tiistai 14. toukokuuta 2013

Tossukas



Ostin lenkkarit! Huutomerkki!

Ja olen jopa käyttänytkin niitä. Kolmesti.

Koira on hyvä syy hampparoida pihoilla ja mennä metsään. Lapsena olin metsässä aina, oli sitten kesä tai talvi. Aikuisena pitää olla jokin syy kulkea polkuja. Mukana ovat joko tuliterät juoksulenkkarit, kävelysauvat, suunnistuskartta, ämpäri tai kiikarit. Kivääri voisi olla liian huomiota herättävä, ainakin minunlaisellani haahuilijalla.

Pelkästä kivellä istumisesta on tehty kyseenalaista hommaa vaikka kukaan ei istuskelijaa näkisikään. Mutta istuskelija näkee itse itsensä ulkopuolisen silmin ja kokee olonsa typeräksi. Ja sitten jos joku satunnainen kulkija hilpaisee ohi, tulee tarve huutaa, että hei, en ole koditon tai keitä pontikkaa puskassa tai harkitse muutenkaan mitään sopimatonta. Olen tietoisesti päättänyt päästä irti "mitä toikin musta nyt ajattelee"-ajatuksista ja istuskella muina naisina kivillä ja kannoilla. Suurin mörkö kun asuu omassa päässä, vain aniharva ihminen ihan oikeasti mittailee jokaista vastaantulijaa. 





Oma vapautumiseni on kivunnut toisinaan äärilaitoihin, sillä saatan laulaa täyteen ääneen pyöräillessäni tai jutella itsekseni kaupassa. Olen ihan varma, että jokainen puhuu itsekseen, ainakin vähän. Se ei ole mitään hullujen hommaa, vaan sangen terapeuttista asioiden pohtimista! Näin on! Puhukaa ihmiset! Yksin!

Etsi Vilja.

Todistusaineistoa tossujen ulkoiluttamisesta.


Tämä kevät on jotenkin erityisen rakas pitkän, pitkän talven jälkeen. Haistoin meren, näin silmuja puissa ja pieniä kukkia maassa. Iloitsin siitä yksinäni lenkkipolulla, ääneen pölisten. Ihanaa!

 -annu-

I bought a pair of sneakers. I have already used them three times (not that I'm counting..).
It is so lovely that spring is finally here. I could spend all of my time in the forest just sitting down.
Go out! Notice the little leaves is the trees! Smell the ocean or lake!

1 kommentti:

  1. Hyvä Annu! Ääneen pölinä ja laulelu on jo upgreidaus kannolla istuskelusta itsetuntoasteikolla. Minä olen tehostautunut Tete D'Orin puunhalaajana ja kukkien haistelijana, eikä pikku mieleeni ole tullut että ranskalaiset kanssasisareni katsoisivat ollenkaan pahalla. Useimmat hymyilevät vaan kun näkevät kuinka paljon nautiskelen olostani :) Seuraavaksi meinaankin harjoitella itsekseni laulelua sun innoittamanasi ;) -Sini-

    VastaaPoista