Kuva täältä. |
Kyseessä on jooga. Olin ennen hyvinkin skeptinen joogan suhteen, sillä joskus muinoin ollessani yhdellä joogatunnilla eräässä kuntokeskuksessa koin lajin vain todella tylsäksi. Makoilimme patjoilla ja nainen puhui niin hitaasti, että luulin hänen nukahtavan sanojen välillä. Ja minä sitten tunnin lopuksi vetelin jo sikeitä, enkä mennyt sinne sen koommin.
Mutta nyt on aivan eri ääni kellossa! Joogamaikkani on rauhallinen, mutta selkeä. Liikkeet tuntuvat luissa ja ytimissä vaikka ne ovatkin hitaita ja tehdään hengityksen tahdittamina. Aina melkein kuolen, tärisen lähes jokaisessa asennossa, taipumattomuudestani puhumattakaan. Mutta kun lähden puolentoista tunnin jälkeen kotiin, on oloni ihana. Pidän myös siitä, että kaiken rehkimisen jälkeen voin rauhoittua ja keskittyä vain itseeni. Tunnilla ei kuitenkaan mennä joogan filosofisiin asioihin, sillä niitä en kaipaa.
Ensimmäisen joogatuntini jälkeen silmäluomeni turposivat niin, että en melkein saanut niitä auki. Juoksentelin joogaopettajan perässä ja hänkin ihmetteli asiaa. Jotain vallan ihmeellistä siis tapahtui kehossani ja se on aina mielestäni harvinaisen mielenkiintoista. Toisella kerralla ei enää samaa turpoamista tapahtunut, mikä on kyllä ihan mukavaa. Olisi ikävää aloittaa jokainen viikonloppu turvonneena kuin pullataikina.
Tänään uskallauduin eri joogatunnille kuin yleensä. Ja taas vähän kuolin! Mahtavaa! Kohta yllän sormilla jo varpaisiin asti!
-annu-
Ps. Ja missäkö sitä mahtijoogaa oikein harrastan? Spartan Sport Centerissä! Samaisessa paikassa on paljon kamppailutunteja ja muun muassa jättimäisten renkaitten vetoa, joita mäiskitään rautatangoilla. Naisten suosikkilaji kuulemma. Hmm.
I have taken up yoga. It is very difficult and I am very bad at it, but I love it! It is hard, I feel like dying, but after the class I feel wonderful. It gives good balance to my life, I can relax and not worry for a while. I can honestly recommend it to everybody!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti