Komediakaverit

Pidätkö 30 Rock tai Konttori -tyyppisestä huumorista? Tässä sinulle kaksi kirjavinkkiä amerikkalaisen komedian kärkinimiltä: Tina Feyn Bossypants ja Mindy Kalingin Is Everyone Hanging Out Without Me (And Other Concerns).

Molemmat kirjat ovat omaelämänkerrallisia, tyyliltään kevyitä ja hulvattomia. Sekä Tina että Mindy kirjoittavat lapsuudestaan, nuoruudestaan sekä uransa alkuvaiheista mutta teosten parasta antia ovat ohjeet (Tina opastaa mm. miten muotilehdissä poseerataan) sekä paljastavat meuhkat (kuten Mindyn pohdinnat siitä, mitä "hooking up" oikeasti tarkoittaa).

Tinan kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta muistan aloittaneeni sen jälkeen 30 Rock -maratonin, sillä ohjelmasta löysi uusia näkökulmia kirjan jälkeen. Mindyn välitön ja anteeksipyytämätön rehellisyys taas vakuutti minut siitä, että voisimme olla bestiksiä. Oikeasti.

Nopealukuiset kirjat hotkaisee kertaistumalta, joten seuraavalla kerralla vaihda yksinäinen leffailta kirjakaveriin.

Do you enjoy 30 Rock and The Office? If so, you should definitely read Tina Fey's Bossypants and Mindy Kaling's Is Everyone Hanging Out Without Me (And Other Concerns). I love these women's work and talent, and I'm convinced Mindy and I could and should be BFFs. Seriously.

-ioanna-

Kirjahyllyt puoliksi

Kirjamme ovat jo vuosia asuneet IKEA:n korkeissa Billy-hyllyissä. En ollut lastulevyhirmuista koskaan erityisen innoissani, mutta ne olivat edelliseen asuntoomme kooltaan sopivat ja lähes ilmaiset, joten hankimme ne väliaikaratkaisuksi.

Nykyisessä asunnossamme kirjahyllyille ei koskaan löytynyt hyvää paikkaa. Mustat ja korkeat hyllyt kärsivät muutossa ja hankala kokonaisuus oli ruma ja sekava. Pinterestistä löytyi vaikka mitä hienoja ratkaisuja, mutta valtaosa niistä oli rakennettu erillisistä hyllyistä suoraan seinään, eikä se vuokra-asunnossa tule kuuloonkaan.

Vierailtuani Nooran ihanassa kodissa viime talvena, innostuin matalien hyllyjen ajatuksesta. Suunnittelin jo hyllyjen teettämistä, mutta budjetti ei sitä juuri nyt salli (omaan kotiin sitten joskus!). Koska ajatus uusien matalien Billyjen hommaamisesta, vanhojen hyllyjen hävittämisestä ja yhden väliaikaratkaisun vaihtamisesta toiseen tuntui vastenmieliseltä, päätin nikkaroida vanhoista uudet.



Periaatteessa sahasin sivulaudat ja leikkasin taustalevyt 80 cm korkeita hyllyjä varten ja sitten hakkasin nauloja kauheasti kaikkialle, säädin hiukan lisää ja maalasin sahatut reunat mustaksi. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta olen lopputuloksesta erittäin mielissäni. Harva asia saa minut myhäilemään yhtä tyytyväisesti ja omahyväisesti, kuin vanhan saattaminen uuteen muotoon. Etenkin, kun koko homman hinnaksi kertyi vain viiden euron lasku rautakauppaan.

Kirjat järjestelin väreittäin, jotta kokonaisuus ei olisi niin sekava. Tykkään! Oikean kirjan löytäminen saattaa tosin kestää hiukan pidempään kuin ennen...

I've been wanting to switch our tall crappy IKEA shelves into new low bookshelves. Since I can't afford to have them made to order right now, and the idea of buying another temporary solution as well as getting rid of the old shelves was unappealing, I decided to restyle our shelves into lower version. A day of sawing, measuring, nailing, painting and reorganizing later, I have new shelves! I'm really happy with how they turned out and psyched that the whole ordeal only set me back 5€! I decided to organize our books according to colour to make the whole unit look less messy. Looks good, doesn't it? Restyling is the best. 

-ioanna-

Kolmen tunnin nollaus

Aloitin uuden harrastuksen syksystä ja uudesta lukuvuodesta inspiroituneena (kyllä, käsittelen vuodenkiertoa yhä kouluvuoden mukaan). Nyt käyn kerran viikossa kuvataidetunneilla; joskus luvassa on maalausta joskus vaikkapa kuvanveistoa. Pääasia on, että joka viikko joudun tekemään käsilläni jotain ihan vain tekemisen vuoksi ja luomisen ilosta. Se tekee hyvää kaltaiselleni tehokkaalle ja käytännölliselle tyypille.

Ensimmäisellä kerralla vietin illan valkosipulipuristinta tiiraillen ja koettaen ymmärtää, mikä kohta on tumma, mikä vaalea ja miten ne varjot oikeasti lankeavat. Ensin en saanut edes suoraa viivaa piirrettyä, mutta loppuillasta olin onnistunut jopa hiukan varjostamaan. Aika harvassa asiassa kehittyy ihan noin nopeasti. 

Vaikka itse piirtäminen miellytti ja edistystäkin oli havaittavissa, illan paras juttu tapahtui piirtämisen sivutuotteena. Kun nimittäin keskittää silmänsä tutkimaan muotoja, valoja ja varjoja ja kätensä jäljentämään näkemäänsä, ei aivojen kapasiteetti yksinkertaisesti riitä mihinkään muuhun. Ei huoliin, ei laskuihin, ei töihin, ei velvollisuuksiin, ei nälkään, ei mihinkään. Mikä voisikaan olla rentouttavampaa?

Tunnin päätyttyä haukottelin koko matkan kotiin, kömmin sänkyyn ja hetken kirja kädessä nuokuttuani nukuin sikeimmät yöunet naismuistiin.

I started a new hobby, and now take art lessons once a week. I spent the first lesson drawing a garlic press. I started off struggling to produce a straight line but by the end I had even managed to draw some shadows. Quick progress! The best thing about the evening, however, was that concentrating on trying to understand light, shadow and shapes, and focusing on trying to reproduce them with a wobbly hand left no brain capacity for anything else. I swear, I couldn't think about anything else all evening. And that, my friend, is super relaxing. 

-ioanna-

Mokaa!

Kuva täältä.

Hain äskettäin vanhaa työpaikkaani, mistä taannoin lähdin. Sillä hetkellä se tuntui tovin nöyryyttävältä, koska mieleeni nousi kuva siitä mitä muut ihmiset minusta sitten ajattelisivat, jos pestin saisin. "Kas vaan, ei oo sit saanut muita töitä, niin piti tänne palata!"

Se ei siis riittäisi, että pidin työstäni. Pitäisi nousta ylemmäs ja tehdä edes hieman parempaa työtä. Koska olenhan muuten vain epäonnistunut ihminen, kun en keksi elämälleni mitään muuta sisältöä kuin saman vanhan.

Kun ei etene, niin mokaa. Kun elämä junnaa, on jo mokannut. Täällä ei saa mokata. Muuten voi menettää kasvonsa ystävien ja sukulaisten edessä. Aijai. Miten sä nyt noin mokasit?

Matti Nykänen on surullinen näky. Ei siksi, että hän olisi surkuteltava ihminen noin yleensä, olihan hän alansa huippu, vaan siksi mitä hänen ympärillään tapahtuu. Ihmiset nauttivat alkoholisoituneesta, silmin nähden vaivaantuneesta laulajasta ja juoksevat hänen keikoilleen. Onhan se nyt hauskaa nauraa ressukalle, joka laulaa vähän miten sattuu ja puhuu hölmöjä. Jokainen toki voi itse valita oman tiensä, tuskin kukaan Mattia lavalle on pakottanut. Mutta nyt puhunkin yleisöstä, en itse tähdestä.

Nokia on paska, mitäs meni irtisanomaan väkeä ja viemään meidän työt ulkomaille. Mutta kenellä kaikilla valittajista edes on ollut omaa nokialaista?

Marimekko on ihan kaamea, koska ne nyt plagioi ihan kaikkea. Pitää ehkä boikotoida.

Helkama siirsi kaiken tuotantonsa Suomeen, mutta niiden alumiinirungot tulevat ulkomailta, koska Suomesta niitä ei yksinkertaisesti saa. Mutta ihan sama, moka silti. Pitää tilata pyörä Englannista.

Mokaajalle käännetään selkä ja heitetään vielä tikarilla perään. Sehän vasta ylevää ja viisasta on!

Me elämme mieheni kanssa hänen edesmenneen yrityksensä konkurssin selvittelyaikaa. Konkurssista on jo tovi, mutta nyt vasta selvityksessä. Konkurssi oli monen epäonnisen asian summa. Mutta intoa yrittää uudelleen hän ei ole onneksi menettänyt. Eräs tuttuni virkkoi minulle, että ei varmaan enää kannata yritystä perustaa, kun noin on käynyt. Miksi ei? Koska hän varmasti kävelisi samaa reittiä ja tekisi juuri samat ratkaisut, samojen ihmisten kanssa?

Mihin on kadonnut ajatus siitä, että vahingosta voi viisastua?

Kuva täältä.

Jos en pääse vanhaan työhöni takaisin, ei se mitään. Silloin kaiketi entinen pomoni on sitä mieltä, että hän ei halua palata samaan. Tai joku toinen on yksinkertaisesti parempi kuin minä. Ja se on ihan ok.

Aion hakea vain sellaisiin työpaikkoihin, joissa nautin olla. Arvoni ei vähene ystävieni silmissä sen perusteella missä palkkani ansaitsen. Se onkin hyvän ystävän mitta.

Mokataan ja viisastutaan!

-annu-

Make mistakes! Why? Because it is not healthy try not to. Life isn't perfect, some mistakes comes along.  So let go, live and let life teach you!

Rautainen rusetti

Talvella tulee tehtyä enemmän käsitöitä. Ehkä siksi, että en ole talven ylin ystävä ja kun lumi sataa maahan, haluan hautautua kotisohvalle ja mörköillä tyynyjen välissä.

Niin, sitten otan kyllä asiakseni valmistaa rautalankaisia hiuspantoja! Ostin kuvan pannan Seppälästä viidellä eurolla. Pysyy hyvin päässä ja pannan päät saa rusetille tai villistä pystyyn. Kreisiä!

-annu-

I bought this hairband from Seppälä. Steel wire makes it to stay put in head easier. Maybe I am going to make those by myself in winter.

Kotiviili

Kesäloman jälkeen kukkaroni ammottaa tyhjyyttä. No oikeastaan se tursuilee kuitteja, mutta lopputulos on sama: nyt pihistellään. Koska ruokaa on pakko syödä, täytyy keksiä edullisia tapoja täyttää jääkaappi. Ensimmäisenä omaksuin opiskeluajoilta tutun käytännön ja ryhdyin itse valmistamaan viiliä.

Kuulostaako kummalta? Muistan itsekin ihmetelleeni touhua ensimmäisellä kokeilukerralla, mutta koska viilin osoittautui ällistyttävän yksinkertaiseksi puuhaksi, otin sen nopeasti osaksi keittiörutiineja. Ja niin aion tehdä nytkin. Viili kun on niin hyvä aamu-, väli- ja iltapala, eikä siihen kyllästy, sillä marjoilla, hedelmillä, pähkinöillä yms. saa aikaiseksi vaikka mimmoisia annoksia. Arkena herkullinen viili käy jälkkäristäkin.

Kotiviili, 6 annosta

1 prk maustamatonta viiliä

1 l maitoa

Sotke viili ja maito tasaiseksi seokseksi kulhossa ja jaa annoskulhoihin. Anna seistä huoneenlämmössä yön yli tai työpäivän verran. Siirrä viilit jääkaappiin. Sanoinhan, että resepti on yksinkertainen.

Viilin ja maidon rasvapitoisuuden voit valita mieltymyksesi mukaan. Itse käytän tavallisia kevytversioita, joten en tiedä, miten homma toimii laktoosittomien tai vähälaktoosisten tuotteiden kanssa. Luomumaitotuotteiden säilyvyys on tavistuotteisiin verrattuna hieman lyhyempi. Kun viilikippoja on jäljellä enää yksi, käytän sen uuden satsin tekemiseen – kätsyä, eikö?

Thanks to my vacation, I'm broke and trying to be stingy with what little money I have. So I started making my own viili (a yogurt-like Finnish milk product)! Just mix together 1 viili and 1 l of milk (whichever nonflavoured kind you like), divide it up into little bowls, let it sit in room temperature overnight, and then keep it in the fridge! Oh and eat it, obviously, with berries, honey, fruits, nuts, granola or whatever you prefer. 

-ioanna-

Oi Flow, kuinka sinua rakastankaan.

Rakastan kirkkaita valojasi ja pimeitä öitäsi. 

Rakastan värikästä ja mukavaa kansaasi, joka osaa juhlia rennosti ja siististi räyhäämättä ja örveltämättä.

Rakastan näyttäviä puitteitasi ja sisävessojasi.

Rakastan lyhyitä jonojasi ja poreilevia juomiasi.

Rakastan Lämpön terassia, josta löytyi aina tilaa istua ja josta näkyi suoraan päälavalle.

Rakastan Alicia Keysiäsi.

Rakastan vetovoimaasi, joka saa rakkaat kokoontumaan kesätaivaan alle.

Rakastan urbaaneja kulmiasi, joissa skeittilaudat rullaavat ja riippukeinut, öö, riippuvat ja keinuvat.

 

Rakastan koristeltuja pintojasi ja maata, joka ei koskaan muutu mudaksi.

Rakastan tanssia tahtiisi.

Rakastan löytää uusia tuttavuuksia lavoiltasi.

Rakastan letkeää ilmapiiriäsi, jonka ansiosta jaksan nauttia sinusta lopen uupuneenakin.

Rakastan artistejasi ja heidän tunnelmiaan.

  Rakastan värejäsi.

Rakastan sitä tunneta, kun musiikki vyöryy päälle, enkä voi kuin antautua huojumaan, hyppimään, sheikkaamaan, laulamaan tai taputtamaan.

Rakastan peanutbutter chocolate cupcake -luomuksiasi, ninjaburgereitasi ja sienilettujasi sekä diskopallolla valaistua ruokapaikkaasi havisevien oksien varjossa.

Rakastan yllättäviä nurkkiasi.

Rakastan viihdyttäviä esiintyjiäsi.

Rakastan, että saat meidät urpoilemaan.

Rakastan suurenmoisia näyttöjäsi, joilta näki esityksen seisoipa missä tahansa ja miten pitkän kaverin takana hyvänsä.

Rakastan, että hetken mökötettyämme mahduimme sittenkin Haimin keikalle.

Rakastan Haimin tyttöjä entistä enemmän.

Rakastan, että artistitkin nauttivat annistasi meidän muiden seassa.

Rakastan, että Balloon 360° Stagella kaikki muu unohtuu ja maailmassa on vain se hetki siinä.

Rakastan, että Junip vei minut johonkin kauas ja todella lähelle yhdellä kertaa.

Rakastan, että tarjoat alati jotain uutta ja erilaista.

Rakastan tyylikkyyttäsi.

Rakastan kokea sen kaiken osana suurta joukkoa.

Rakastan, että kesä loppuu kanssasi.

 I love you Flow. 

-ioanna-

PS  Kuvaajina lisäkseni myös Salla, Mimmi ja Hanna.

Päänvaivaa

Varoitus yliherkille: teksti sisältää kutinaa ja hilseilyä!

Kuva täältä.

Olen ehkä toisinaan maininnut, että pääni on oikea murheenkryyni. Ajoittain sisäisestikin, mutta nyt puhun lähinnä ulkokuoresta, eli päänahasta. Se voi koko ajan huonosti. Hilseilee, ei normaalisti (mikä on normaalia hilseilyä?) vaan paksusti, laattamaisesti.

Kyse ei ole siitä, ettenkö hoitaisi päätäni ja jaksaisi kokeilla erilaisia tököttejä. Milloin pääni on uinut kookosrasvassa yöt läpeensä, milloin saanut pinnalleen kortisonivoidetta ja Aqualan L:ää. Olen kokeillut niin apteekin kuin kampaamonkin shampoot ja hoitovoiteet. Tuloksetta. Aina vain hilseilee ja vaivaa.

Kävin lääkärissä kuulemassa sen, minkä ajattelinkin ihoani vaivaavan. Minulla on psoriasis-pannahinen. Tämä ei ollut mikään yllätys, sillä sitä on suvussamme muillakin. Ja toisaalta lääkärin toteamus ei tuonut muuta apua kuin sen, että se nyt vain on näin. Psoriasikseen kun ei ole mitään parannusta. Joku hoitomuoto tai tökötti sopii jollekin, toiselle taas välttämättä ei. Aurinko ei ole tuonut päälleni mitään helpotusta. Suomen ilmasto on kesän lämmöstä riippumatta joko liian kuiva tai suolaton, etelän ilmasto voisikin helpottaa oloani hieman.

Koska toivoni on lähes tulkoon tipotiessään ulkoisten tököttien suhteen, olenkin alkanut kiinnostua sisäisistä hoitomuodoista. Että mitä syömällä ja mitä syömättä jättämällä voisin mahdollisesti vähentää ihoni oireilua.

Aloitan tutkimusmatkan päännahkani hyvinvointiin ravinnon kautta. Sain lainaksi Paula Heinosen kirjan Vihdoinkin hyvä olo. Tällä viikolla tapaan ravintoterapeutin, jonka kanssa katsomme ruokailutottumuksiani läpi. Mielenkiintoista ja toivottavasti tuloksellista.

Palaan asiaan aiheen tiimoilta, kun olen taas viisaampi. Toivottavasti terveen päänahan kera!

-annu-

My scalp is a disaster. It's been flaky for ages and I have tried to make it better in many different ways without any help. The doctor told me that I have psoriasis. It didn't come to me as a surprise, it was expected. Now I'm trying to find a cure through food. What should and shouldn't I eat? An interesting and hopefully successful way to go!

Pizzaa!

Hyvä pizzapohja on ohut ja rapea, mutta silti pehmeä. Tomaattikastikkeen taas tulee olla maukas ja sopivan makea. Aikaisemmat kokeiluni ovat olleet kovin keskinkertaisia, mutta näillä Leila Lindholmin ohjeilla sain aikaiseksi niin hyvää pizzaa, että sylkirauhaset aktivoituvat jo pelkästä ajatuksesta. Leila ei kyllä petä koskaan. Alkuperäiset reseptit ovat hänen kirjastaan Vielä yksi pala!, mutta jouduin hieman soveltamaan raaka-aineiden suhteen.

Peruspizzataikina, 4 pizzaa

1/2 pss kuivahiivaa (alkuperäisessä ohjeessa 15 g tuorehiivaa)
3 dl käden lämpöistä vettä
2 tl sokeria
1 tl suolaa
2 rkl oliiviöljyä
6 1/2 dl vehnäjauhoja (alkuperäisessä ohjeessa 1 dl durum- ja 5 1/2 dl erikoisvehnäjauhoja)

Liuota kuivahiiva veteen. Lisää sokeri, suola ja öljy. Lisää jauhot vähän kerrallaan ja alusta taikinaa koneella (tai käsin) noin 10 minuuttia, kunnes se on kimmoisaa. Ripottele hiukan jauhoja taikinan pinnalle ja kohota sitä liinan alla noin 45 minuuttia tai kunnes se on kohonnut kaksinkertaiseksi. Kuumenna uuni 225°C. Jaa taikina neljään osaan ja kauli taikinapalloista mahdollisimman ohuet pizzapohjat. Mausta pohjat makusi mukaan ja kypsennä pizzoja uunin keskiosassa noin 5 minuuttia.



Tomaattikastike pizzaan, 4:lle pizzalle

2 valkosipulinkynttä
5 tomaattia
1 rkl voita
1 rkl juoksevaa hunajaa
1 tl valkoviinietikkaa
suolaa
mustapippuria

Viipaloi valkosipulinkynnet ohuiksi siivuiksi ja leikkaa tomaatit pieniksi kuutioksi. Kuumenna kattila ja hauduta valkosipulit kevyesti voissa. Lisää hunaja ja kuutioidut tomaatit. Keitä kastiketta noin 20 minuuttia tai kunnes tomaatit ovat pehmeitä ja kastike saennut. Mausta kastike viinietikalla, suolalla ja mustapippurilla. Jäähdytä.


I made the best pizza using Leila Lindholm's recipe (from her book One More Slice!) for both the crust and tomato sauce. Laila's recipe's are the best.

-ioanna-

Tuliaiset Pirkanmaalta

Tulin pikaiselle reissulle alkukotiin (Ioannalta opittu tapa puhua kodista, jota asuttavat vanhemmat) Nokialle. Olin suunnitellut pitkää lomaa Pirkanmaan sydämessä, jotta voisin luuhata ystävien luona, käydä Tampereella lempikahviloissa ja -paikoissa ja istua takapihalla marjapuskien välissä iltamyöhään. Mutta tällä erää työt antoivat höllätä vain parin päivän verran. Ehdin kuitenkin pikaisesti kirpparille. Seuraavalla kerralla, toivottavasti pian, tapaan teidät kaikki Pirkanmaa-ihmiset.

Yhden samanmoisen peltipurkin omistajana halusin toki toisenkin. 

Makkelle reppu!

Rumankaunis joutseneni sai heti alkuunsa karvaan kohtalon. Oi voi.

Paras mukaani lähtenyt asia oli kuitenkin seuraavan kuvan saalis: mummuni minulle ostama ihana viltti. Se on äitini mukaan kuulunut minulle vauvasta lähtien, mutta vasta nyt sain tietää siitä.
Mummulla oli silmää, totta Mooses.

-annu-

I went to Nokia and bought some treasures! The last picture is about blanket, which my grandmother bought me when I was newborn. 

Tuliset karjalanpiirakat

Hank oli oiva isäntä.

 En ole koskaan tehnyt karjalanpiirakoita ja hyvin harva ystävistänikään on niitä rypytellyt. New Yorkista kotoisin oleva ystäväni Tonya päätti, että asialle pitäisi tehdä jotain, joten hän piti kodissaan meille suomalaisille epämartoille karjalanpiirakka -illan. Kuulostaa varsin naurettavalta, mutta myös niin realistiselta. Oma kulttuuriperintö jää helposti unholaan ja sitä väsäilee kaiken maailman pöperöitä paljon hanakammin. Joten, pulikka kauniiseen käteen ja Manhattanin kasvatin oppiin!

Piirakoiden riisipuurotäyte sai joukkoonsa tulta ja ekstramakua.

2 dl vettä
2 dl puuroriisiä
1 l maitoa
1,5 tl suolaa
5 valkosipulin kynttä
jalapenoja oman maun mukaan

Kiehauta vesi ja lisää riisi. Anna kiehahtaa pari minuuttia. Lisää maito. Keittele hiljalleen noin 40 minuutin ajan välillä hämmentäen.
Lisää jäähtyneeseen puuroon suolaa, puristetut valkosipulin kynnet sekä haluamasi määrä jalapenoja.

Taikina tehtiin perinteisesti.

loraus öljyä
3 dl ruisjauhoja
3 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
vettä

Lisää öljyn ja jauhojen joukkoon vettä hiljakseen ja myllää taikinaksi. Taikinan tulee olla oikein kiinteää, joten varovasti nesteen kanssa!

Kauli taikinasta haluamasi kokoisia lättyjä. Lado kaulitut pohjat odottamaan riisin jäähtymistä.
Kun riisi on tarpeeksi viileää, alkaa rypytyshommat. Kauho taikinalevyn keskelle muutama ruokalusikallinen riisiä. Aloita rypytys yläpäästä. Älä ole turhan kriittinen, ryppyilyn oppii vain tekemällä.

Paista 275 asteisessa uunissa 5-10 minuuttia. Valmiit, jäähtyneet piirakat pyöräytetään vielä pannulla voisulassa, muista sivellä voisulaa myös päälle.

Nam!
Aloimme jo pohtia mitä kaikkea muuta riisin joukkoon voisikaan seuraavalla kerralla laittaa.  Piirakkarakkauteni syttyi!

-annu-

My friend from New York had pie making party where she teached us finns how to make Karelian pies. We put some jalapenos and garlic into the rice porridge and it was so good! What would you like to add to porridge?