaksi saamani inkiväärihunaja, joten lopputulos oli vahvan inkiväärinen. Myös mausteita varioimalla saa erilaisia makuelämyksiä, kokeile vaikkapa vaniljaa tai kardemummaa!

 I love granola in the wintertime. This time I made my own and it's so easy – just mix in whatever you want and bake! I used different oats (8 dl all in all), cruched nuts (3 dl), different seeds (2 dl) and coconut (1 dl) for the base, then seasoned it with ground cinnamon (1,5 ts) and ginger (1 ts). I mixed it all up and then prepared a syrup from water (1 ld), honey (0,5 dl) and sunflower oil (4 tbls). I poured the syrup over the granola and mixed it in well by hand. Then I just baked it for about 20 minutes stirring it around every now and then. Yum!

-ioanna-

Hyvä, paha kookos

Kookosöljyä on temmottu eri suuntiin. Ruotsalaiset vannovat kookosöljyn nimeen ja suosittelevat unohtamaan rypsiöljyn ja oliiviöljyn tyystin. Huippumallit maustavat teensä lusikallisella kookosöljyä ja pysyvät siksi laihoina. Kookosöljyn kehutaan parantavan sydänsairauksia ja antavan keholle hyviä rasvahappoja.

Mutta sitten esiin astuvat suomalaiset asiantuntijat, jotka heittävät moiset väitteet romukoppaan. "Eivät pidä paikkaansa!" he melttoavat ja iskevät tutkimustuloksia pöytään. Ja mikä siinä on enää mullikoidessa tieteellisten tutkimusten äärellä.

Kukaan ei voi kuitenkaan väittää (ainakaan minulle), etteikö kookosöljy tuoksuisi ihanaiselle ja tekisi ihoa pehmoiseksi. Joten ulkoisesti käytettynä se on enemmän kuin tervetullut kotiini. Päänahkani on edelleen kovin hankala, joten annan kookosöljylle mahdollisuuden parantaa senkin. Kun avasin purnukan, lätkin sisältöä ympäriinsä ja olin liukas kookospallo koko akka. Ihokin kiitteli, öljy imeytyi hyvin eikä jättänyt tahmeaa pintaa. Päähän en ole sitä vielä tyrkännyt, mutta tänään sekin tulee tehtyä.

Kookosöljy sulaa sormissa. Sen kanssa kannattaakin olla varovainen, koska veitsellä otettaessa saattaa veistellä hieman liian ison siivun. Yritän pitää mieleni jonkinlaisessa tasapainossa ja olla uskomatta myös kaikkia niitä ylistäviä puheita, joita kookosöljyn ulkoiseen käyttöön liitetään. Rypyt katoavat, selluliittikin vähenee, tukka kiiltää, iho on kimmoisa, ihottumia ei enää ole eikä tule ja tämän jälkeen onkin jo matkalla kauneuskilpailuihin, kun on niin kaunis ja ihana. Jos päänahkani saisin kuntoon, niin olisin vallan kiitollinen!

-annu-

I bought coconut oil and I'm very exited about it. I will mainly use it for my hair and skin, so I'll keep it in the bathroom. Because my scalp is very difficult, I'm hoping coconut oil will help with that as well. Can't wait to try it out! Maybe I'll put it on my head for a night and see magical results in the morning!

Äiti-Venäjän tattariplätyt

Söin blinejä ensimmäistä kertaa (!!) ystäväni Lotan kemuissa viime vuoden loppupuolella. Se on silkka sääli, sillä kaikki mitä blineihin lätkitään päälle, on minun makuuni.

Ajattelin uuden vuoden ilakoinnin kunniaksi tehdä niitä itsekin. Ja teinkin. Ennen seuraavaa kertaa muistan seuraavat asiat:

Osta blinipannu! Valurautainen pikkulättypannuni oli toki kelpo, mutta voi sitä hellalla seisomisen ja savun määrää!
Tee taikina tarpeeksi suureen astiaan! Taikinaa nostatetaan kolmeen otteeseen ja kuin varoittamatta se oli ensimmäisen nostatusreissun jäljiltä ympäri hellaa. Olin melkein kainaloita myöten taikinassa.

Koska aika oli kortilla ja olen hätähousu, varioin erilaisia blinitaikinoita ja minimoin nostatusajat. Toki joskus haluan vielä kokeilla reseptiä, johon käytän vain kirkastettua voita ja joka saa muhia seuraavaan päivään ennen paistoa. Mutta nyt mentiin pikavuorolla.

6 dl lämmintä maitoa
50 g hiivaa
puoli teelusikallista suolaa
puoli teelusikallista soodaa
4,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl tattarijauhoja
2 dl vishyä
4 keltuaista
4 valkuaista
4 rkl voita

Lämmitä maito, murustele hiiva joukkoon. Lisää myös suola. Sekoita molemmat jauhot ja sooda keskenään ja kaada maidon joukkoon jauhoseoksesta noin puolet. Anna nousta puolisen tuntia. Pidä astiaa lämpöisessä paikassa, niin nostatus sujuu joutuisasti! Mutta muista varata taikinalle suuri astia, että taikina ei vyöry yli äyräitten.
Lisää taikinaan loput jauhoseoksesta, vishy, keltuaiset ja voisula. Anna taas nousta puolen tunnin ajan.
Lisää lopuksi kovaksi vatkatut valkuaiset. Nostata taas puolen tunnin ajan.
Paista voin kera. Itse käytin valurautaista lättypannua. Laitoin taikinaa pannulle reilusti, niin sain pienistä blineistä tarpeeksi paksuja.
Jos blinejä ei syödä heti, pistä ne ennen ruokailua uuniin. Valuta päälle sulatettua voita ja tarjoile mädin, suolakurkun, silputun punasipulin, sienisalaatin ja smetanan kanssa. Nam!

-annu-

I made blinis. It took quite a while but it was totally worth it. Before next time I really have to buy a blini pan! 

Make easy blinis like this:
6 dl milk
50 g yeast
half teaspoon of salt
half teaspoon of baking soda
4,5 dl wheat flour
1,5 dl buckwheat flour
2,5 dl mineral water
4 egg yolk
4 egg white
4 tablespoon of butter

Warm the milk and mix in the yeast. Add the salt. Mix the flours and baking soda together and add about half of this mixture to the the milk dough. Let it rise for half an hour in a warm place. Add in the rest of the flours, mineral water, egg yolks and melted butter. Let the batter rise again for about half an hour. Whisk the egg whites well and add them gently to the batter. Let it all rise for a third time for half an hour again. Fry the blinis with butter. If you don't have a blini pan, use a crepe pan instead. Serve your blinis with salmon, roe, red onion, pickles, smetana and mushroom salad. Enjoy!

DIY: sydämellisemmin

Vanha paitapusero-tunika ehti lojua tovin kirppikselle tarkoitetussa pussissa, kunnes tulin toisiin aatoksiin ja päätin retusoida sitä hieman. Helma lyheni ja sai reunaansa pallollisen kangaskaistaleen. Tein pahvista sydänsapluunan ja töpöttelin kangasvärillä helmaan kaksi sydäntä. Väri oli jo hieman elämää nähnyt, mutta toimi kuitenkin vielä. Annoin värin kuivua, silitin leivinpaperin läpi ja se oli jotakuinkin siinä. 

Nyt olen niin intona kangasväreistä. Mitä kaikkea sitä voisikaan painaa! Tämä pohdiskeleva ja asian ytimeen säntäävä lause on siteeraus ystävältäni, joka oli kanssani joitakin vuosia sitten kankaanpainanta-kurssilla. Painettiin niin, että silmissä pimeni. Ja nyt se himo on tullut takaisin. 

Kas, näin minä tein:

Helmaan kangasta ja ompelukoneella sur sur!

Paperinen sapluuna pysyi kankaassa hyvin kiinni kaksipuolisen teipin ansiosta.

Väriä purkista..

..ja ei kun töpsöttelemään!

Valmis!

-annu-

I wanted to modify my blouse little bit. I sewed some polka dot fabric to the hem and printed two hearts on it with simple heart stencil and some red color. It turned out pretty fine. No need to get rid of that blouse anymore! 

Lupauksista

Kuva / Photo

Viime vuonna lupasin tehdä töitä haaveitteni eteen ja nauttia vapaa-ajastani (kuulostaapa voimahalimaiselta lässyttämiseltä vuotta myöhemmin!) – molemmat tuli toteutettua, vaikka todettakoon, että aika ajoin se työn tekeminen söikin sitä vapaa-aikaa melkoisesti.

Tänä vuonna lupasin yksityiskohtaisemmin. Valitsin asioita, joita aidosti haluan ihan tosi paljon ja asetin selkeitä tavoitteita ja rajoja itselleni. Joskus tarvitsen tylytystä, sillä muuten asiat vaan unohtuvat. Olen niitä paineen alla parasta -tyyppejä. Ja vaikka tosipaikan tullen saattaa hetken kaduttaa, loppujen lopuksi tiedän olevani tyytyväinen, että edes yritin. Liiallisiin yksityiskohtiin menemättä lupasin itselleni että vuonna 2013...

...lopettan myöhästelyn ja keskeyttämisen. Ne ovat sietämättömiä tapoja ja haluan niistä eroon.

...opettelen ottamaan ja tekemään kauniita kuvia. (Kamera ja kuvankäsittelyohjelma hankintalistalla!)

...huolehdin itsestäni paremmin.

...teen entistä enemmän tarinoita, ruokaa, leivonnaisia, kuvia ja vaikka mitä juttuja.

...yksinkertaistan ja keskityn eli teen asioita yksi, tai maksimissaan kaksi, kerrallaan.

...opettelen oikeasti ajamaan. (On mulla kortti. Mutten sen jälkeen olekaan ajanut.)


Katsotaan miten käy.

Last year I resolved to work on my dreams and enjoy my free time – done! This year I made more specific resolutions, because I think I need more concrete goals to work towards. So (in not very much detail) I promis to stop being late and interrupting people (it's rude!), take better care of myself (not getting any younger...), create more, simplify (two things at a time should be enough) and learn to drive properly (I have a liscence but haven't driven since I got it...). Let's see how it goes.

-ioanna-

Lompakko isoäitien tyyliin

Olen etsinyt kaunista ja käytännöllistä lompakkoa jo jonkin aikaa. Uudet olivat joko liian tyyriitä tai rumia ja käytetyissä kukkaroissa harvoin on tilaa niille miljoonille korteille, joita nykyään pitää kiikuttaa mukanaan kaikkialle. Mutta sitten löysin tämän ihanuuden netistä! Postikuluinen kaunotar maksoi 13€ ja ihastuttava paketti saapui noin viikossa. Tilaa on sopivasti ja lompakon kunto on todella hyvä. Ja onhan se kaunis, kuin jonkin puuterintuoksuisen töölöläisen isotädin rahapussi.

Eikö ole soma paketti?

Tältä se näyttää ulkoa...

...ja tältä sisältä.

I've been looking for a new wallet for quite a while. I really wanted to get a vintage one, but they're really not designed for all the cards you have to carry around with you nowadays. But then I stumbled upon this one online! It's in great condition and fits everything perfectly. Plus it looks like it belonged to some posh great aunt or something. And tht's a definite plus, in case you were wondering.

-ioanna-