Yläasteella kuuntelin Salovaara show:ta ja vuosia myöhemmin Kiss FM:n aamutiimiä. Henkan, Jennin ja Tuomaksen jälkeen radio-ohjelmat eivät enää maistuneet, satunnaisesti saatoin kuunnella jotain, mutta yleensä aika kului asemia pläräillessä. Sitten eräänä kesäkuisena maanantaiaamuna toimistolla muistin Englannissa vaihtovuotenani kuunnelleeni
BBC Radio1-kanavan iltaohjelmaa. Siinä oli silloin osio nimeltä Flirt Divert, jonka ansiosta saatoin kerran vahingossa vähän pissata housuun (kämppis oli suihkussa niin en päässyt lähimpään vessaan!)... Radiokanava oli avannut puhelinlinjan, joka meni suoraan vastaajaan. Kuuntelijat saattoivat jakaa numeroa omanaan esim. jonkun pyytäessä treffeille. Viestejä soitettiin sitten illalla koko kansan huviksi.
No, takaisin siihen maanantaihin. Pistin nettiradion päälle ja aloin kuunnella
The Chris Moyles Show -nimistä aamuohjelmaa, jossa puhuttiin paljon ja soitettiin musiikkia melko vähän. Hyvä niin, sillä Radio1 soittaa listahittejä, joista suuri osa on aivan kamalaa melusaastetta (miten kukaan voi pitää Skryllexistä?). Olen aina pitänyt brittihuumorista ja brittien itseironisesta puhetyylistä, joten tiimin rupattelu jo sinänsä viihdytti. No tämäpä ei ollut mikä tahansa maanantai vaan Wimbledonin kisojen avauspäivä ja Carrie, radio-ohjelman urheilu-uutisten toimittaja, oli vierailemassa paikan päällä. No ei siinä mitään, Carrie kuvaili legendaarista tenniskenttää ja kertoi hiukan kisoista ja tiimi kyseli tyhmiä kysymyksiä. Sitten juttu muuttuikin kiinnostavaksi: Carrie nimittäin huomasi exänsä kentän laidalla. Entinen heila työskenteli BBC1-televisiokanavan aamuohjelmassa ja valmisteli inserttiä livelähetystä varten. No siitäpä tiimi riemastui. Tilanne vaati jäynää. Live tv-lähetystä piti tietysti päästä suolaamaan jotenkin.
Kuuntelijat lähettivät studioon omia ehdotuksiaan. Radiostudion televisio laitettiin päälle, jotta tiimi näki, mitä aamutv-lähetyksessä tapahtui. Kuuntelijat tekstasivat kyttäävänsä television äärellä radio päällä. Minä olin kauan sitten unohtanut olevani töissä ja painoin nappikuulokkeita syvemmälle korviini, jotten jäisi mistään paitsi. Carrie sai itsensä puhuttua erotuomarin istuimeen kokeilemaan mikkiä. TV-lähetys alkoi juontaja-exän introlla. Carrie huutaa mikkiin "New balls please!" Heila meinaa tukehtua sanoihinsa ja tiimi, kuuntelijat ja minä repeämme täysin. Televisiossa siirrytään videokuvaan ja studiossa mietitään, mitä Carrien tulisi huutaa seuraavaksi. Videopätkien jälkeen livelähetys kentältä jatkuu mutta nyt heilalla on haastateltavana joku tennislegenda. Ensimmäisen kysymyksen jälkeen Carrien ääni kaikuu kentän halki: "We were not on a break!" Purskahdin nauruun niin, että työkaverit ympärilläni luulivat minun saaneen jonkinlaisen kohtauksen. Tennislegenda kuulemma vilkuili ympärilleen ja katsoi haastattelijaa epäilevästi. Entinen poikaystävä punastui kovin. Carrie pyydettiin poistumaan paikalta.
Sen päivän jälkeen olen kuunnellut Chris Moyls Show:ta aina, kun se vain on mahdollista. Yleensä kuuntelen aamun ohjelman illalla, sillä töissä työnteko kärsii liikaa. Ainakin jos pitäisi tehdä jotain ajattelua vaativaa. Aina en tosin malta jättää kuuntelematta, sillä minusta tuntuu kuin jäisin jostain paitsi. Keskustelujen ja julkkisvieraiden ohella ohjelmassa on vakio-osia, kuten kisoja, pelejä tai visoja. Uusi lempparini on "Generic MP3 Shuffle Game", jossa soitetaan sattumanvaraisesti viisi kappaletta tiimiläisen MP3-soittimesta ja muut yrittävät arvata, kenen soitin on kyseessä.
 |
| Matt, Dominic, Tina, Chris, Dave, Aled ja Freya. Kuva / Photo |
Studiossa vierailee usein tähtiä, Will Ferrel ja Jamie Oliver ovat jo melko vakkareita. Ajoittain ohjelmassa on suurempia tempauksia, vuosi sitten Chris ja Dave rikkoivat nenäpäivän kunniaksi pisimmän radiolähetyksen maailmanennätyksen, kun he pitivät radioaallot hallussaan 52 tunnin ajan. Viime jouluna tiimi haastoi listahitit kannustamalla ihmisiä ostamaan Lou Monten "Dominic the Donkey"-biisin vuodelta 1960. Aasilaulu ylsi joulun virallisen listan sijalle 3. Parhaimmat pätkät syntyvät kuitenkin yleensä vahingossa keskustelun ajauduttua harhateille. Suosittelen kokeilemaan ohjelmaa, itse olen nauttinut siitä suunnattomasti. Tiimissä on seitsemän jäsentä, joista viisi höpöttävät radioaalloilla joka arkiaamu klo 8:30–12 Suomen aikaan, mutta jaksot ovat netissä kuunneltavissa aina viikon ajan
täällä.
Chris on on kotoisin Leedsistä ja raksataa Jaffa-keksejä. Hän on suorasanainen sekä suuri Star Wars ja Paluu Tulevaisuuteen -nörtti. Dave tietää paljon tylsistä asioista kuten moottoriteistä ja suuntanumeroista. Häntä parjataan hänen lyhyydestä, avioeroista sekä osallistumisesta Dancing on Ice. -ohjelmaan (Tanssii tähtien kanssa kauneusluistellen). Aled on ohjelman tuottaja eikä hän ymmärrä vitsejä. Hän on Madonnaa, Lady Gagaa ja Gleetä fanittava walesistä kotoisin oleva homo, joka puhuu todella avoimesti ihan mistä vain. Dominic vastaa aamuohjelman uutisista. Hän on kalju ja pelkää lentämistä. Dominic kysyy hollywood tähdiltä todella tyhmiä kysymyksiä kuten "Would you rather be attacked by one horse-sized duck or a dozed duck-sized horses." Tina on tiimin nykyinen urheilutoimittaja, joka ei osaa laulaa. Hän on myös melko yläluokkainen ja kuten englanniksi sanotaan "high-maintenance". Matt on tuottajien lego-tukkainen assari. Hän pitää itseään todella musikaalisena ja rakastaa englantilaista The Bill -poliisisarjaa. Freya on radiokanavan vastavihitty päivätuottaja, joka on Tinaakin surkeampi laulaja mutta rakastaa silti karaokea.
I have a favourite radio show: The Chris Moyles Show on BBC Radio1. It is seriously funny and completely rediculous. It's on at 6:30–10 AM UK time weekday mornings but the episodes are available online for a week. Try it out here!
-ioanna-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti