Alkukodissa

Vanhempieni asunnossa tuntuu aina kodilta. Vaikka lapsuudenkotini oli toisaalla, tutut tavarat ja muistot ovat kantautuneet muuton mukana, onneksi. Äidin taidekirjat, kasvit ja vanhat suomalaiset muistoesineet. Isän levyt, maalaukset ja gabrielgarcíamárquezit. Veljeni puutyötunnilla väkertämä kello ja minun värikäs kukkamaalaukseni.

Alkukodissa syödään paljon hedelmiä sekä äidin tekemiä voileipiä (ne maistuvat aivan erityiseltä). Keittiön astiakaappi on sinivalkoinen pyyhkeitä myöten ja olohuoneen arkun päällä lepää rivillinen roudarinteipillä korjattuja kaukosäätimiä. Nuo lakanat otin mukaan leirikouluun, tuo hymypatsas kannettiin kotiin toisen luokan päätöspäivänä, tuonne lokerikkoon isä piilotti aina Jenkki Spearmint -purkkansa.

Vaikka Napakymppi on vaihtunut Voice of Finlandiin, Hanna-tädin kakut brie-juustoon ja

pikkuveljen tuttipullo oluttölkkiin, on kaikki kuin ennenkin. Äidin sohvalla kaikki on hyvin.

Onneksi.

Although my parents don’t live in my chidhood home anymore, wherever they live will always feel like true home. Mom’s plants and art books, dad’s albums and paintings, the clock my brother made at school and my flower drawings. Some things never change. And one thing’s for sure – on my mom’s couch everything is just fine. Thank God for that.

-ioanna-