Café Qwensel

Apteekkimuseon sisäpihalle astellessa tuoksuu terva ja puu. Fortuna-korttelin porttikonki on kuin käytävä jonnekin salaiseen paikkaan eri aikaan ja maailmaan. Kun löysin Café Qwenselin ensimmäisen kerran, kanat kipittelivät pihalla. Nykyään pöytien välissä taaperot kirmailevat ja osoittelevat milloin leppäkerttuja, milloin kärpäsiä. Ihan viihdyttäviä otuksia ne ihmislapsetkin.

Tilasin maalaissalaatin lohella ja istahdin aurinkoon odottelemaan. Aika tuntui pysähtyneen hetkeksi. Viereisen pöydän pikkuneiti ryysti pillimehua, kaivoi hiekkaa ja kieltäytyi piirakasta. Jossain kauempana eläkeläisseurue keskusteli puutarhakukista ja pikkulinut seurustelivat oksilla.

Lounassalaatti oli todella hyvää, ulkoilma on kenties paras mauste. Tällä kertaa jälkkäri odotteli torikassissa, joten Qwenselit kakut ja piiraat jäivät odottelemaan seuraavaa vierailua. Rahkamarjapiirakkaa on jo kyllä melkoinen ikävä, joten enköhän poikkea täällä pian uudelleen.

I had lunch in the courtyard of the Pharmacy Museum at Café Qwensel. It kind of feels like stepping into another world somewhere long ago. And the food's delish. I think I'll narnia my way there again soon enough.

-ioanna-