Kulinaristikavereiden vappupäivä

Vappupäivä on minun ja ystävieni, jos ei vuoden ykköspäivä, niin ainakin kolmeen parhaan joukkoon sukkelasti sukeltava. Paitsi tietysti, jos on ollut aivan kaamean paska vuosi. Silloin hyvien päivien kisassa vappupäivä johtaa kirkkaasti. Ja se johtuu vain yksinkertaisesti siitä, että kun on paljon hyvää ruokaa ja paljon rakkaita ihmisiä ympärillä, ei mikään voi mennä mönkään.

Tämä vuosi ei tietenkään ollut mikään poikkeus. Me vappupäiväfanaatikot aloitamme menun suunnittelun ajoissa. Jokainen tekee aina kaikkea liikaa, mutta ehkä se ruoan runsauden päivittely on osa autuutta. Vaikka kuka meistä laahustaisi kotiinsa edellisillan riennoista aamuyöllä, tullaan paikalle vappupäivänä ajoissa. Ja jos ei muulloin ehdi, niin ihan hyvin voi tehdä, kuten eräät seurueestamme tänä vuonna. Viideltä kotiin, munkkitaikina tekeille ja perunat uuniin, kaksi tuntia unta ja Vartiovuorenmäelle. Sielläkin voi ottaa tirsat! Hyvässä seurassa ja lusikassa!

Ioanna kehitti vappulakeja. Yksi laeista sisältää poissaolijoille viestittelyn ja soittelun. Keskustelun sisältö on jotakuinkin sellainen, että poissaolijaa dissataan avoimesti. Se on vain hupaisaa, sillä emme usko, että kenelläkään voisi olla hauskempaa jossakin muualla. Varsinkaan kotona! Hah, heidän häviönsä, julistamme me ja otamme viidennet munkit. 

Aurinko oli armas ja hyvä, jokavuotinen paikkamme suojaisa tuulelta. Sain muutaman pisamankin ja aika punaisen nenänpään. Mutta se ei haittaa! Olimme paitasillamme! Ilman takkeja! Se on kuulkaas maailman ihme näinä jääkauden aikoina.

Jotta voisin retostella lisää ihanasta vappupäivästämme, teen sen kuvin. Ah. Rakastan vappua! Se on vissi!

Ioannan suloiset juustokakkupurkit!

Runolasit, jotka ovat niin kyseenalaiset, että pääsevät käyttöön vain vappuna. Muiden harmiksi!

Rocky Road!

Sushiakin.

Näitä(kin) tuli syötyä sata.

Naapuriviltin maistiaiset.

-annu-

I love the first of May. It is all about picnic, friends and lots and lots of food. Luckily it was sunny and warm too!