The Great Gatsby

Oi Baz, minkä teit. Taas. En saata palata siihen oikeaan maailmaan. Siihen, jossa käytetään Converseja, syödään makaronilaatikkoa, pestään vessaa, ajetaan perheautoilla ja pidetään Viidakon tähtösiä viihteenä. En suostu.

Silmäni janoavat yltäkylläisyyttä ja runsasta kauneutta: kukkapuskia, kristallikruunuja, samppanjaa, tähtispölyä, helmiä, viuhkoja, tupsuja, ilmapalloja, glitteriä, juhlivia joukkoja, tähtitaivaita, puhallinsoittimia...

Korvani kaihoavat vaikuttavaa musiikkia. Emeli Sande tulkitsee Beyonceta ja Beyonce Amy Winehousea – 20-lukulaisittain. Jay-Z, Kanye, Lana Del Ray, The xx. Mitä vielä?

Kaipaan henkeäsalpaavia puitteita: kristallia, lasia, marmoria, mahonkia, tapetteja, samettia, satiinia, krumeluuria, kuoseja, silkkiä, helmiä, brodeerausta, pellavaa, kultaa ja ihan kaikkea liikaa ja sekaisin.

Mielin pukuloistoa. Upeita materiaaleja. Näyttäviä asusteita. Paljon yksityiskohtia. Värejä. Uskaliaita vetoja. Viimeisteltyjä kokonaisuuksia. Kallista vintagea.

Ikävöin mahtipontista rakkautta, melodramaattista paatosta ja tunteiden vyöryä. Haluan yhä pakahtua, huokailla, hihkua ja purra väpättävää huultani rakkauden nimissä.

Tahdon hämmentyä ihastuttavan Carey Mulliganin Daisystä vielä hiukan.

Ja Leo. Noh. Kyllä sä tiedät.

I went to see The Great Gatsby and I think I'll just stay here in this overflowing and melodramatic glamour extravaganza of a world. Besides, old sport Leo is here.

-se sama ioanna, jonka sisuksia William Shakespearen Romeo + Julia muutti perusteellisesti-

Kuvat / Pictures

Kahvia ja kirjoja

Ravintolapäivänä suuntasin Omituisiin Opuksiin. Koska mikään ei ole niin hyvä yhdistelmä kuin kirjat ja herkut.

Omituiset Opukset on tullut minulle rakkaaksi kirjakaupaksi, sillä sen omistajatar on mitä ihanin. Ja hyllyt ovat aina mysteerejä täynnä. Jos on hakemassa jotakin tiettyä kirjaa, voi siitä jättää tiedot Opusten Leealle ja hän ottaa yhteyttä, kun kirja tulee vastaan (jos sitä ei hyllyssä siis ole). Kätevää palvelua!

Omituiset Opukset tuoksuu vanhoilta kirjoilta, se on mielestäni ihana tuoksu. Mutta hyllyt ovat siistissä järjestyksessä. Kun tiedän mitä kirjaa etsin, se löytyy helposti. Ei siis välttämättä tarvitse koluta kaikkia hyllyjä yhtä opusta etsien vaikka kirjojen plärääminen onkin ihanaa puuhaa.

Omituisten Opusten Leean sulokas lettitukka.

Mertan nahkahamonen. 

Keuhkojen vieressä.

Ja ne herkut! Ravintolapäivä on nykyään aika usein, mikä on minusta ihan hyvä asia. Herkkujen syöminen kirjojen välissä on parasta!

Jos siis kaipaat kirjaa, rauhallista sopukkaa, persoonallista putiikkia ja hyvää palvelua, mene Omituisiin Opuksiin. Siellä voi sukeltaa ajattomaan tilaan, hypätä tarinoihin, koskea kuluneen kirjan kantta ja miettiä kenelle kirja on aiemmin kuulunut. Ja ne kaikki kirjat!

-annu-

I went to Omituiset Opukset, which is a second hand shop for books. Because of Restaurant Day there were cakes and coffee to eat and drink during looking at the beautiful and interesting shop. I recommend Omituiset Opukset! It is the sweetest shop!

Kun kaveri on kaukana

Joidenkin ystävien kanssa käy vain niin. Kun toinen muuttaa toiselle paikkakunnalle, vannotaan ja luvataan, että pidetään yhteyttä. Mutta sitten ei pidetäkään. Ja kun pitkästä aikaa nähdään, on olo väkinäinen ja hapuileva. Omasta elämästä pitäisi kirjoittaa kattava essee, johon tavattava kaveri voisi tutustua etukäteen ja päinvastoin. Siinä, kahvilan pöydässä, molemmat olisivat ensin hiljaa lukiessaan ja voisivat sitten hypätä asian ytimeen ilman hymäilevää "kaikki on niin hyvin, mulle kuuluu siis tosi hyvää"-täytettä.

Mutta sitten on niitäkin kavereita, jotka asuvat mahdollisimman kaukana, joille soittaa harvoin, mitä nyt laittaa facebookiin viestin silloin tällöin. Ja sitten kun taas nähdään, on kuin ei mitään aikaa ja matkaa olisi välissä ollutkaan. Juttu kulkee, hypätään heti asioiden ytimeen ilman teennäistä teeskentelyä.

Minulla on sellainen ystävä. Kun istuimme alas 9 kuukauden näkemättömyyden jälkeen, aloimme molemmat suoltaa, että mitä ihan oikeasti kuuluu. Kuului hyvää ja pahaakin, kaikesta sai sanoa ääneen. Ja pitikin.

Kun illan jälkeen saatoin hänet taksiin, sanoimme heipat. Mutta se ei ollut ollenkaan kamalaaa, koska vaikka välimatkaa onkin, tiedän, että hän on minua varten. Ja minä häntä varten, tietenkin.

En minä ole samanlainen kuin tutustuessamme vuosia sitten. Eikä hänkään. Ja miksi edes pitäisi olla? En ole koskaan ymmärtänyt ihmisten kasvamista erilleen ja sillä argumentilla perustelua siihen, miksi toisen kanssa ei enää viihdy, oli kyse elämänkumppanista tai ystävästä. Mitä se edes tarkoittaa? Ainahan me muutumme! Onko se itsensä pettämistä, että ei myönnä kestävänsä muutosta, kun toinen ei olekaan kuin omassa mielikuvassa?

Kun molemmat ovat samalla siivulla siitä, että molemmat ovat muuttuneet, mutta että olemme silti niitä "samoja" ihmisiä, on tapaaminen aina jännää. Kun siinä sitten pähkii omaa elämäänsä ääneen, voi pitkän matkan kaverilta saada raikkaan mielipiteen asiaan. Minäkin sain.

Ja miten ihmeessä suklaakuvat liittyvät tähän aiheeseen?
Ne ovat tuliaisia ystävältäni. Hän asuu kaukana Sveitsissä. Maassa, jossa osataan suklaat ja nyt jääkiekotkin. Se on yllättävää vaikka mitä minä mistään jääkiekosta tiedän.

-annu-

My friend lives in other country and I see her about once or twice in a year. Not too much! But every time we see each other, it is like there has been no time and distance between us. She has changed and I have too, but that's not a problem. It is always fun to hear how she has been and how she has changed. She is still the same person, time just gives and takes from us and builds us again and again. More important is to listen and understand. Good friend is good to keep, no matter how far she is. 

Guacamole olé!

Suvi suloinen, vihdoin olet täällä! Ja mikäpä olisikaan kesäisempää sapuskaa kuin meksikolainen? Suolaaista, rapeaa, pehmeää ja kirpeää. Ja värikästä! Si!

Guacamole tunnetaan dippinä, mutta sitä kannattaa testata myös kastikkeena ja lisukkeena esim. salaatissa, leivän päällä, hampurilaisen välissä sekä esim. valkoisen kalan tai katkarapujen kera. Parhaan tuloksen saat luonnollisesti kypsistä vihanneksista.

Guacamole

3 avocadoa

2 tomaattia

1 punasipuli

1/2 chilipalko

1 limen mehu

pippuria

herbamarea (tai suolaa)

Sekoita kaikki aineet tasaiseksi mössöksi. Simppeliä ja herkullista.

Summer and mexican cuisine are made for each other. Try this ridiculously easy guacamole as dip, in your hamburger or as salad dressing! Just combine 3 avocados, 2 tomatoes, 1 red onion, 1/2 a chili, juice of a lime, pepper, salt and smooth it into devine yumminess.

-ioanna-

Ennuste

Jos tuo on tulevan kesäni suurin ongelma, kannan repeytyviä nailoneita ylpeydellä.

According to my fortune, I can expect a run in my tights during an important celebration. Bring it on.

-ioanna-

Kesäinen Gdansk

Puolan matka palautti uskon kesään.

Olen siitä onnekas, että näköjään saan Gdanskin matkoja aina lahjaksi. Ensimmäisen Puolan reissun lahjoitti Annu (siitä voit lukea lisää täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä) ja toisen sain joululahjaksi toimistolta. Jälkimmäinen paketti lunastettiin toissa viikolla, kun koko konttori lensi vanhaan hansakaupunkiin minilomalle.

Vanhassa kaupungissa on upeita rakennuksia ja mahtavia ovia.

Kesäinen Gdansk oli huomattavasti vastaanottavampi kuin kylmä marraskuinen kaupunki. Ihmiset parveilivat kaduilla ja huutelivat toisilleen tervehdyksiä parvekkeilta. Ravintolat, kahvilat ja puodit olivat avanneet ovensa ja ikkunansa sekä siirtäneet osan toiminnasta kadulle. Aurinko lämmitti ja ukkonen oli uljas.

Pauliina-muru.

Ihana Pau, hieno seinä ja kauniit kukkaset.

Vanhan kaupungin kauneimmalla kadulla, Mariackalla, myytiin monenmoisia meripihkakoruja. 

Herkkuja luvassa!

Punapäät!

Idylliset talot herättivät mielikuvituksen valloilleen. Mitäköhän tuollakin tapahtuu?

Kiersimme vanhaa kaupunkia, hörpimme useamman paikan kuohuviinivarastot tyhjiksi, söimme jäätelöä Euroopan pisimmän laiturin päässä, uitimme jalkamme meressä, pakenimme äkäisiä joutsenia hiekkarannalla, ostimme kesähattuja ja bikinejä, joimme hunajaolutta Jozef K:ssa raekuuron yllättäessä, löysimme Sopotista huvikummun ja maailman suurimman kissan, suunnittelimme tulevia, hikoilimme vuoroin junassa vuoroin ratikassa, ihastelimme hempeitä unipöksyjä Oyshossa, tälläydyimme, pelästyimme sähkökatkosta, illallistimme kynttilän valossa pyöreän pöydän ympärillä Gold Wasserin alkulähteellä, joimme maljan rautaisille senioreillemme ja ahdoimme laukkumme täyteen Toblerone-patukoita ja hajuvesipulloja. Se teki hyvää.

Junalla Sopottiin!

Euroopan pisimmällä laiturilla Sopotin rannalla.

Simpukoita!

Ihanat naiset rannalla?

Sadekuurokaan ei menoa haitannut. 

Oi Jozef K, en saa sinusta tarpeekseni.

En ehtinyt istumaan Pi Kawaan tai vaikuttumaan Solidaarisuuskeskukseen. Westerplatte on yhä näkemättä ja uimaan en tarennut. Mutta onneksi 75 minuutin ja muutaman kympin päässä oleva Gdansk on helposti saavutettavissa jatkossakin. Ja onneksi ihana Pau ja Johanna tallensivat reissun kameroihinsa tunnelmoidessani.

I visited Gdansk again and it is definitely at it's best during the summer season. I toured the old town (so beautiful), sipped on a lot of sparkling wine, had ice cream at the end of Europe's longest pier, dipped my feet in the sea, ran away from a pack of angry swans (they are evil I tell you), bought a huge hat, drank honey beer at Jozef K during a quick hail storm, saw the world's largest cat (seriously, it had to be), did a lot of cool planning, rode the train and tram, had dinner in candle light during a power shortage (exiting!), and stuffed my bag full of Toblerone-bars. Minibreaks are the best. Pauliina's photos come in a close second.

-ioanna-