Ilmaista hupia 2

Pikkuruisessa kangaskaupassa ovat ihan omanlaisensa kekkerit.

Keskustan kadut ovat ihanan rauhallisia arki-iltaisin. Päivisin ne ovat täynnä tärkeitä ja kiireisiä ihmisiä ja kuin ilman mitään syytä sitä painelee menemään muiden mukana. Viikonloppuiltoina taas ei kukaan jaksa tepastella huutavien juhlijoiden keskellä ilman mitään syytä. Sillä silloin sieltä haluaa vain pois.

Mutta arki-illat! Otin jumpan jälkeen aikaa ja maleksin kotia kohti hitaasti. Pimeässä, mutta kuitenkin kaupungin valoissa, oli rauhallista kulkea. Sopivalla tavalla yksinäistä. Metsä olisi toki autenttisin paikka yksinäiselle maleksimiselle, mutta minua ei saisi sinne kirveelläkään pimeän aikaan. Olen auttamattoman huono suunnistaja, minulla on kehno hämäränäkö ja mielikuvitukseni juoksee nopeammin kuin kaniini. Tuloksena olisi joka paikkaan paniikissa säntäilevä akka, joka törmäilisi puihin. Eli ei, ei metsää pimeässä minulle.

Talutin.

Pimeät illat ovat ihania. Toista on tietenkin se, kun päivistäkin tulee pimeitä ja samalla omasta päästä. Keskustassa on hurjasti valoja. Sen tajusi erityisesti silloin, kun kahvilaa pyörittäessämme katkesivat sähköt keskusta-alueelta eräänä marrakuisena iltana. Menimme Ioannan kanssa kädet ojossa, pilkkopimeässä kahvilan ovelle katsomaan ulos. Olo oli absurdi, autot tööttäilivät pimeässä ja katuja ylittävät ihmiset näyttivät valoa kännyköillään. Katsoimme ylös ja näimme tähdet.

Höh.

Tarpeeksi nähtyäni lähdin pyöräilemään kotia kohti. Hiljaisia ja mustia teitä pitkin Portsaan, aivan peränurkille asti, missä kotimme on. Nukkuva ihminen on useimmiten kaunis. Niin myös kaupunki. Rakas sellainen.

Annu pyöräilee ja kuvaa itseään. Älä kokeile! Riskialtista!

Lähileipomon kyltti sanoi kviik. Tuulessa.

-annu-

The city by night, or even in the evening, is peaceful and interesting. You see things differently. Lights, signs. I came back home from the center slowly, enjoying the empty streets. But don't force me into the forest when it's dark. It might be peaceful and quiet there, but it's far too scary for me! :)

Sunnuntain aamupalapannarit

En ole aamiaisihmisiä, sillä olen erittäin aamu-uninen ja suuni sekä mahani nukkuvat päätänikin pidempään. Aamulla ei ole nälkä ja vaikka olisikin, en jaksa pureskella. Se vaatii liikaa vastaherätetyltä suuvärkiltä.

Sunnuntaisin tilanne on toinen, sillä silloin ei ole kiire minnekään. Sillon voi antaa kaikkien kehon osien heräillä ihan rauhassa ja nauttia tuhdin ja vaivalla valmistetun aamiaisen mieluiten yhä pyjamassa kullanmurun seurassa sohvalla Frendejä tai jotain muuta turvallista katsellen.



Olen kokeillut useita pancake-ohjeita, mutta Emman ohje on suosikkini. Tässä hiukan sovellettu versioni:

Aamiaispannarit
(läjä kahdelle)

2,5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1,5 rkl sokeria
1 muna
2,5 soijamaitoa (tai tavallista)
1,25 dl turkkilaista jogurttia (voit myös korvata maidon ja jogurtin samalla määrällä piimää!)
0,5 dl vettä
voita paistamiseen
marjoja, hedelmiä, kermavaahtoa sekä hunajaa tai vaahterasiirappia tarjoiluun!

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita joukkoon muna, maito, jogurtti sekä vesi. Paista pannarit voissa kullan ruskeiksi molemmin puolin. Tarjoile lämpiminä lisukkeiden kera.

I'm not a breakfast person, because my mouth takes a lot longer to wake up than my brain so chewing is out of the question. Sundays are different though. On Sundays I have time to let all of me wake up,  to prepare a meal and to enjoy it! Oh the joy of Sunday breakfast (served at around lunchtime): pyjamas, hubby to be, sofa, Friends or some other safe tv-show, and a huge stack of pancakes with a selection of yummy toppings! That is the salt of life my friend. Or sugar. Whatever you fancy. I recommend Emma's recipe for buttermilk pancakes, it's my favourite. Just add berries, fruit, whipped cream and honey or maple syrup! Yum!

-ioanna-

Heijastinkorvikset

Oletko lähdössä kekkereihin ja palaamassa sieltä vasta yön pimeydessä? Muista silloinkin halvin henkivakuutus, eli heijastin!

Löysin lapsuudenkodin vintistä läjän vanhoja heijastimia. Valitsin kaksi samanlaista (eripariset olisivat toki olleet persoonallisemmat), kiinnitin niihin korviskoukut ja ah, valmiit olivat!

Helppoa!

-annu-

Take two safety reflectors and put earring hooks on them. And now your new reflector earrings are ready! Good jewellery for evening parties if for walking home in the dark.

Juhlista toisiin

Launataina juhlimme kolmessa osoitteessa. Ilta alkoi kampaajamme Evan kantisillassa Maariankadulla. Paikalla oli lauma Studio Eva W:n asiakkaita, DJ Super Sakari, laukkuvuokraamo Disignisto, Plastic Tribe -silikonikorutaiteilija sekä ihana henkilökunta. Napsimme herkkupöydän antimia, hörpimme viiniä ja innostuimme kokeilemaan Plastic Triben upeita koruja. Minä himoitsin lintukaulakorua, Annu päätyi ristikorviksiin. Korut olivat todella kauniita ja ihanan kevyitä, muotokieli on lainattu tatuoinneista (ihmekö, että ihastuimme!). Nämä olisivat upeita joululahjoja!

Eikö olekin hieno koru?

Annu, uudet korvikset ja punaiset huulet.

Kampaamolta hyppäsimme bussiin ja suuntasimme Lotan synttäreille. Ihana Lotta, nautiskelija ennen kaikkea, oli järjestänyt ystävilleen jo brunssin ja nyt oli vuorossa blini-illallinen kynttilänvalossa. Kippistelimme Lotalle ja Annu piti puheen (Annu tykkää aivan erityisesti pitää puheita, etenkin jos on maistellut viiniä ensin).

Aloitimme taivaallisella sienikeitolla. Pehmeää ja kermaista. I-ha-naa. Sitten Lotta nosti eteemme kipon toisensa jälkeen lisukkeita sekä tarjottimen blinejä kukkurallaan. Nyt seuraa nolohko tunnustus: en ollut aikaisemmin syönyt blinejä. Mutta nyt söin! Ja aivan varmasti syön jatkossakin, sen verran herkkua ne olivat. Lotta oli onnistunut leivonnaisissa aivan nappiin – letut olivat upean kuohkeita ja kosteita. Smetanaa, suolakurkkuja, sipulia, lohta, mätiä... ja lievä ähky. Annun ristimä blinijuoma auttoi onneksi sulatteluun, jotta jaksoin vielä jälkkärinkin: minttunektariineja ja teetä mansikkasurvoksella maustettuna. Mitä herkkuja!

Sienisoppaa!

Blinejä!

Jälkkäriä!

Synttärisankari ja velipoika.

Skål, kippis ja tsin tsin!

Tyhjennettyämme kaikki lasimme useaan otteeseen lähdimme keskustaan dynkyttämään. Harvoin on kyllä yhtä hauskaa kuin Dynamon tanssilattialla Sol-pullo kädessä. Sitä paitsi dynkyttäessä törmää aina tuttuihin, mikä onkin dynkytyksessä melkein parasta. Ihan yhtä mukavaa ei ollut vesisateessa kotiin käppäily, mutta ei sillä väliä, kun sunnuntain sai löhötä alkueläimenä sohvalla. Olipa kivvaa!

Illan viimeinen kuva. Hyvä niin.

Saturday was party night! First we went to our hairdresser Eva's salon for a party she threw for her customers (isn't that sweet?), then we took a bus to our friend Lotta's place for her delicious birthday blini dinner (she's pretty sweet too) and ended the night on the dance floor at Dynamo (and that's always sweet!). What a fun night!

-ioanna-

Sit tää ottais leikisti tatskan

Annu kirjoitti taannoin, miten hän on himoinnut kuvaa itseensä. Tunnustan: niin minäkin. Olen keräillyt inspiskuvia Pinterestissä ja kysellyt tatuoijilta neuvoa. Koko hommasta tekee hankalaa se, että hakattu kuva on niin lopullinen. Mistä minä tiedän, mitä kuvia haluan itseeni vielä 20 vuoden päästä? Niinpä luovuin koko jutusta toistaiseksi ja aloin etsiä tilapäisiä ratkaisuja. Miksei missään ole väliaikaistatuointistudioita? Siinä liikeidea. Turvauduin Googleen ja huutooni vastasi Tattly, väliaikaisten tatuointien valmistaja.

 

Firman perustaja kyllästyi liimaamaan lapsensa iholle rumia leikkitatskoja, joten hän perusti yrityksen, joka valmistaa ja myy mm. graafisten suunnittelijoiden piirtämiä tilapäisiä tatuointeja. Mahtia! Tilasin itselleni oitis paketillisen kuvia!

Kuvia on 250 ja niitä voi ostaa erikseen tai valmiiksi kootuissa paketeissa. Kärsimättömänä otin valmiin setin. Ensimmäisenä ehostin käteni timantilla. Olisin halunut jäätelönkin, mutten keksinyt vielä, mikä olisi sille hyvä paikka. Mukava ongelma. Olen oikein tyytyväinen väliaikaratkaisuuni, mikä siinä ikuisessa muka on niin hienoa? Tällä tavoin voin koristella ihoni mielialani, mekkoni tai määränpääni mukaan eikä hetkelliseltä tatuionniltani vaadita kuin hauskaa ulkomuotoa. Kenties nyt Annukin voisi ottaa laivan, vaikka siksi viikoksi, kun merikarhu on merillä. Pitänee ehdottaa.

Just like Annu, I too have been thinking about a tattoo. Just something small. But it's too diffucult – how am I supposed to know now what I'd want to have on my skin 20 years from now? So I gave up and opted for a temporary solution: a package of Tattly Temporary Tattoos. They have 250 fun designs by a bunch of designers. You can pick and mix or get a ready assortment like I did. Now I can pick a design according to my mood, dress or occasion and the picture doesn't have to have a deeper meaning, it just needs to look nice. I started off with a diamond. Yay!

-ioanna-

Mä haluun

Vaikka kovasti yritän minimoida ostamista ja haluamista, niin olen kuitenkin niin heiveröinen ihminen, että haluttua tulee silti. Listasin tällä hetkellä haluamiani asioita. Ne ovat jokseenkiin järkeviä haluja vaikkakin voisin ja voinkin elää ilman niitä aivan hyvin. Uusi pressopannu "olis vaan niin paljon kivemman näköinen kuin toi kahvinkeitin", mutta tokihan sillä tulisi parempi kahvikin. Kahvista ja pannuista lisää toiste, niistä piisaakin asiaa. Nyt haluamisiin.

Kuva täältä.

Voiko olla hienompaa palovaroitinta? Ei salettiin! Tämä katossa olisi ehkä mainioin ikinä! Ja Ioannallekin, hän on totaalinen ötökkäihminen.

Kuva täältä.

Erik Magnussen suunnitteli Steltonin termoskannun jo seitkytseittemän, mutta hei, tämä onkin pressopannu! Meidän nykyisellä kahvinkeittimellämme tulee tervaa ja entisenä kahviloitsijana sieluni lähes tulkoon itkee aamuisin. Nyyh, tämä olisi tarpeen. Ja kuinka kaunis, eikä edes pahan hintainen.

Kuva täältä.

 Johtoja! Niitähän on. Mutta ne voivat olla myös kauniita. Tämä sopisi mustalle lattiallemme kovin hyvin.

Kuva täältä.

Ikivanha koneemme elää vielä, todisteena siitä nämä päivittyvät tekstit esimerkiksi tänne blogiin. Sitten, kun minusta ei enää kuulu mitään, aion syyttää tietoteknisiä ongelmia, vaikka kyseessä olisi viikkoja kestävä influenssa. Voisin saada toki halvemmankin koneen kuin Macin, mutta nyt puhunkin haluamisesta.

Kuva täältä.

Liitutaulukalenterin voisin tehdä toki itsekin. Ja ehkä teenkin, johon tämä Ferm Livingin kalenteri antaa silmääni hivelevät suuntaviivat. Olemme siippain kanssa meneväistä sakkia, eikä toisen tapahtumisia tahdo muistaa. Tämä olisi oiva siihen. Paperisia kalentereita olemme toki seinillämme roikottaneet, mutta ne ovat niin auttamattoman pieniä ruutuineen.

Kuva täältä.

 Ja oi, kuinka ihania säilytyspusseja Varpunen tekeekään! Haluaisin tämän ja pari muuta liukuvärjättyinä. Pienessä kodissa löytyy aina jotakin säilöttävää, siksi tämä ja sen pari sisarusta olisivat oivimmat meille.

Tämä tästä haluamisesta. Ehkä jokin näistä eksyy kotiinkin, kun tarpeeksi hinkuu.

-annu-

Even though I'm trying not to buy anything and to get rid of stuff, I still end up wanting some things. Maybe it's not that awful. At least I try to want things that we might need, although we are able to live without them as well. Anyway, these are the things on my mind lately. Maybe some of them will end up in our home some day.

Luontoa purkissa

Äitini rakastaa kasveja ja osaa kasvattaa viidakon vaikkapa kuivasta herneestä. Kun muutin omilleni, sain tuparilahjaksi muutaman kodinonnen, pikkuruisen kaktuksen sekä rahapuun alun ja kuvittelin seuraavani mammani multaisia jalanjälkiä puutarhurinihmeenä. Kuukauden kuluttua kodinonnet muistuttivat kärähtäneitä afroja, rahapuu tiputti kaikki kolikkonsa ja jopa kaktus teki itsemurhan. Sen koommin en ole luontoa kotiini juurikaan kantanut. Luulin pistokastakin vain kenkämalliksi.

Rahapuu (Crassula ovata convoluta gollum) 

Viime keväänä ostin torilta yrttejä, joista sitruunaminttu puskee herkullisia lehtiä yhä. Sitten innostuin elokuussa tekemään asunnosta kotia ja tajusin, että haluan ympärilleni kunnon kasveja elävöittämään ja  tuomaan kodikkuutta. Paljon vihreää ja joka paikkaan! Kukkia, puita ja kaikkea siltä väliltä. Mutta välttääkseni kotini muuttumista kasvien hautausmaaksi, aloitin muutamasta pienemmästä kämppiksestä. Hankin säkin multaa, kaivoin kaapeistani kaikki mahdolliset purnukat ja aloin ruukuttamaan uusia ystäviäni.

Ahkeraliisa (Impatiens walleriana)

Lyyraviikunan suhteen minulla on suuria odotuksia. Ruissalon kasvitieteellisestä hankittu ahkeraliisa on herkkä kaveri, joten toivon vain, että se selviää kanssaelosta. Aaloesta olen intona, sillä sen pitäisi olla melko helppo ja sen kasvineste on parasta ensiapua esim. palovamman sattuessa. Rahapuu on selvinnyt jo nyt pidempään kuin edellinen lajitoveri, joten kenties olen oppinut jotain.

Suka-aaloe (Aloë aristata)

Siinä ne sitten ovat ja toistaiseksi kaikki ovat edelleen voimissaan. No kaikki paitsi keväällä hankittu basilika, joka lörpähti viikon kuluttua purkituksesta, mutta sitä ei lasketa, kun ei se ollut oikea huonekasvi. Tein kuitenkin kaiken varalta ruukkuihin nimikyltit, jotta hädän sattuessa osaan etsiä apua elvytykseen. Jännää. Toivottavasti me täällä pärjätään.

Lyyraviikuna (Ficus lyrata)

My mom's a great gardener, she could grow a jungle from a dry pea. I haven't been quite as successful – so far I've killed all my plants within a month. But I really want plants in my home so now I've decided to conquer this plant thing once and for all. So I got a few plants (small to begin with) and a bag of soil, dug all my extra pots from my cupboards, made some labels (so I can google some advice in case of emergency) and got to it. Surprisingly exciting. I hope we get on.

-ioanna-

Kirahvi kirjahyllyssä

Ostin pussillisen muovisia villieläimiä. Vein ne työhuoneelle ja asetin vanerin päälle valmiuksiin. Sitten alkoi armoton suihkinta. Ja kas, eläimet saivat muutaman maalauskerran jälkeen valkoisen pinnan.

En ole koskaan ollut koriste-esineiden armoton suosija, mutta näistä elukoista pidän kirjahyllyn päällä. Ne ovat tarpeeksi suuria, juuri oikean värisiä ja lapsellisia. Jos kotona pitäisi ottaa kaikki liian vakavasti, niin tulisin kaiketi hulluksi. Ukkelini armas Lenin-patsaskin sai hivenen väriä viiksiinsä, kun olin hetken hieman liian turhautunut, hieman liian kiukkuinen ja omistan hieman liikaa kynsilakkoja.
Lapsellisesti menemään vain, kuomat!

Look what I have done! I painted my plastic animals with white spray paint and now they have very special place next to Lenin. As you can see, I have given Lenin some colour as well... 
Wishing a playful week to all of you!

-annu-

Joulun tuoksuinen kasvonaamio

Kasvonaamiot ovat ihania, mutta niitä ei koskaan muista käyttää. Kun spa-innostus vihdoin iskee, kylpyhuoneen peilikaapin nurkasta löytyvän putelon sisältö muistuttaa silkkisen eliksiirin sijaan kuivaa puuroa. Mutta onneksi on internet ja maustehylly! Löysin tämän mainion sivun ohjeineen ja testasin heti mahtipontisesti Miracle mask:iksi nimettyä kotihoitoa. Resepti on selkeä: sotke 2 rkl hunajaa, 1 tl kanelia ja 1 tl muskottipähkinää tasaiseksi mönjäksi ja levitä se kasvoille. Anna vaikuttaa puolisen tuntia, sitten hiero naamasi puhtaaksi lämpimällä vedellä.

Kaneli ja muskotti kuulemma rauhottavat hipiää ja pesuvaiheessa mausteet kuorivat ihoa tehokkaasti. Toimii! Iho tuntui naamioinnin jälkeen ihanan pehmeältä ja tökötti tuoksui aivan taivaalliselta. Taidan kokeilla jatkossakin...

I tried out Miracle Mask from this webpage and so should you! Basically just mix into a paste 2 tbs honey, 1 ts nutmeg and 1 ts cinnamon. Spread it on your face and let it sit for about half an hour. Then wash it off with warm water scrubbing your face while you're at it. It left my skin feeling really soft and it smelled yummy! Perfect.

-ioanna-

Goottipunassa

Huulipuna: Plum Bright, kynsilakka: Cream Blueblood

Myönnettäänkö nyt tämä. Olen kosmetiikkamyyjien armoton uhri. Erilaiset putelit ja värit ovat houkutelleet minua puoleensa paremmin kuin sonta kärpästä jo lapsesta lähtien.

Halusin pienenä tyttönä punaiset huulet. Kun punervaa huulipunaa ei kotoamme löytynyt, olin niinkin nokkela, että sudin verenpunaista kynsilakkaa huuliini. Siitä tuli sen iltainen farssi, kun äitini ja siskoni hinkkasivat huuliani minun huutaessa kuin syötävä. Mutta edes tämä katastrofaalinen kokemus ei ole tullut minun ja kosmetiikan väliin. Mitä nyt luen vähän huolellisemmin, että mihin kehoni kohtaan kutakin tököttiä tulee laittaa.

Ollessani mustatukkainen, olin paljon avarampi huulipunien värien suhteen. Vaalentuessani myös värivalikoima supistui, lähinnä kirkkaisiin punaisiin ja oranssihtaviin. Kävelimme Ioannan kanssa Stokkan kosmetiikkaosaston läpi ja kuten lähes aina, me olimme MAC:n tuotepisteellä ja hetkeä tätä myöhemmin tuote-esittelijä oli ehtinyt kokeilla jo montaa eri väriä autuaisiin huuliimme ja poskiimme.

Koska olin aiemmin laittanut 16 (!! Kyllä!) huulipunaa huulipunavarastostani pois (lähinnä niitä pinkkejä), ajattelin, että rohkenisin ostaa yhden uuden. Ja sen teinkin. Värikin oli aivan uusi, tumma luumu. Ja samaan syssyyn hankin tietenkin myös kynsilakan.

Kotona olen kuullut "Sä näytät ihan sairaalta" -kommentteja, mutta itse viihdyn tummassa punassa ja lakassa hyvin. Etenkin nyt pimeän ajan tullessa olen onnellinen kaikista puteleistani kaapissani. Sulaudun pimeneviin iltoihin synkkine huulineni.

Paitsi että kyllä se kirkkaan punainen on silti minun juttuni. Mutta tämä tumma luumu tulee hyvänä tuuraajana.

-annu-

I love cosmetics. When I had dark hair, I used to have many different kinds of lipstick colours, also pinks. But now as a blond I just use red. I went to Stockmann with Ioanna and we stopped at the MAC department. There I found this great dark plum lipstick. I also bought nail polish, of course. My husband says I look like I'm sick when I use this lipstick, but I just love the colour! It suits autumn!

Kesäkurpitsamuffinssit

Minun on pitänyt jo jonkin aikaa kokeilla jotain vihreää vihannesta leivonnassa. Lidlissä oli niin herkullisia kesäkurpitsoja, sellaisia kapeita ja pieniä niin kuin kuuluu, että ne pääsivät nyt ensimmäisenä kokeiluun. Käytin tätä reseptiä hieman muunneltuna.

Kesäkurpitsan ansiosta muffinsseista tuli herkullisen muheita ja kosteita. Muskotti ja kaneli antoivat leivonnaisille hiukan potkua, kun taas siemenet ja kuivatut karpalot tekivät niistä ruokaisia. Koska leivoin muffinssit aamu- ja väli- ja iltapalaksi, jätin sokerin vähemmälle. Jos siis kaipaat makeutta, lisää hiukan sokeria tai kuorruta kakkuset makeutetulla tuorejuustolla.



Kesäkurpitsamuffinssit
n. 10 kpl

1,5 dl sokeria
1 muna
1 tl vaniljasokeria
3,5 dl kesäkurpitsaraastetta
1,5 dl auringonkukkaöljyä
2 rkl pellavansiemeniä
2 rkl auringonkukan siemeniä
0,5 dl kuivattuja karpaloita
2 dl vehnäjauhoja
1,5 dl spelttihiutaleita
ripaus suolaa
1 tl kanelia
0,25 tl jauhettua muskottipähkinää

Laita uuni lämpiämään 175°C. Sekoita puuhaarukalla suuressa kulhossa sokerit ja muna. Lisää joukkoon kesäkurpitsa, öljy sekä siemenet ja karpalot (pähkinät ja muut kuivatut hedelmät käyvät myös). Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää ne sitten taikinaan. Sotke tasaiseksi. Kaada taikina muffinssivuokiin ja paista n. 20 minuuttia, kunnes ne ovat sisältä kypsiä (testaa puutikulla!). Popsi aamiaiseksi tai vaikkapa iltateen seurana.



I've been meaning to try out greens in baking so I made some zucchini muffins the other day. I used this recipe but I substituted some of the flour with spelt and threw in sunflower seeds and linseeds. Yum!

-ioanna-

S niinkuin syksy

Muistatteko vielä aapisen S-aukeaman? Siinä oli syksy, sieni, siili ja sade. Sen paremmin en osaa näitä sadepäiviä kuvata. Ne tuntuvat aivan aapisen S-aukeamalta.

Kaikki näyttää kauniimmalta sateessa. Jopa rumat rähjäiset ysäriautot ja pihojen nurkissa alakuloisina kyhjöttävät pallogrillit. Näyttää siltä, että ne olisi juuri maalattu paikoilleen ja värit olisivat alkamaisillaan levitä.

Maassa on keltaisia lehtiä siellä täällä, kuin ne olisi ravisteltu kaduille suuresta sirottimesta. Jossain jo punertaa. En malta odottaa kirkuvia villiviinejä.

Pidän syksystä kovasti. Tykkään villasukista ja saappaista, kanttarellisopasta ja omenapiiraasta, luonnon väreistä ja pimeistä illoista. Mutta onhan se katkeransuloista, kun kulman takana vaanii synkkä, pimeä ja kylmä, joka ei tunnu loppuvan koskaan. Mutta ei ajatella sitä vielä. Hypitään hetki lätäköissä.

It's been raining a lot lately. In the rain everything looks freshly painted and vibrant. I do like autumn; the woolly socks, rain boots, mushroom soup, apple pie, colourful leaves and dark nights. But it is bittersweet, because next up is darkness, gloom and cold, the type that seem neverending. But let's not think about that just yet. Let's take a moment to jump in puddles first.

-ioanna-

Neula ja lanka teki taidetta

Aino Kajaniemen teoksesta Varjot.

Ulla-tätini kutsui minut Wäinö Aaltosen museon Kui? IX Tekstiilitaiteen triennaalin avajaisiin, sillä esillä on myös yksi hänen työnsä. Yhteensä näyttelyyn osallistui 46 suomalaista tekstiilitaiteilijaa hyvinkin erilaisilla teoksilla. En oikein tiennyt, mitä odottaa. Pelkäsin astuvani huovutuksen alttarille.

Upeita sävyjä silkillä – Malek Mazicin teoksen inspiraationa olivat kukat.

Pauliina Turakka-Purhonen valmistaa ihmishahamoja taidokkaasti tekstiilistä.

Mutta mitä vielä! Työ kerrallaan näyttely yllätti minut oivalluksilla. Materiaalit ja tekniikat olivat tässä näyttelyssä todella herkullisia. Miten hienovaraisia nyansseja langalla saakaan aikaiseksi! Tikki tuolla, lanka täällä. Ja miten taidokkaasti eri materiaaleja onkaan osattu käsitellä!

Pikkuruinen osa Ulla Sinkkosen teoksesta Lakanalta lakanalle. Kokonaisuus on valtavan hieno!

Kaija Kiurun pylväät olivat kokoelman näyttävimpiä teoksia.

Kuvat ovat maistiaisia teoksista ja näyttelystä – kokonaisuuksia varten täytyy sinun vierailla museossa. Mutta usko pois: Kui? on todellakin käynnin arvoinen! Se yllättää, naurattaa, kiinnostaa, ihmetyttää, ärsyttää, inspiroi ja viehättää. Joten kaivapa kalenterisi heti paikalla esille ja varaa sille hetki. Näyttely on avoinna 25.11. saakka.

Susanna Autio muuttaa rikkoutuneiden posliiniesineiden merkityksiä kankaalla ja langalla.

Silja Puranen maalasi Sirkusprinsessa-teoksensa matolle!

I went to the Wäinö Aaltonen Museum of Art this week to the opening of Wha'? IX Textile Triennal. My aunt invited me along because she was one of the 46 artists featured in the exhibit (Go auntie Ulla!). It's such a great display! It was amazing to see how skillfully these elaborate pieces had been crafted and how much could be done in so many different ways with a wide range of materials. Just a stich there and some string here and it made all the difference. These pictures are just small samples, you'll have to go to the museum to enjoy pieces in their entirety. Get ready to be surprised, astounded, amazed, entertained, annoyed and bemused. Wha'? is open until November 25th so jot it down in your calendar right away!

-ioanna-