Viiden pennin kiitollisuus

Kuva täältä. 

En tiedä miksi valittamisesta on niin hankala päästä irti. Tai että ei katsoisi asioita aina negatiivisesti ja näkisi lasia puoliksi tyhjänä. Surkuttelu ja omassa itsesäälissä ryteminen on toki joskus hauskaa, myönnän. Mutta että kaikki on huonosti koko ajan. Se on mielestäni ihan liikaa.

Kouluni loppuu noin kuukauden kuluttua. Olen elänyt kädestä suuhun monta kuukautta ja se on ajoittain kovin turhauttavaa, koska mitään uutta ei voi hankkia. Mutta minulla on ollut mahdollisuus opiskella lisää. Se on mahtava etuoikeus. Kiitän siitä.

Ja kun koulu sitten on ohi, en tiedä mitä elämässä tapahtuu. Saanko töitä heti vai enkö saa pitkään aikaan, kuka tietää. Töitä en taatusti tule saamaan siten, että murehdin yöt läpeensä työllistymistäni. Jokaiselle päivälle olkoot omat pienet murheensa, turha koko tulevaisuutta on kantaa harteillaan kaiken aikaa. Tulevaisuus on auki. Kiitän siitä.

Kuva täältä.

Minulla ei ole työhuonetta, kotimme on liian pieni, minun on hankala kirjoittaa omia tuotoksiani täällä. Mutta koska emme pysty juuri nyt muuttamaan, työhuoneet ovat kalliita ja kiven alla, niin luovun tavaroista, heitän turhia papereita roskiin ja siirtelen huonekaluja siten, että saan itselleni työpisteen. Omille tekemisilleen laittaa joskus tahtomattaan esteitä, jotta ei tarvitsisi alkaa oikeasti tekemään unelmistaan totta. Nyt en suostu siihen, vaan työstän olosuhteitani siten, että saan parhaan mahdollisen työpesän aikaiseksi. Luovuutta se vaatii. Kiitän siitä.

En ole koskaan oikeastaan uskonut "inspiraatioon". Tai no, se on väärin ilmaistu. Uskon ideoihin ja pään päälle syttyviin hehkulamppuihin, mutta en usko, että saisin jotakin aikaiseksi vain silloin, kun saan suuren ahaa-elämyksen ja tunnetilan. Otan kalenterin esiin ja kirjoitan tietyille päiville aikoja, jolloin kaivan kaiken luovuuteni ja teen itse oman inspiraationi. Kiitän siitä.

Kuva täältä.

En ole täysin terve, en ole parhaimmassa kunnossa fyysisesti, haluaisin olla hoikempi ja syödä terveellisemmin. Toivoisin olevani pedantimpi, ahkerampi, urheilevani enemmän, saavani aikaiseksi asioita, joita haluan saavuttaa, keskittyväni hyviin asioihin itsessäni. Tällaisena vajavaisena, toisinaan epäonnistuneena, minulla on vielä kaikki mahdollisuudet toteuttaa suunnitelmiani, lähteä lenkille ja ottaa suklaan sijasta salaattia. Kiitän siitäkin.

Ja kun lähipiiri on joskus ällö, sillä sellainen se vain aina toisinaan sattuu olemaan (kuten minäkin olen taatusti usein ällö muiden mielestä), en anna ällöajatuksen kasvaa suureksi. Näen oikean ja rakkaan ihmisen, enkä keskity moittimiseen tai ällöämiseen. Kiitän pääni sisällä ihmisistä ja lupaan kiittää myös ääneen. Yksin olisi toisinaan työlästä olla.

Jas miksi kuvia Rockystä? Ne ovat niin pannahisen voitokkaita! Häviämisenkin hetkillä Rockyssä on toivoa. 

-annu-

I want to be more thankful. I, and all of us, have lots of good things in our lives. It is more important to have the right attitude even in the time of sorrow than let the negativity to take the lead.