Mikä on perhe?

Kuva täältä.

Mitä tarkoittaa perhe?

Sana pisti miettimään, kun Ioannan kanssa asiasta keskusteltiin. Kun meillä sana perhe käsitetään yleensä koostuvan kahden ihmisen parisuhteesta ja heidän mahdollisista jälkeläisistään, on englanniksi sanalla family paljon laajempi käsitys.

Perhe pitää sisällään kourallisen ihmisiä. Mutta myös suurimman osan henkilökohtaisista asioista. Perheen kesken voidaan pohtia tulevia yt-neuvotteluja ja rahahuolia ja sairauksia, mutta auta armias, jos joku perheen ulkopuolinen kehtaa kysyä näistä asioista.

Naapuria lähestytään joko muutamalla sanasella tai yhteisten sääntöjen puitteissa. Kerrostaloissa yleensä negatiivisuuden kautta. Että kuka on taas pitänyt liikaa mekkalaa. Ja kuka on porannut seinää viisi minuuttia yli sallitun kellonajan.

Kuva täältä.

90-luvun lama nosti esiin julkisen häpeän peittelemisen. Kun oli tullut potkut töistä, lähdettiin silti mukamas paiskimaan hommia kuten aina ennenkin, jotta kukaan puolituttu ei huomaisi, että nyt menee vähän huonosti.

Sosiaalinen media huokuu yli-innokasta elämäniloa. Mitä on saavuttanut, kuinka paljon jaksanut urheilla, kuinka onnellinen sitä onkaan. On minä ja minun onneni, ei muulla mitään väliä.

Kuva täältä.

Tämä on toki hyvin mustavalkoista. En peräänkuuluta sitä, että meidän kaikkien tulisi kuin taikaiskusta jakaa kaikki mahdollinen ikävä elämästämme jokaiselle tutulle. Tai puhua tunteista ja suruista ja peloista. Tai tutustua naapurin Penaan vaikka ei yhtään kiinnosta. Minäkin olen kovin usein suomalainen tuppisuu. Pidän siitä, että voin valita välillä hiljaisuuden ja oman rauhani.

On huolia ja huolia. Oikeita, kipeää tekeviä asioita ja niitä, joille emme ehkä voi mitään, mutta jotka puolittuisivat vain siten, että oma asenne olisi edes hitusen positiivisempi. Se, että pystyisin kertomaan selvemmin oikeista surkuisista asioistani lähipiirilleni ja katsomaan elämää muuten positiivisempien lasien läpi, olisi minulle jo hyvä askel kohti parempaa huomista. Saisin jaettua taakkaani, mutta jättää sellaiset turhuudet päästäni niille sijoilleen, jotka eivät muutu minun murehtimisellani. Tällä tarkoitan sitä, kulkeeko naapuri kotonaan yhdeltä yöllä tömistellen vai ei. Tuleeko ulkona räntää vai ei. Häiriintyykö elämäni tosiaan sillä, että kuulen, kun seinän takana asuu joku? Ja taivaalta valuva lumisohjo on toki kaikin puolin ällöä, mutta miksi antaa sen imeä minusta kaiken hyvän tuulen? Kuka silloin voittaa? 

Kuva täältä.

Se suu, joka kysyy mitä elämääni kuuluu ja ne korvat, jotka oikeasti haluavat kuulla totuuden. Ne saavat olla minun perhettäni. Tai toisin; ne joutuvat olemaan perhettäni. Riisuttuna ihmisparkana näyttää usein karun rumalta. Mutta sitä se elämä on. Morsiusparille toitotettava käsky olla toistensa tukena niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin. Sama pätee perheeseenkin. Tulkoon hyvää tai pahaa - kun niitä molempia kuitenkin aina tulee - tulkoon perhekin vahvemmaksi.  

Jos vain pysyisi nöyränä ja muistaisi, että toisen tuomitseminen ei ole oma tehtävä. Neuvoa voi, kovinkin, mutta rakkaudella. Olemme kaikki kuitenkin samalla viivalla loppujen lopuksi. Aito itsensä ja muiden rakastaminen on se, joka voi sattuakin. Mutta se on myös se, joka parantaa.

Menipä siirappiseksi. Tällaista tänään. Pus. 

-annu- 

I'm thinking about family, what it is exactly. Is it just me and my husband? When we let our loved ones know our troubles and worries, they become our family. It is so important to have people around you who really care for you, in good and in bad. Love, it can hurt, but it definitely also heals!