Kai zombikin saa rakastaa?

Kuva / Photo

Lauantai-iltana ajauduin Kinopalatsin kasisalin takariviin toivomaan, että zombi pussaisi ihmistä. Näköjään se on ihan mahdollinen skenaario, kun ostaa liput Warm Bodies -elokuvaan.

Kyllä, se on zombi-elokuva. Mutta usko pois – se on myös todella ihastuttava pätkä (kröhöm: IMDB:n keskiarvo 7,3). Tarina on sydämellinen, lämminhenkinen ja tyylilajissaan erityinen, sillä se kerrotaan ruumiin näkökulmasta. Eikä kuolleena kuulkaas ole helppoa. Etenkään silloin, kun ihastuu elävään tyttöihmiseen. Eikä ainakaan, jos tytön isä johtaa taistelua kaltaisiasi vastaan.

Kuva / Photo

Elokuvan juju piilee tuoreessa näkökulmassa ja itseironisessa tyylissä, mutten oikeastaan halua paljastaa elokuvasta liikaa, siltä varalta, että otat neuvoistani vaarin ja todella menet leffaa katsomaan. Sitä paitsi Warm Bodies toimii kuin inside-vitsi: sitä ei oikeastaan voi kuvailla, se pitää vain kokea. Jälkikäteen ulkopuoliselle kerrottuna juttu vaikuttaa vain jotenkin urpolta.

Jos nyt jotain perusteluja elokuvan valitsemiselle kaipaat, mainittakoon käsikirjoittaja-ohjaaja Jonathan Levine (teki myös mainion 50/50-leffan!), pääosa Nicholas Hoult (muistatko pojan elokuvasta Poika?) sekä loistava soundtrack (Bon Iver, Bob Dylan, M83, The National yms.).

Joten kun kaverisi, veljesi tai murusi ehdottaa kepeätä leffailtaa, ehdota sinä tätä feel good -rainaa, joka uppoaa niin kaksi- kuin kolmijalkaisiinkin.

Kuva / Photo

I went to see Warm Bodies and loved it! What a warm-hearted sweet film. No seriously. Go see for yourself!

-ioanna-