Kahden letin kokeilu ja talven taittuminen

Kaksi lettiä! Ilmeestäni huolimatta en ole lumesta moksiskaan!

Paluu talvimonoihin. Lunta tulee tasaisesti, suurina hiutaleina. Enkä ole ollenkaan vihainen.

Kokeilin kahta lettiä vierekkäin, tykästyin. Odotan, että niskavillani ovat niin pitkät, että saan vaivatta letin ympäri päätäni. 

Kolmen viikon päästä on vappu. Puissa on ehkä lumen sijaan silmuja. Tai no, ehkä liioittelen. Mutta mikä parasta, tämä kauan kestänyt ydintalvi vähentää kuulemma ensi kesän punkkikantaa huimasti.

Olen miettinyt näiden hankien keskellä paljon ja löytänyt pieniä, mutta minulle suuria oivalluksia. Oman itseni etsiminen on ollut raskasta ja monimutkaista, mutta usein kun asioita yksinkertaistaa, löytyy vastauksia.

Kuuntelin yhtenä yönä autoa ajaessani radiota. Toimittajan yksinpuhelu kiinnitti huomioni, kun hän selitti isovanhemmistamme ja heidän isovanhemmistaan. Sinne asti, kun omien isovanhempien isovanhemmat viimeksi talsivat tällä pallollamme, on noin sata vuotta. Heitä on yhteensä 16. Toimittaja kysyi kuinka monta näistä kuudestatoista me kukin osaamme nimetä. Itse en osannut sanoa yhtäkään nimeltä. Karua, mutta jollakin tavalla vapauttavaa. Kuka muistaa meidät runsaan sadan vuoden päästä?

En tarkoita, että olisi elämän tärkein asia tulla muistetuksi monelle sukupolvelle eteenpäin, vaan että jokainen voisi elää elämänsä niin kuin haluaa. Se, että on oma itsensä, toteuttaa unelmiaan, antaa persoonallisuutensa näkyä, jää elämään. Jos ei sadaksi vuodeksi, niin ainakin toviksi. Itse haluaisin päästä – erityisesti itseni – asettamista paineista, jotka velvoittavat minua suuntaamaan sellaisia töitä ja tekemisiä kohti, joiden luulen olevan minun ikäiselleni yhteiskunnan näkökulmasta tavoiteltavia. Miksi en tekisi sellaista työtä, joka tekee minut onnelliseksi? Kunpa voisin vain vapautua toimimaan niin! Sitä kautta oma onni poikisi ympäristössään hedelmää.

Kun lumet ovat lähteneet, olen taas rahtusen viisaampi. Sekin on jo jotain!

-annu-

I made two braids. And went out to look at the big snowflakes. Even though I don't like winter, the floating snow didn't make me angry. It made me peaceful. No matter how much it snows, spring is coming.