tiistai 24. tammikuuta 2012

Maailmaa seinällä

Haluaisin kotiini suuren vanhan kartan. Sellaisen, jota maantiedon opettajani sohi puisella karttakepillä 80-luvulla. Sellaisen, jonka syvän kirkkaat värit kutsuvat lähemmäksi sitä tutkailemaan, kunnes nenänpää on painomusteessa.

Vanhat kartat ovat paitsi kauniita, myös kiehtovia. Maailma on niissä erilainen, nuorempi ja tuntemattomampi. Se ei ole vielä nähnyt Neuvostoliiton hajoamista tai napajäätiköiden kutistumista. Amazonin sademetsä on niissä yksi suuri tuntematon vihreä mysteeri.

Jotkut kartat herättävät mielikuvia tuhannen ja yhden yön tarinoista, villistä lännestä ja ihmisiä syövistä alkuasukaskansoista. Toiset kertovat tarinoita valloituksista ja ristiretkistä, imperiumeista ja sodista. Jotkut kartat ovat rauhallisen luonnontieteellisiä: tuossa on erämää, tässä vuoristo, tuolla meri on syvä ja täällä viidakko tiheä. Yhteistä kartoille on se, että ne yrittävät jokainen tavallaan ymmärtää maailmaamme. Ehkäpä juuri siksi ne minua kiehtovat.

Tintån seinän upea kartta.

Kuva täältä.

Kuva täältä.


Kuva täältä.

Kuvat täältä ja täältä.

Kuva täältä.

I've been looking for a vintage map to hang on my wall. I love old maps. There's something really beautiful and fascinating about them. Deep colors, mysterious areas not yet explored, countries that no longer exist. Some maps make me think of Ali Baba and his 40 thieves, the wild wild west and tribes of cannibals. Others remind me of crusades, European empires and wars. Some maps are just geographical, concerned with this river and that desert, how deep the ocean is here and how dense the jungle is there. Whatever the map may be like, they all try to make sense of this world we live in. I suppose that's why I find them so intriguing.


-ioanna-

3 kommenttia:

  1. Vanhat kartat on ihania. Sitten on myös ne uudet kartat joita voi tökkiä ja katsoa: sitten mennään tonne, ja sit tonne, ja ton kautta tonne, ja sit seuraavaks tonne, ja tonne ainakin ehdottomasti :) Parhaassa tapauksessa sen voi tökkiä täyteen nuppineuloja kaikista paikoista joissa on käynyt.

    VastaaPoista
  2. Olen himoinnut myös vanhaa valolla varustettua karttapalloa. Lapsena minulla oli tapana ystäväni kanssa pyörittää heidän hienoa karttapalloaan ja sitten tökätä sormella tulevan leikin sijaintiin. Aika usein päädyimme valtamereen. Mutta onneksi siellä saattoa leikkiä haaksirikkoutunutta, merenneitoa tai Atlantiksen vajonneessa valtakunnassa asuvaa prinsessaa, jonka Indana Jones tulee pelastamaan.

    -ioanna-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on sellainen vanha valokarttapallo, mies osti sen mulle kirpparilta lahjaksi pari vuotta sitten. Lamppu on pitänyt pari kertaa vaihtaa (ja pähkäillä että mistä saa sopivia lamppuja - vastaus: uuninlamput) koska pidän talvisin pallossa valoa vuorokauden ympäri. Pallo ei ole enää ihan ajan tasalla (esim. suuri ja mahtava Neuvostoliitto) mutta se on pallossani just parasta. Sen lisäksi, että kun normaaliin sinivihreään karttaan sytyttää valon, se muuttuu hassun värikkääksi <3

      Poista