Olen kuullut monen sanovan, että jos tulipalo iskisi heidän kotiinsa, ottaisivat he mukaansa valokuvat. Tässä asiassa olen täysin samaa mieltä. Mutta toisaalta, minulla on niin paljon valokuvia, että niiden raahaaminen kodista ulos saattaisi osoittautua kohtalokkaaksi. Olenkin yrittänyt koota valokuvakollaasia seinälle kaikista rakkaimmista kuvista, jotta voin nähdä ne joka päivä. En halua seinälle kuvia vain perheestäni, vaan myös rakkaat ystäväni kuuluvat sinne. Kuten Ioanna usein sanoo, ystävät ovat myös perhettä.
Sain Ioannalta vasaran lainaan (missä meidän oma vasaramme on?) ja aion nakutella taas muutaman kehyksen kuvineen täpötäyteen seinään. Kehykset ovat sikin sokin ja kaikki erilaisia. Niin kuin niissä olevat ihmisetkin. Hih!
Saan syyn penkoa kuvia ja uppoutua muisteloihin. Ihanat ihmiset, ihanat hetket.
Kaivele kuviasi. Toivottavasti niistä nousevat mieleen hyvät muistot.
 |
| Yhtenä äitienpäivänä veljeni, minä, äitini ja toinen siskoistani. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti