Papiljotin ja pupun valossa

Olen ehkä lamppuihmisiä. Se ei ole yhtä varma kuin se, että olen huivi-ihmisiä, mutta oireet alkavat hiljalleen viitata siihen suuntaan. Minulla on tupakeittiössämme kattolampun lisäksi kolme muuta valaisinta. Yläkertaan lamppuja on siunaantunut myös hyvin kiitettävä määrä.

Puhuin päivätolkulla pupulampusta (ehkä) kaikille tapaamilleni ihmisille. Kohdallani siis toteutui lattea siitä puhe, mistä puute -sanonta, koska en vielä omistanut kyseistä lamppua, kaihosin sitä vasta. Mutta! Sitten sen sain! Oman pupulampun!

Kävin ostamassa pupuni Leenaelinasta Maariankadulta. Siihen putiikkiin voisi aina jäädä moneksi hetkeksi hiplailemaan kaikkea, mutta nyt hain vain lamppuni ja poistuin paikalta. Oli kiire kotiin löytämään uudelle valaisimelle paikkansa. Lamppu majailee kolossamme, joten se toimii yövalaisimena. Se on lukemiseen hieman liian himmeä, mutta annan sen anteeksi. Pieni tihrustaminen on iltaisin ihan paikallaan.

Salaperäinen ja hämyinen pupu.

On jalkalamppua..

..ja toista jalkalamppua..

paplarilamppua...

...ja katosta roikkuvaa paperilamppua!

Lamppuihmisyyden lisäksi olen iltaihmisiä. Olemmekin Ioannan kanssa monesti miettineet sitä, minkä ihmeen takia koko maapallo pyörii typerän kahdeksasta neljään -syklin mukaan. Eikö olisi paljon parempi, jos saisimme nauttia luonnonvalosta vapaa-ajallamme ja mennä töihin vasta sitten, kun alkaa hämärtää? Edes näin talvisin, kun ei sitä aurinkoa muutoin koskaan ehdi nähdä (plus kesäisin tietysti, kun on niin mukavaa nukkua pitkään ja viettää leppoisia aamuja ystävien kera puistoissa ja rannoilla)? Kysynpähän vaan.

Mutta ainakin minulla on aina hyvä syy sytyttää kaikki huushollin lamput, kun on niin synkkää ja pimeää. Kiitän lamppujani armollisesta valosta, mutta kevät, tule silti jo.


-annu-

I love lamps. We have (maybe a few too many) different kinds of lights, more than three in one room. Last week I bought a new one; a bunnylamp! I just love it! I wanted it so much and now it is mine. It is in our bedroom. It doesn't glow very brightly, but we will manage.
Me and Ioanna have been wondering why the whole world has to work from eight to four. I am definitely not a morning person. I would like to get up later, have a nice, slow morning and enjoy sunlight. When we work "normal hours", we are not able to enjoy it at all. So, why not go to work later and spend the dark hours there?
Even though I am thankful to my lamps for their precious light, I'm really looking forward to spring arriving. Please, come soon.

Maanantaimuusa: My Milk Toof

Kun minulta lähti lapsena hammas (tai kun kaikista vastusteluistani huolimatta äiti / isä / hammaslääkäri riuhtaisi yhdestä nahanpalasta roikkuvan sinertävän hampaani vihdoin irti), laitoin sen aina kirjekuoreen ja tyynyn alle. Yön aikana hammas oli kadonnut ja sen tilalla oli kolikko. Tämä oli tuttavapiirissäni melko yleistä toimintaa maitohampaiden suhteen, mutta oletko koskaan miettinyt, mitä niille kaikille maitohampaille tapahtui?

My Milf Toof seuraa kahden maitohampaan arkisia seikkailuja. Kaksikon kuvakertomuksista on tehty kirjakin ja useita valokuvia on saatavilla printteinä. Lardee ja ickle keksivät milloin mitäkin puuhaa leipomisesta laihduttamiseen ja kalastusreissusta kylpyleikkeihin. Eikä näiltä hampailta puutu kekseliäisyyttä tai toimeliaisuutta! Mitä tehdä, kun hienot leijat saadaan vihdoin valmiiksi, mutta ulkona on alkanut sataa?

Joskus ickle ja Lardee ottavat osaa tärkeisiin ajankohtaisin tapahtumiin:

Aika ajoin he kaipaavat suurempaa seikkailua:

Silloin tällöin hampaat heittäytyvät taiteellisiksi:

Toisinaan on mukavaa vain olla:

Do you ever wonder what happened to all those milk teeth that disappeared from underneath your pillow? My Milk Toof chronicles the adventures of ickle and Lardee, two of the most imaginative and fun teeth you'll ever meet! 

-ioanna-

Kuvat ruutukaappauksina blogin sivuilta / Pictures taken as screen shots from the blog

Sunnuntaipuuhia

Olen alkanut pitää sunnuntaipäivistä. Ennen koin ne ahdistaviksi, kuin kävelisi lankkua pitkin arkeen. Sitten Bossaliinan aikana sunnuntait saavat uuden luonteen: ne olivat viikon viimeinen työpäivä ja ainokaisen vapaapäivän aatto. Nyt sunnuntait ovat jälleen viimeinen vapaapäivä ennen arkea, mutta niistä on hävinnyt ahdistus. Koska sunnuntai on luonteeltaan lepopäivä, ei se myöskään vaadi mitään. Jos koko päivä menee sohvalla maaten, hyvä niin, sunnuntaisinhan se on sallittua! Jos taas intoudun puuhastelemaan, voin olla toimeliaisuudestani ylpeä.

Tänään oli mitä kaunein talvipäivä. Aurinko paistoi ja pakkasta oli sopivan vähän. Minut on ehdollistettu siihen, että jos sunnuntaina on kaunis ilma, pitää lähteä kirpputorille etsimään aarteita! Hörppäsin aamukahvit ja lähdin kohti Manhattanin Kirppiscenteriä.

Hieno kisaessu jäi odottamaan uutta kotia.

Mukaan tarttui muutama kesämekko, Alfred Hitchcock ja 3 etsivää -kirja, punainen tuikkulyhty sekä peltinen lelupistooli, joka on täydellinen jonkun ihanan pikkuihmisen salapoliisileikkeihin!

Tuo pistooli vaatii seurakseen pikkuisen trenssin ja ison suurennuslasin. Vakoojan käsikirja löytyy jo!

Kirpparilta palatessani oli lounaan aika. Fetaista munakokkelia sekä eilistä salaattia paistettujen herkkusienien kera. Nam!

Auringon paistaessa likaisista ikkunoistani en voinut enää vältellä siivousta. Niinpä pyyhin pölyt, imuroin, pesin pyykkiä ja tein kauppalistan. Samalla kuuntelin Linnunradan käsikirja liftareille -kirjoittajan puheen luonnosta ja siitä, miten lajit ovat sopeutuneet sen muutoksiin. Puheenvuoro on todella mielenkiintoinen ja viihdyttävä, suosittelen lämpimästi!

Pakkassunnuntain kunniaksi pistin karjalanpaistin uuniin hautumaan. Sitten asetuin sohvalle ajelehtimaan nettiin hetkeksi, törmäsin muun muassa makeaan suklaabrownie-marjapizzaan, jota on pakko päästä kokeilemaan! Luulisin, että suklaaruutuohjeesta saisi moiselle hyvän pohjan...

Brownie-pohja, maustettua tuorejuustoa ja marjoja. What's not to like? Kuva /Photo

Meidän taloudessa on sunnuntain alkuiltoihin kuulunut jo pidemmän aikaa The Voice of Finland, niin myös tänään. Tämä on kyllä paras musiikkiohjelma aikoihin! Ohjelma on todella hyvin tuotettu, stailattu ja juonnettu ja tuomaristo on loistavasti valittu. Voi olla, että käymme katsastamassa yhden jakson livenä Logomossa, sen verran kokussa täällä ollaan. Elastisen joukkueen Taru Ratilainen on yksi lemppareistani.

Taru Ratilaisen Georgia on my mind -esityksen voi kuunnella täällä.

Odotellessani illallisen valmistumista siivosin vaatekaappini ja kuuntelin samalla torstain Chris Moyles Showta, jossa mm. keskusteltiin juomarahoista, haastateltiin Denzel Washingtonia ja suunniteltiin noloja kysymyksiä Mark Wahlbergille. Kohta kotoisa karjalanpaistin tuoksu täytti jo asunnon, joten aloin valmistaa perunamuussia. Pitäisi useammin muistaa tehdä perunamuussia. Voi veljet, että oli hyvää!

Jälkkäriksi Mika Waltaria, veriappelsiiniteetä ja omenasurvokseen tehtyjä keksejä (reseptin löysin täältä). Olipa onnistunut sunnuntai!

I've started to like Sundays more. You're allowed to not do anything but if you do get up to something, you can take extra pride in knowing that you were productive on a day off! Today I went to the fleamarket, made lunch, cleaned the house, listened to Douglas Adams's interesting and entertaining lecture, prepared mash and meat stew for dinner, cleaned out my wardrobe, listened to my favourite radio show, found lovely recipes online, watched The Voice of Finland and enjoyed some applesauce biscuits with tea and a good read. What a successful Sunday!


-ioanna-

Brittiläistä aamuradiokohellusta

Yläasteella kuuntelin Salovaara show:ta ja vuosia myöhemmin Kiss FM:n aamutiimiä. Henkan, Jennin ja Tuomaksen jälkeen radio-ohjelmat eivät enää maistuneet, satunnaisesti saatoin kuunnella jotain, mutta yleensä aika kului asemia pläräillessä. Sitten eräänä kesäkuisena maanantaiaamuna toimistolla muistin Englannissa vaihtovuotenani kuunnelleeni BBC Radio1-kanavan iltaohjelmaa. Siinä oli silloin osio nimeltä Flirt Divert, jonka ansiosta saatoin kerran vahingossa vähän pissata housuun (kämppis oli suihkussa niin en päässyt lähimpään vessaan!)... Radiokanava oli avannut puhelinlinjan, joka meni suoraan vastaajaan. Kuuntelijat saattoivat jakaa numeroa omanaan esim. jonkun pyytäessä treffeille. Viestejä soitettiin sitten illalla koko kansan huviksi.

Kuva / Photo

No, takaisin siihen maanantaihin. Pistin nettiradion päälle ja aloin kuunnella The Chris Moyles Show -nimistä aamuohjelmaa, jossa puhuttiin paljon ja soitettiin musiikkia melko vähän. Hyvä niin, sillä Radio1 soittaa listahittejä, joista suuri osa on aivan kamalaa melusaastetta (miten kukaan voi pitää Skryllexistä?). Olen aina pitänyt brittihuumorista ja brittien itseironisesta puhetyylistä, joten tiimin rupattelu jo sinänsä viihdytti. No tämäpä ei ollut mikä tahansa maanantai vaan Wimbledonin kisojen avauspäivä ja Carrie, radio-ohjelman urheilu-uutisten toimittaja, oli vierailemassa paikan päällä. No ei siinä mitään, Carrie kuvaili legendaarista tenniskenttää ja kertoi hiukan kisoista ja tiimi kyseli tyhmiä kysymyksiä. Sitten juttu muuttuikin kiinnostavaksi: Carrie nimittäin huomasi exänsä kentän laidalla. Entinen heila työskenteli BBC1-televisiokanavan aamuohjelmassa ja valmisteli inserttiä livelähetystä varten. No siitäpä tiimi riemastui. Tilanne vaati jäynää. Live tv-lähetystä piti tietysti päästä suolaamaan jotenkin.

Kuva / Photo

Kuuntelijat lähettivät studioon omia ehdotuksiaan. Radiostudion televisio laitettiin päälle, jotta tiimi näki, mitä aamutv-lähetyksessä tapahtui. Kuuntelijat tekstasivat kyttäävänsä television äärellä radio päällä. Minä olin kauan sitten unohtanut olevani töissä ja painoin nappikuulokkeita syvemmälle korviini, jotten jäisi mistään paitsi. Carrie sai itsensä puhuttua erotuomarin istuimeen kokeilemaan mikkiä. TV-lähetys alkoi juontaja-exän introlla. Carrie huutaa mikkiin "New balls please!" Heila meinaa tukehtua sanoihinsa ja tiimi, kuuntelijat ja minä repeämme täysin. Televisiossa siirrytään videokuvaan ja studiossa mietitään, mitä Carrien tulisi huutaa seuraavaksi. Videopätkien jälkeen livelähetys kentältä jatkuu mutta nyt heilalla on haastateltavana joku tennislegenda. Ensimmäisen kysymyksen jälkeen Carrien ääni kaikuu kentän halki: "We were not on a break!" Purskahdin nauruun niin, että työkaverit ympärilläni luulivat minun saaneen jonkinlaisen kohtauksen. Tennislegenda kuulemma vilkuili ympärilleen ja katsoi haastattelijaa epäilevästi. Entinen poikaystävä punastui kovin. Carrie pyydettiin poistumaan paikalta.

Kuva / Photo

Sen päivän jälkeen olen kuunnellut Chris Moyls Show:ta aina, kun se vain on mahdollista. Yleensä kuuntelen aamun ohjelman illalla, sillä töissä työnteko kärsii liikaa. Ainakin jos pitäisi tehdä jotain ajattelua vaativaa. Aina en tosin malta jättää kuuntelematta, sillä minusta tuntuu kuin jäisin jostain paitsi. Keskustelujen ja julkkisvieraiden ohella ohjelmassa on vakio-osia, kuten kisoja, pelejä tai visoja. Uusi lempparini on "Generic MP3 Shuffle Game", jossa soitetaan sattumanvaraisesti viisi kappaletta tiimiläisen MP3-soittimesta ja muut yrittävät arvata, kenen soitin on kyseessä.

Matt, Dominic, Tina, Chris, Dave, Aled ja Freya. Kuva / Photo

Studiossa vierailee usein tähtiä, Will Ferrel ja Jamie Oliver ovat jo melko vakkareita. Ajoittain ohjelmassa on suurempia tempauksia, vuosi sitten Chris ja Dave rikkoivat nenäpäivän kunniaksi pisimmän radiolähetyksen maailmanennätyksen, kun he pitivät radioaallot hallussaan 52 tunnin ajan. Viime jouluna tiimi haastoi listahitit kannustamalla ihmisiä ostamaan Lou Monten "Dominic the Donkey"-biisin vuodelta 1960. Aasilaulu ylsi joulun virallisen listan sijalle 3. Parhaimmat pätkät syntyvät kuitenkin yleensä vahingossa keskustelun ajauduttua harhateille. Suosittelen kokeilemaan ohjelmaa, itse olen nauttinut siitä suunnattomasti. Tiimissä on seitsemän jäsentä, joista viisi höpöttävät radioaalloilla joka arkiaamu klo 8:30–12 Suomen aikaan, mutta jaksot ovat netissä kuunneltavissa aina viikon ajan täällä.

Kuva / Photo

Chris on on kotoisin Leedsistä ja raksataa Jaffa-keksejä. Hän on suorasanainen sekä suuri Star Wars ja Paluu Tulevaisuuteen -nörtti. Dave tietää paljon tylsistä asioista kuten moottoriteistä ja suuntanumeroista. Häntä parjataan hänen lyhyydestä, avioeroista sekä osallistumisesta Dancing on Ice. -ohjelmaan (Tanssii tähtien kanssa kauneusluistellen). Aled on ohjelman tuottaja eikä hän ymmärrä vitsejä. Hän on Madonnaa, Lady Gagaa ja Gleetä fanittava walesistä kotoisin oleva homo, joka puhuu todella avoimesti ihan mistä vain. Dominic vastaa aamuohjelman uutisista. Hän on kalju ja pelkää lentämistä. Dominic kysyy hollywood tähdiltä todella tyhmiä kysymyksiä kuten "Would you rather be attacked by one horse-sized duck or a dozed duck-sized horses." Tina on tiimin nykyinen urheilutoimittaja, joka ei osaa laulaa. Hän on myös melko yläluokkainen ja kuten englanniksi sanotaan "high-maintenance". Matt on tuottajien lego-tukkainen assari. Hän pitää itseään todella musikaalisena ja rakastaa englantilaista The Bill -poliisisarjaa. Freya on radiokanavan vastavihitty päivätuottaja, joka on Tinaakin surkeampi laulaja mutta rakastaa silti karaokea.

I have a favourite radio show: The Chris Moyles Show on BBC Radio1. It is seriously funny and completely rediculous. It's on at 6:30–10 AM UK time weekday mornings but the episodes are available online for a week. Try it out here!

-ioanna-

Maanantaimuusa: Elvis-naisia

Aurinko paistaa! Vaikka eilen ja toissapäivänä satoi ponin kokoisia hiutaleita ja paikat täyttyivät lumesta, niin kevät tulee silti, se on vissi. Nyt ollaan jo yli puolenvälin helmikuuta, kohta on siis maaliskuu ja se menee ihan tuosta noin vain. Ja sitten eletäänkin jo huhtikuuta, jolloin kaikki alkaa näyttää voitokkaalta! Tämä kannattaa muistaa, kun seisoo kolmemetrisen lumikinoksen takana odottamassa bussia, eikä toivoa, tai bussiakaan, näy.

Keväällä tulee -ainakin minulle- tarve laihduttaa, leikata tukka, tehdä kaikki mahdollinen uusiutuminen. Kevät on kuoriutumisen aikaa, kotilosta irtautumista. Yritän sinnikkäästi kasvattaa tukkaani, mutta silti seuraavat kuvat ovat jollakin tavalla ihastuttavia. Nuoret naiset Elvis-rakkaudessaan pätkäisevät pitkät poninhäntänsä ja kulkevat muina naisina rokin kuninkaan lookissa. Ja hienoina kulkevatkin!

Kampaamoiden pitäisi elvyttää sosiaalista hengauskulttuuria. Olisi muikeaa poiketa kahvilan sijaan kampaamossaan, missä voisi muiden asiakkaiden ja oman kampaajan kanssa vetäistä sumpit, juoruta kaikki mahdollinen ja plärätä lehtiä. Ja miettiä seuraavalle kerralle radikaalia kuontalomuutosta, jos ei ihan Elvis-leikkuuseen asti, niin ainakin muutaman raidan turvin.

Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen siitä, että olen löytänyt luottokampaajan. Etsin vuosia, kunnes sellaisen vihdoin sain! Ja mikä parasta, hänen hoiviinsa alkaa valua hiljalleen muitakin tuttujani. Joten ehkä jonakin kauniina päivänä istumme hänen putiikissaan ja puhumme koko maailman ja kaikki hiusasiat halki.

Lisää Elvis-naisia löydät täältä.


Spring is coming! We are heading towards march and after that comes april. Time flies, even though all you can see now is snow. Lots of snow.

I found these supercool photos where women are getting their hair cut Elvis-style. I'm trying to grow my hair, but in spring I get this urge to do something radical with myself and especially with my hair. Maybe I'll just colour it, not cut it.

I would like to go and hang out at my hairdresser's instead of cafes. Luckily I've found a hairstylist of my own and she's supertalented. Maybe one day we can all meet at her place? That would be sweet! Have a great week!

More Elvis-inspired pictures here.

-annu-

Upouusia ihmisiä

Valokuvaaja Thierry Bouët kuvasi potretit vastasyntyneistä. Nämä ruttuiset ja turvonneet ihmisotukset viettivät kuvaushetkellä ensimmäistä tuntiaan maapallolla. Kuvat paljastavat sen, mikä minusta ihmisissä on herkullisinta: olemme kaikki omalla tavallamme ihan naurettavia heti syntymästä lähtien. Voi sentään.

Photographer Thierry Bouët took portraits of newborn babies. These hideously cute humans where photographed during their first hour on the planet. Imagine! My favourite thing about these pictures is that they reveal what I believe to be the most delicious thing about people: in our own way, we are all in our own way absolutely and completely ridiculous from the minute we're born. Oh my.

-ioanna- 

Kuvat / Pictures

Valokuva kankaalle

Valokuvan siirtäminen kankaalle on helppoa ja kamalan mukavaa hommaa. Touhuun tarvitset palan kangasta (mielellään valkoista lakanaa), tulostetun kuvan (tai kopion kuvasta, ei siis oikeaa valokuvaa), kuvansiirto-ainetta (minulla Picture This -purkki, ostin askartelukaupasta Kauppiaskadulta), siveltimen (myös pahvin palanen käy), leivinpaperia ja pöytätilaa.

Lorota kuvansiirtoainetta kuvan päälle. Aloita ensin pienellä määrällä.

Levitä aine kuvan päälle tasaisesti. Jos et löydä sivellintä, ota pala pahvia ja levitä sillä. Ole viisaampi kuin minä ja leikkaa kuva paperista kahden sentin päästä. Levittäminen on silloin paljon helpompaa. Tee pinnasta tasainen. Liian paksu kerros kuivuu myös kauemmin, joten käytä ainetta harkiten. Peittävä, ohut kerros on paras lopputuloksen kannalta.

Painele kuva kankaalle. Muista, että kuva kääntyy peilikuvaksi, joten jos kuvassa on tekstiä, on se lopputuloksessa oikealta vasemmalle luettavaa.

Laita kuva leivinpaperin ja kirjan väliin. Anna muhia vuorokauden verran.

Kun kuva on saanut kuivua ja kehittyä vuorokauden ajan, on aika hinkata se esiin. Laita kulhoon vettä ja pirskottele sitä sormin kuvan päälle.

Aloita kuvan hinkkaaminen pyörein, hellin liikkein. Kasta sormia ja kuvaa sitä mukaa, kun etenet. Kun paperi alkaa irrota kuvasta, siirrä paperiröntteet pois kuvan päältä. Pidä välillä taukoa. Kun kuva kuivuu hieman, näet mistä kohtaa pitää vielä hinkata. 

Ompele valmis kuva haluamaasi paikkaan. Ihania askarteluhetkiä, muruset!

Moving photographs onto fabric is easy and fun. All you need is piece of white fabric, Picture This transfer medium (I bought mine from a craft shop), a brush and a photocopy of a photograph. Protect your work surface. Apply medium on the printed side of the copy, brush it all over. Place the copy on the fabric, coated side down. Press the picture lightly. Let the picture dry for about 24 hours. Wet your fingers and start to rub off the paper in circular motions. Be gentle! Little by little the photo will appear from under the paper. Sew the fabric photo onto your favourite item! Done! Beautiful, isn't it?


-annu-

Museo särkyneille sydämille

Kroatiassa sijaitsee museo, joka on omistettu epäonnistuneille rakkaustarinoille. Kuvittele, miten herkullista!  Museum of Broken Relationships sai alkunsa kiertävistä näyttelyistä mutta on sittemmin asettunut Zagrebiin museoksi. Museon kokoelmat kiertävät kyllä maailmalla edelleen, tänä vuonna näyttely on esillä Lontoossa syyskuuhun saakka. Museo palkittiin vuonna 2011 vuoden innovatiivisimpana uutena museona Euroopassa, enkä lukemieni juttujen perusteella ihmettele kunniaa laisinkaan.

Kuka vain voi lahjoittaa museoon teoksen, vaikkapa valokuvan, kirjeen, tavaran tai muiston, joka liittyy päättyneeseen parisuhteeseen. Teoksiin liitetään aina kuvaus, joka selittää, miten kyseinen esine liittyi suhteeseen. Näytteillä on mm. eron syövereissä auton tuulilasiin viskattu pihatonttu Sloveniasta sekä kokoelma lentokoneiden pahoinvointipusseja, jotka eräs kroatialainen oli kerännyt muistona kaukosuhteestaan. Paikalla on myös jalkaproteesi, jonka asennuksen yhteydessä pari tapasi ja rakastui. Valitettavasti proteesi kesti pidempään kuin suhde.

Kuka vain voi lahjoittaa museon kokoelmiin. Kuinka terapeuttista! Miksi tätä ei ole tehty aikaisemmin? Jos tällainen museo sijaitsisi kotikaupungissani, kävisin siellä vellomassa muiden muistoissa, nauramassa, samastumassa ja pettymässä tuon tuosta. Lohtua saavat varmasti sekä "taiteilijat" että yleisö, sillä museossa emme ole sydänsuruissamme yksin. Ennen kaikkea rakkaushan yhdistää, nyt myös epäonnistuessaan.

In Zagreb, Croatia there is a museum dedicated to love lost. The Museum of Broken Relationships displays items people associate with ended relationships: love letters, gifts, tokens and mementos. In 2011 the museum received the Kenneth Hudson Award for the most innovative museum in Europe and I'm not surprised! Pieces include a "Stupid frisbee" given to someone as an anniversary present, a garden gnome which was thrown at the car of a man by his girlfriend to mark the end of their love, and a collection of air sickness bags collected by someone as a reminder of their long-distance relationship. How therapeutic and consoling! I love it. The traveling exhibition is in London until September so be sure to visit if you happen to be there.
-ioanna-

Kuvat täältä ja täältä / Pictures from here and here

Maanantaimuusa: Riusuke Fukahorin kultakalat

Nämä kultakalat eivät ole oikeita, eikä saavissa ole vettä. Höpsistä, ajattelet. En minäkään alkuun uskonut, mutta totta se on. Tämä on japanilaisen Riusuke Fukahorin kolmiulotteinen maalaus, yksi hänen Lontoon ICN-gallerian Goldfish Salvation -nimisen näyttelyn teoksista. Teokset valmistetaan maalaamalla kala yksi kerros kerrallaan. Kerroksen päälle kaadetaan akryylimuovia ja seuraava kerros maalataan taas sen päälle ja niin edelleen. Lopputulos on niin tarkka ja yksityiskohtainen, että sitä on vaikea uskoa maalaukseksi. Herkät siveltimenvedot jäljittelevät kalojen hentojen evien liikehdintää upeasti varjojen ja kuplien viimeistellessä illuusion. Parhaan käsityksen tekniikasta saa alla olevasta videosta. Kalat heräävät henkiin pikkuhiljaa. Kuin taikaa sanon minä.

These goldfish aren't real. Amazing, right? I didn't believe it at first either. These pieces are part of Riusuke Fukahori's Goldfish Salvation exhibition held in London's ICN-gallery. The fish are so lifelike and the attention to detail is astounding. I can't help but be amazed by these every time I see them. The 3D-artwork is made layer by layer using acrylic and resin, just watch the video and you'll see how the fish come to life like magic.


-ioanna-

Kuvat täältä / Pictures from here.

Tyttörakkautta

Kun pidän jostain oikein todella paljon, on minulla on tapana hurahtaa. Parhaillani olen rakastunut Zooey Deschaneliin, tuohon suloisen dorkaan ja värikkääseen kalifornialaiseen ihanuuteen. Tässä 5 syytä ihastua:

Jotain vanhaa, jotain uutta ja paljon värejä. Zooeyn leikkisä, naisellinen (tai tytöllinen) ja vaivattoman oloinen tyyli on kadehdittava. What would Zooey Deschanel Wear onkin loistava inspiraatiosaitti.

500 Days of Summer. Eihän se mikään mullistava tai ainutlaatuinen elokuva ollut, mutta pidin siitä valtavasti. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se kuvaili rakkautta vilpittömästi ja totuudenmukaisesti.  Myös kerrontatapa ja musiikki viehättivät minua erityisesti.

She & Him on yhtä kuin Zooey ja M. Ward. Duolta on ilmestynyt 3 levyä, joista viimeisin oli joululevy. Musiikkityyliä voisi kai luonnehtia indie-rockiksi, sulokkaat kappaleet ovat lempeitä sekä soinniltaan että sanoiltaan ja Zooeyn äänessä kajahtaa aika ajoin jotain nostalgistakin.

Zooey, tuottaja Sophia Rossi sekä kirjoittaja / internetsensaatio Molly Mcaleer perustivat HelloGiggles-verkkosivuston viime vuonna. Se on naisille suunnattu viihdesaitti, johon myös lukijat tuottavat sisältöjä. Juttuja on laidasta laitaan: kuvituksia, reseptejä, kolumneja, elokuvasuosituksia jne. Minusta parhaimpia ovat Kuinka Dawson's Creek pilasi teinivuoteni ja Erotukka -tyyppiset avautumiset. Itseironia ja noloihin asioihin samastuminen ovat aina puhutelleet minua.

New Girl alkaa Subilla huomenna maanantaina, 13. helmikuuta klo 20 nimellä Kolme miestä ja tyttö. Komedia kertoo Jessistä, joka muuttaa asumaan kimppakämppään kolmen miehen kanssa. Sarja seuraa näiden parikolmekymppisten elämää. Tiedättekö ne romanttisten komedioiden päähenkilöiden parhaat kaverit, jotka ovat vinhalla tavalla dorkia ja aina paljon mielenkiintoisempia kuin päähenkilöt? No tässä sarjassa kaikki hahmot ovat sellaisia. Olen koukussa. Suosittelen lämpimästi.

I love adorkable Zooey Deschanel and so should you. "Why?" I hear you ask. Well, because of her style, 500 Days of Summer, She & Him, HelloGiggles and New Girl  for starters!

-ioanna-