lauantai 17. joulukuuta 2011

Puola osa 5: makkaroita, makeisia ja mahtavia maisemia

Matkamme toisena päivänä lähdimme karttaa pyöritellen etsimään Solidaarisuusmuseota, jota kaikki Gdanskissa käyneet tuttumme olivat kehuneet mieletön, koskettava, pysäyttävä ja vaikuttava -tyyppisillä ylisanoilla. Kiitos hotellimme ihanan respatytön nro. 4, meillä oli käsissämme selkeästi piirretty reitti. Matkalla ihastelimme vanhan kaupungin rakennuksia ja ihmettelimme sympaattisen vaatimattomia kampaamoja ja kauneushoitoloita, jotka näyttivät siltä, että naapurin täti vähän tasoitti otsatukkaa keittiön nurkassa. 

Vanhan kaupungin rakennuksia on kunnostettu kadottamatta niiden alkuperäistä viehättävyyttä.


Goottimaisen koristeelliset yksityiskohdat luovat vanhan kaupungin tunnelmaa.



Pankin ovivahdit poseeraavat.


Leijona päikkäreillä muistutti Narnian Aslania.

Huolimatta surkeasta suuntavaistostamme (joka on muuten kollektiivisesti täysin olematon) löysimme perille melko helposti. Perillä vain ei ollut juuri mitään. Seurasimme turvaliivein varusteltua puolalaista koululuokkaa pellon keskelle näyttelytilaan, jossa oli kaksi huoneellista kuvia ja rekvisiittaa solidaarisuusliikkeeseen liittyen. Sitten hyörimme ympäri turhautuneena, kun emme löytäneet henkilökuntaa, tietoa tai sitä mieletöntä, vaikuttavaa, koskettavaa ja pysäyttävää kokemusta mistään. Sitten, tarkkavaisia tyttöjä kun olemme, tajusimme, että sillä viereisellä korttelin kokoisella työmäälla saattoi olla tekemistä asian kanssa.


Tuleva Solidaarisuuskeskus.

Pettymyksestä toivuttuamme lähdimme lohduttamaan itseämme kahvilaan. Puolalaiset ne osaa leipoa.

Toffee-suklaapiiras. Nam.

Onneksi karttaamme oli kahvilan lähettyville merkitty myös paikallinen kauppahalli. Kauppahallit on ihania! Täynnä pulskia myyjiä ja paikallisia herkkuja. Kunhan nokkamme tottuivat valloittavaan kalan löyhkään, pystyimme keskittymään kojuihin paremmin. Vaate- ja asustepuoli oli täynnä halpoja kopiota ja pantterikuosia, joten kipitimme saman tien alas ruokakerrokseen. Kauppaa pitivat pari vihannes- ja hedelmäkojua, muutama juustopuoti ja leipuri sekä jokunen sekatavarakioski. Ja sitten ne toistakymmentä lihakauppiasta ja makkaramyyjää. Nakkeja, vursteja, hyytelöitä, pihvejä, jauhelihaa, leikkeleitä, kinkkuja ja vaikka mitä lihaa vaikka millä mitalla.


Mistuisiko makkara?


Saisiko olla salamia?

Laitetaanko leikkeleitä?

Täti tekee jauhelihaa.

Sekatavarakioski.


Vehreä vihannes- ja hedelmäkoju.

Kolmantena päivänä junailimme itsemme Sopottiin. Paikallisjunalla (SKM) matka Gdanskin rautatieasemalta Sopottiin kestää noin 20 minuuttia. Liput ostetaan etukäteen paikallisliikenteen lipunmyyntipisteestä aseman päädystä tai laiturilta lippuautomaatista. Sopotissa oli asemia kaksi, jälkimmäinen "Sopot" oli keskustan pysäkki.


Matkalla rautatieasemalle. Turkuunkin löytyi tienviitta.

Sopot tunnetaan iskelmäfestivaaleista ja hiekkarannoista. Marraskuussa ei kummastakaan ollut tietoakaan, mutta pikkukaupunki oli silti huomattavasti vanhaa kaupunkia eläväisempi.

Idyllistä Sopotia.

Sopotin kuuluisa Crooked House.

Sopotissa harhailimme auringonpaisteessa, kävimme suklaakahvilassa, söimme sushia ja ihastuimme Jozef K.:n ihmeellisen mystiseen maailmaan.


Matkalla kohti Jozef K. -kahvilaa.

Mitäköhän aarteita tuoltakin löytyisi?

Perjantaina ennen lähtöämme tutustuimme hieman vanhan kaupungin toiseen puoleen ja kävelimme sillan yli.

Katutaidetta.


Makeispuodin mamma sauhutteli tiskin takana rasioiden takana.

Marsipaanikukkasia.

"Ottaisin tuon alimmaisen tuosta."

Tässä piti kartan mukaan  olla design-liike. Kartta oli varmaan rikki.

Tois puol jokkee.

Raunioita oli kaikkialla.

Kesäklubin pihaa aidan takaa kuvattuna.

Ruudun takaa...
,
Viimeiseksi hyvästelimme Pikawan. Se piparkakkulatte oli taivaallinen.

Suosittelen Gdanskia ihan kaikille, etenkin nyt, kun perille pääsee niin helposti ja nopeasti. Itse haluan ehdottomasti käydä kolmoiskaupungin alueella uudelleen kesäaikaan. Uskoisin hansakaupungin olevan parhaimmillaan kansallispuistojen kukkiessa, hiekkarantojen lämmettyä ja idyllisen vanhan kaupungin herätessä talviuniltaan.

-ioanna-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti