Syyskuu

Syyskuu saapui sateineen ja tuiskuineen. Kuukausi oli vaikea ja hiukan lannistava, mutta siitä selvittiin. Se muistutti, ettei elämä aina voi olla juhannusruusuilla tanssimista ja että oikeastaan sekin on ihan hyvä. Tässä ne parhaat hetket:

Vietin ensimmäisiä rapujuhliani syyskuussa Cindyllä. Rakastan ihan kaikenlaisia rapuja, joten kummallista, etten ole aiemmin kuokkinut saksikäsien kunniaksi järjestettyjä kemuja. Ilta oli niin hauska, että jatkossa koetan ravustella ihan joka vuosi. Oli tervetullutta vaihtelua syödä käsin ja nähdä niin kovasti vaivaa ruokansa eteen. Ja muutaman paukun jälkeen helan gårkin sujui. Skål!

Suosikkiradio-ohjelmani, The Chris Moyles Show, päättyi. Olen viettänyt ohjelman juontajien parissa toistakymmentä tuntia viikossa monen vuoden ajan, joten tuntuu siltä, kuin olisin menettänyt monta rakasta ystävää kerralla. Arkeen tuli särö. Itkin. Harmittaa vielä pitkään.

Kuva / Photo

Wes Anderson on yksi lempiohjaajistani. Olin odottanut uutuutta jo pitkään ja kironnut Finnkinon helvetin alimpaan luolaan, kun he vastasivat tiedusteluihini, ettei raina tule Suomessa teattereihin laisinkaan. Onneksi palautteen kirjoitti joku tietämätön harjoittelija tms., sillä Moonrise Kingdom saapui syyskuussa. Ja se oli ihana. Kaunis ja lakoninen ja nostalginen ja rehellinen ja angstinen ja ihana.

Kuva / Photo

Timo Lassy Band esiintyi loppukuusta Monkissa. Ihan uskomatonta! Miten ne sormet voivatkin liikkua noin nopeasti? Aika ajoin muusikot näyttivät itsekin hämmästyneeltä, kuin kädet olisivat liikkuneet taianomaisesti omia aikojaan. Vau.

Syyskuussa sunnuntai näytti voimansa. Ennen se ahdisti, mutta nyt sunnuntai on viikon paras päivä. Se on ensinnäkin yleensä vapaapäivä ja sunnuntaina on lupa olla rauhassa, levätä ja laiskotella niin halutessaan. Mutta sunnuntaisin voi tehdäkin paljon: menää kirpparille, käydä leffassa (tai sirkuksessa), kyläillä, vierailla museossa tai mennä pitkälle kävelylle. Ja sunnuntaisin ehtii leipoa ja laittaa ruokaa. Sekin on mukavaa. Vaalikaa sunnuntaita!

September was difficult and a bit discouraging, but life can't always be sunshine, right? Nevertheles, it had it's monets: I attended a cray fish party (yum!), cried when my favourite radio show The Chris Moyles Show ended (snif!), went to see Moonrise Kingdom (I heart Wes Anderson!), enjoyed some jazz courtesy of Timo Lassy Band (wow!) and learned to love Sundays (day off, permition to be lazy yet time to do all sorts of things!).

-ioanna-